Täällä ollaan..:)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja embu83
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei vaan..

Vähän on näköjään eriaikoihin miehet päässeet liikkeitä tuntemaan. Meilläkin mies käden monesti laittaa mahalle, kun sanon että nyt taas potkii, mutta usein siinä vaiheessa en itsekään niitä enää tunne, ehkä huonoa tuuria vain tai jotain [:)]

Kiitos Anelse onnen toivotuksista, vaikkakaan ainakaan tänään ei talo tärpännyt. Onneksi oli isäpuoli mukana, kun kiinnittää ihan eritavalla huomioita rakennusvaiheen virheisiin ym. kuin mitä me osataan niitä huomioida. Etsintä siis jatkuu vaan. Onneksi vielä on aikaa [:)]

Itse en vauvalla kovin tarkkaa rytmiä ole vielä huomannut. Aamuisin ja iltaisin tuntuu olevan virkeimmillään. Äskenkin juuri tunsin muutamia potkuja, ja taas tuonne ihan alamahaan. Ehkä tarkempikin rytmi alkaa tässä muodostua, kunhan potkutkin vielä voimistuvat.

Tässä nyt vihdoin masukuvaa liitteenä. Tuli kissakin kuvaan mukaan, kun rupesi juuri kuvan ottamishetkellä pyörimään jaloissa [:D] Tää on nyt tänään otettu eli viikkoja se tasan 20 [:)]

 
On kivoja masuja taas...:)

Kuulin juuri että saan joululahjaksi 4D-ultran..kivaa. Ite en sitä maksas ja menis mutku noi lahjaksi saa ni mikä ettei..:D Saa sitten varmistuksen sukupuolelle mikä meille rk-ultrassa kerrottiin..Oon niin happy..aika on varattu kylläkin vasta 29.12 jolloin on viikkoja kassa tasan 26+0..mut onhan se sit kiva sellanen välietappi kunnes joutuu sitten pitkän tauon pitää ennenkuin näkee oman vauvan..:)
 
Heips taaseen!!

Soittelin tänään sinne neuvolaan harjoitussuppareista, neuvoi täti ottamaan rauhallisemmin
ja välttämään liikaa rasitusta eli ei pitkiä kävelylenkkejä tms..
puoliväliin viikkoon seurailen tilannetta jos supparit jatkuu edelleen ja
on kipeän tuntuisia täytyy loppuviikkoon varailla tohtoril aika, siel katotaa sit ettei oo alkanu paikat aukeileen. Suppareit ilmeisesti voi tulla jo nyt mut ei sais ol kipeitä eikä tulla kovin montaa päivässä,
eilenkin laskin että miltei 30 harkkaria tuli päivän aikana, siinä jo tais ol muutama liikaa :/

Meillä en kans vauvalla oo viel huomannu mitään säännöllistä rytmiä.
Vaavi heräilee yleensä silloin kun itse rauhottuu istuun/lepäileen.

Hieno katel kuinka samoil viikoil olevil on kaikil nii erilaiset masut [:)]
Masukuvankin sain pienenettyä sopivan kokoiseksi kiitos hyvien ohjeistuksien taas.
Kuva otettu muutama päivä sitten viikkoja siin 20+2.


 
No nyt sitten katsotaan osaanko laittaa masukuvaa tänne.. [:D] Tässä olisi siis kuva tältä päivältä, eli 20+1!



 
Ihania maha kuvia kaikilla![:)] Ahkeraan täällä juttuja lueskelen, mutta en jostain syystä saa aikaiseksi usein kirjoittaa. Mielialat ovat aikalailla vaihdelleet, välällä ollut aika masentunutkin olo, ja kuitenkin kokoajan olen niin onnellinen tästä odotuksesta. Onneksi nyt olen pysynyt terveenä. Minä opislelen ja käyn töissä aina kun ennätän. Tällähetkellä on koulussa hirveä kiire ja valmista pitäisi saada aikaiseksi mutta jotenkin vain en osaa keskittyä mihinkään.

Liikeitä onnksi tunnen jo päivittäin, se kummasti rauhoittaa mieltä ja oikein odotan rauhallisia hetkiä, että pääsisi kuulostelemaan. [:)]Mies ei ole vielä ainakaan liikkeitä tuntenut, ehkä ei vain jaksa tarpeeksi kärsivällisesti odottaa![:D] Itse kyllä tunnen välillä mahankin päältä. Viikonloppu meni tanssikurssialla ja matkustaen, joten tuli ihan ikävä rauhassa oloa masun kanssa, hassua.
Huomenna on neuvola, ihanaa päästä kuulemaan sydänääniä ja juttelemaan mieltä vaivaavista asioista.
Taidampa painua aikaisin nukkumaan, jos huomenna olisi parempi päivä noiden koulutehtävien parissa.

