Heipä hei kaikille,
Kerronpa tähän tapahtumat viimepäiviltä, kun enimmäkseen tänne olen kirjoitellut.
Etukäteen jo varoitan, että ei ole hyviä uutisia.
Menimme siis Tammisaareen np ultraan ja valitettavasti todettiin keskenmeno. Olin silloin 11+3 ja km oli tapahtunut 11+2 pituuden mukaan. Onneksi en käynyt missääm varhaisultrassa, koska olisin varmasti ollut enenmmän rikki nyt..
Sain kaavinta-ajan samalle päivälle, onneksi!
Seuraavaksi menin kaavintaan n. klo 14:00.
Sitten herään ihan tokkurassa tai siis mut herätetään ja sanotaan- Nyt on sellainen tilanne, että lähetämme sinut ambulanssilla Naistenklinikalle, koska olet menettänyt liian paljon verta ja pelastetaan sinut varmasti, kohdusta emme tiedä.
Sitten pii paa Helsinkiin ja siinä vaiheessa lääkäri sanoo autossa, että olen menettänyt yli kolme litraa verta ja se on kuulemma yli puolet omasta verimäärästäni ja jos se ei lopu niin joudutaan kohtu poistamaan.
Siinä vaiheessa oli jo taas shokissa.
Eirinäisten vaiheiden jälkeen päädyn tehotarkkailuun heräämöön ja siellä meneekin lähes vrk.
Onneksi kohtu säästyi ja lääkeet toimivat.
Sain siirron osastolle vasta kuin vuoto loppunut lähes kokonaan. Ja pääsin osaltolta kunhan olin syönyt jotain ja käynyt itse vessassa.
Olen vasta aloittamassa km käsittelyn, koska ensin haluan iloita siitä, että minä olen hengissä ja että kohtuni säästettiin.
Kuukauden päästä selviää, saanko yrittää vielä raskautta ja kuinka riskaabelia se on minulle tai vauvalle.
Oli rankaa kuulla käyneensä kuolemanporteilla. Ja kun mieheni on kokenut saman (sydänpysähdys) viikon sisään, nin voin sanoa, että tässä perheessä menee tovi ennen kuin olemme henkisesti ja fyysisesti kunnossa.
Mutta jos hyvin käy, saan vielä yrittää raskautumista uudelleen ja jos ei, niin onhan täällä kotona jo kaksi lasta ja me olemme kaikki hengissä.
Toivotan kaikille teille huhtimammoille kaikkea hyvää jatkossa!
Minä poistun hetkeksi keskustelualueelle mieheni ja suruni kanssa.