Perkele mä just kirjotin hirveen stoorin ja sit se vaan katos johonkin..No yritän nyt uudestaan...[:@][:@][:@]
Onpas kiva ollut taas lueskella teidän ajatuksia, nyt onkin ollut oikein jutturuuhkaa, kun viikonloppuna oli hiljasempaa[:D]
Tänään oli taas kauan kaivattu neuvola. Puntari näytti jo 83,3,kg eli ekasta neuvolasta tullut 9,6 kg. Viikottainen painonnousu 907g[:D][:D][:D]No ei terkka mitään sanonut, kai se siitä sit tasoittuu. Nyt tuntuukin olleen kunnon kasvukausi. Hemoglobiini oli laskenut kuukaudessa 118:ta, ennen 132. mut vielä kuulemma ihan hyvä. Verenpaineet, pissat ym hyvät. Sf- mitta 17cm. Neuvolan täti veikkaili pitkää ja hoikkaa kaveria. Vauvan sydänäänet jotain 150 luokkaa. Kovasti luikki taas tätiä pakoon. Sit sain noita kelan papereita täyteltäväksi ja raskaus todistuksen. Alustavasti ollaan mietitty, että mä olisin kotona sen alun noin 9 kk ja sit mies pitäis isäkuukauden ja jatkais jonkun aikaa sitten siitä. No sen näkee sit vasta kun pieni tulee et kuinka siitä raaskii olla erossa.Mut toki haluaisin miehelle suoda mahdollisuuden olla kotona lapsen kanssa, kun niin kovasti sitä haluaa ja musta se on ihanaa. No onneksi noita isäjuttuja voi sit hakee vasta lapsen synnyttyäkin. Halusin ainakin että isyyslomasta ainakin osan mies pitäis heti kun vauva syntyy niin voitais sit yhdessä opetella vauvan hoitoa ym.
Neuvolassa oli niin suloinen pieni vauva äitinsä sylissä, että tajusin oikeesti kuinka hitsin pieniä ne vauvat on. Eikä sekään kuulemma ollut edes vastasyntynyt. Siinä se imi tissiä naama punasena ja tuhisi suloisesti. Ja se oli jotenkin niin ihana se katse millä äiti pientään ihaili...
Mä oon nyt sit ilmeisesti päässyt harjotussupistusten ihmeelliseen maailmaan. Oon jo jonkun aikaa ihmetellyt, kun melkein päivittäin alavatsa menee sillon tällöin pinkeeksi ja kovaksi, ja sit tulee vähän niinku pissihätä, semmonen jännä outo tunne alamasuun ja sit pian helpottaa. Lähinnä liikkellä ollessa tulee, ei ole kipeitä. Mainitsin asiasta neuvolassa ja terkka epäili olevan niitä. Käski kuitenkin seuraamaan, et jos muuttuu kipeiksi, niin sit olla yhteyksissä. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa....Täytyy ottaa vähän iisimmin jos tulee usein. Muistan lukeneeni että täälläkin muutamalla olis niitä ollut, että varmaan tässä vaiheessa jo normaalia???Jotenkin vaan tommonen supistus sana kauheen pelottava[&:]
Oon pessyt tänään pari koneellista vauvan vaatteita, kun on ollut aikaa[:D]Sit pitäis vielä silittää ja viikata laatikoihin, joo täällä ollaan ajoissa liikenteessä. No mut sit voi ens vuoden puolella keskittyä noihin isompiin ostoksiin, niinku vaunuihin ym...Musta on vaan kiva touhuta kaikkee..mamma on vaatefriikki[:D]
Meillä on miehen pikkujouluviikonlopun jälkeen mennyt oikein mukavasti ja peitotkin heilunut. Mies ollut oikein hellä ja huomaavainen kaameesta kankkusesta huolimatta. Kyllä noi miehet vaan täytyy joskus päästää vähän tuulettumaan, niin tulevat taas uudistuneina takaisin[:D]
niina_: Meilläkin mies on jo usempaan otteeseen yllättänyt tiedoillaan raskaudesta ja mä oon ollut ihan äimän käkenä. Mä kun luulin et sitä ei sillai kiinosta lueskella ja noin. No salaisuus selvisi, eli mieheni lukee Meille tulee vauva-kirjaa paskalukemisena. Nyt se taitaa jo olla kohdassa raskaus ja parisuhde[:D][:D][:D]Musta niin älysuloista ja se että se on löytänyt oman tapansa tutustua asiaan[:)]Pienistä asioista huomaa kuinka toista oikeesti rakastaa<3 Ja mulle hyvä parisuhde ja onni onkin sitä mukavaa arkielämää ja toisen kanssa olemista, ei mitään pilvilinnoja tai muuta erikoista. Toki silloin tällöin on kiva jossain käydä, mutta ei jatkuvasti. Sit sitä erilaista osaa arvostaakin paremmin...Minusta on ihana laittaa ruokaa, siivota ja painaa päänsä toisen kainaloon illalla ja katsoa yhdessä telkkaria[:)]Viikata yhdessä pyykkejä ja huuhdella kun toinen tiskaa[:)][:)][:)]APUA, onpas imelääää...kyllä nää tunnetilat niin heittelee[:D]
lootukselle tsemppiä rakenneultraan!!!
Tässä masukuvaa tältä päivältä eli 21+5