Kokeilen mahakuvankin lisätä. Tänään otettu, viikkoja 18+6.

 
Hei kaikki! Eksyin vasta nyt palstoille lueksimaan, ihania huhtimasuja [:)] LA 28.4. Eka lapsi tulollaan ja olen 22v, kihlattu 25v. Kauaa ei tarvinnut yrittääkään, pillerien jälkeen seuraavasta kierrosta jo tärppäsi [;)] Mukava kuulla miten muilla on mennyt, kun omassa lähipiirissä ei ole odottavia. Tsemppiä kaikille odotukseen, niin ihanaa huomata kun tuo masu päiväpäivältä kasvaa!
 
Täytyipä tulla tännekin kirjottelemaan tän hetken kuulumisia, eli meillä muutto viikonloppuna edessä. Samoin, viimeinen työpäiväni on lauantaina. Maanantaina saan jäädä kotiin, JEE!

Hemoglobiini ei varmastikaan ole korjautunut yhtään, kun väsymys on aivan uskomatonta, viimeksihän se oli 118...

Potkuja tuntuu päivittäin, usein aamulla sekä illalla, mutta tänä aamuna ne näkyi päällepäin, hurjan näköistä, kun maha heiluu, vaikkei itse mitäään teekään... [:-]
 
oih..pakko tulla taas kommentoimaan kun kaikilla niin ihkuja ja erilaisia masuja...:)

Hyvää joulukuuta kaikille, joillakin ollut jtn harmeja ja vitutuksia mutta toivotaan että kaikki menee ohi..itellä on tällä hetkellä aivan mahtava olo. Vauva tuntuu erittäin vilkkaalta ja potkutkin on voimistunut kovasti..:) Hän tuntuu reagoivan ääniin. Kun tässä kuopuksen kanssa ollaan kovasti lauleskeltu ja kuunneltu musaa niin tämäkin alkaa hytkyy masussa..:) kivaa.

ainut mikä tuottaa vähän stressiä on tuo esikoinen ja hänen tottelemattomuus..aaarggg. Se voi ärsyttää jos mikä..onneksi saan hetken rauhan aina arkisin kun hän on sielä eskarissa..sitten taas jaksaa hänenkin kanssa touhuta.

MII86: kerroit että suppareita ei saisi tulla useesti päivässä, eikä siis olla kipeitäkään...niin, se että ne on kipeitä on varmaan jo huonompi juttu, mutta mullakin tulee kyllä enemmän kuin pari ei kipeetä supparii päivässä. Samoin tuli esikosta ja tokasta tais tulla vieläkin enemmän..siltikin ne pysyi la asti masussa. Tokasta mulla oli tokan lekurin aikaan eli rv 26 tai jtn paikat jo 2 cm auki...taitaa kuitenki olla yksilöllistä tuokin et mitä ne supparit tekee sielä kohdunsuulla jne. Otat vaan rauhassa ja itse varmaan tietää missä menee raja että mitä voi tehä ja mitä ei...:)


Mä odotan kauheesti sitä lekurii mikä on nyt täs oisko ollut 2-3 viikon päästä....oon ihan sata varma et taas on paikat auki sielä..

Vitsi tuo raskausaikajana on väärässä..tänään alkoi rv 22+0...kauheen pitkällä sitä ollaan jo..mullakin enää 18 viikkoa max...ja se on varma että tämä ei sen pidemmälle mene..:D Esikko syntyi 40+1 ja kuopus 39+6..että tämä tulee varmana kans siinä la tiennoilla. Hauskaa olisi jos tulisi 6.4 kun on la...sillon on myös mieheni 30v. syntymäpäivä ja kuopuksen nimipäiväkin osui vahingossa samalle päivälle..:)
 
Noista miehen tuntemista liikkeistä sen verran, että täällä ei sitä ihmettä olla vielä koettu. Aina kun mie tunnen potkun nappaan nopeasti miehen käden ja asetan vatsalle, mutta ikinä ei tärppää. [:D] Ja mies on vielä niin arka tuon vatsan suhteen, että vaikka sanon ettei se satu yhtään, niin ei silti raukka uskalla painaa kädellään kunnolla. Joten edelleen liikkeiden tuntemista odotellaan, mutta ihan hyvä että odotellaankin, niin se on sitten erityisen eristyistä, kun ensimmäinen potku miestä moikkaa. [;)] Sitähän mie lohduttelin, että ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa liikkeet tuntuvat myös ulospäin, joten ei tarvitse hätäillä. [:)]
 
Tuntuu että mun mies pitää potkujen tunnusteluja vaan hömpötyksenä.. [&:] Kerran se on kokeillu, kun ehdotin, mut sitten ne jo loppukin, eikä se ehtinyt tuntemaan mitään. Ja sit ku niitä tuntuu yleensä eniten sillon ku ollaan menossa nukkumaan, sängyllä maatessa, niin sit se ei enää jaksa. Kyllä me tästä vauvelista jutellaan välillä, mut toivoisin että se enemmän osallistuis tähän odotukseen. Ei se oo neuvolassakaan käyny, mut tosin ei mun mielestä tarviikaan. Ja hemmottelua kaipaisin edes kerran tän raskauden aikana, se ei oo vaan mun miehellä tapana yleensäkään, vaikka oon sanonu siitä. No sori nyt tää purkaus..

Eilen kävin neuvolassa ja hg oli 108, joten täytyy aloittaa rautakuuri. Multa ei vielä otettu sitä sf-mittaa, kuulemma ens kerralla vasta. Sit piti täyttää semmoinen lappu parisuhteen tilasta. Painoakin on nyt tullut n.3-4kg koko raskauden aikana. Neuvola-aika ilmeisesti on n. tunnin, mut mulla meinaa aika loppua aina kesken, terveydenhoitajasta on tullut jo sinänsä aika läheinen että sen kanssa uskaltaa jutella mieltä vaivaavista asioista ja se myös yleensä kyselee kuulumisia.
 
Junnumasu lämpimästi tervetuloa joukkoomme!!!![:D]

Ihanan parsoonallisia masukuvia tullut lisää[:)]On se kyllä jännä tunne sit kun toi masu alkaa kasvamaan, kun sit ei vaan enää yhtä'kkkiä pystykään vetään mahaa sisään. Siinä se on ja pömpöttää...Varsinkin maaten tulee eniten esiin kovaa pallona.

illil: Oon hengessä mukana ja tiedän itekin Tamperelaisena kuinka hienosti täällä asiat toimii. Ja vielä hoitohenkilökuntaan kuuluvana voi sanoa, että rahat ei todellakaan löydä perille oikeisiin kohteisiin. Tietöitä ym rakennuksia tehdään pilvin pimein, mutta ihmisten hyvinvointi onkin sitten yks paskan hailee. Vastuuta siirrellään vaan paikasta toiseen ja ihmisiä pompotellaan. Vietähän nyt rentouttava maiseman vaihdos, niin sitten asiatkin näyttää taas valosammilta, kun ottaa vähä välimatkaa[;)]

lootus:Tsemppiä ja jaksamista koulun pariin. Tiedän ton tunteen kun masentaa eikä aina edes tiedä että miksi. No onneks voi lohduttautua, että kuuluu asiaan ja on osa isoa prosessia eli äidiksi kasvamista. Kaikki tunnetilat käy varmasti läpi.

Marjo82: kiva että löysitte uuden kodin ja pääsette muuttamaan:-)Saat sitten rauhassa laittaa kotia ja valmistautua vauvan tuloon. Omaan lomaan tuntuu olevan niin pitkä aika...Ihanaa että voitte nähdä potkut jo päällepäinkin. Täälläkin jo kovasti odotellaan, mut sen verran heikkoja tönäsyt on että varmaan jokunen viikko vielä menee...

Arwen: meillä kans mies vähän ujostelee masua tai siis ei mitenkään jatkuvasti oo masun kimpussa... Joskus kokeilee ku pyydän, mutta taitaa olla isolle miehelle jännä paikka...ja taitaa ajatella meidän mies että on turhaa hömpötystä..[:D]..Sisimmässään on kuitenkin niin herkkä
 
Niin juu Kettuli82: Mun mies on vähän samanlainen, että ei paljon juttele vauvajutuista eikä mitenkään hehkuta, mut sit pienistä asioista näkee kuinka se on odotuksen hengessä mukana. Kaikki on vaan niin eri luonteisia eihän tää perus suomalaisukko suotta pukise[:D]Mun mies taitaa olla vähän pessimisti monessakin asiassa, ettei sillai osaa iloita täysillä kun aina pelkää että joku menee pieleen. Mä taas oon optimisti, kaikesta selvitetään ja päivä kerrallaan tyyppi[:D]Välillä on sit just semmonen olo, että tässäkö tää hemmotelu ym on. Aina ehkä kuvitellut että sit kun on raskaana niin mies melkein palvoo ja lellii päivät pitkät, silittelee masua ja juttelee vauvalle(joo ainakin elokuvissa)[:)]Ehkä liian hyvää ollakseen totta tai sitten kun oikeesti miettii, niin en taitais kyllä liiallista lellittelyäkään jaksaa. No toisaalta täytyy olla onnellinen niistä pienistäkin teoista, joilla mies haluaa osoittaa että välittää. Kaikilla on oma tapansa tunteitaan kertoa ja toisille läheisyys on vaikeampaa. Mutta joo joskus kieltämättä olis semmonen kunnon hemmottelu kyllä ihanaa[:D][:D][:D]
 
Onpas tänne tullut taas paljon kaikkea[:)] Tosi hienoja, näyttäviä ja pyöreitä masukuvia! Toivottavasti Niina_1, verenvuoto/tuhru oli vain harmiton juttu. Aika monillahan tuota verenvuotoa on vielä myöhemmässäkin vaiheessa raskautta. Itselläkin se kesti melkein 3 viikkoa 6. raskausviikon jälkeen ja silti kaikki oli hyvin. Kannattaa kyllä aina varmistaa asia vielä neuvolassa/sairaalassa. Varmasti kyllä säikäytti ja tuntui kaamealta...

Ihana kuulla, että tähän asti rakenneultrissa on ollut hyviä uutisia. Itse saan jännittää vielä ensi maanantaihin asti. Niin, ja tervetuloa uudet huhtimammat! Joku uusi tulokas taisi olla myös Satakunnan suunnalta...niin minäkin[:)]

Täälläkin alkoi 21. viikko (tänään 20+1)[:D] Vauveli potkii joka päivä. Mitään selvää rytmiä ei sillä vielä taida olla, sillä pitkin päivää ja yötä niitä muljahduksia tuntuu. Milloin se oikein nukkuu??? Ei vissiin ikinä... Miehen kanssa aina iltoisin ennen nukkumaanmenoa lauletaan sille yhdessä laulu ja tunnustellaan sen liikkeitä. Siitä on tullut jo rutiini. Ehkäpä se rauhoittuu sitten syntymänsäkin jälkeen aina, kun lauletaan sama tuutulaulu pikkuiselle. Välillä (itse asiassa lähes päivittäin) alamahaan tulee muutaman kerran sellainen omituinen paineen tuntu, aivan kuin olisi jokin kivi sisällä tai maha kovettuisi. Ei se varsinaisesti kipua ole, mutta vähän sellainen epämielyttävä olo. Silloin ei tee mieli turhaan riehua vaan yrittää olla paikoillaan ja odottaa, että tunne menee ohi. Onkohan ne niitä harjoitussupistuksia? Toivottavasti ei mitään sen kummempaa:/

Olen ollut viime päivinä aika masentunut. Yhtenä päivänä tuntui siltä, ettei jaksa enää mitään: ei ajatella, tehdä, ei yhtikäs mitään. Kaikki tuntui päässä yhdeltä kaaokselta enkä voinut edes ajatella enää pikkuista. Kaikki hössötys, vaatteet, hankinnat, lapsenkasvatus ym. ym. tuntuivat niin painostavalta, että ajattelin tulevani hulluksi. Lopulta jouduin rueta ajattelemaan päässäni, että synnytän lapsen jollekin toiselle tilauksesta. Siis kannan lasta vain raskausajan, synnytän, annan vaikka siskolle ja sen jälkeen minun ei tarvitse enää huolehtia mistään. Kuulostaa varmasti aivan hullulta, mutta sillä tavalla sain hetkeksi unohdettua kamalan kaaoksen ja stressin päässä ja pystyin jotenkin rauhoittumaan. Päivän verran se pahin olotila kesti ja sitten on alkanut helpottaa, kun juttelin asiasta läheisteni kanssa. Tänään on taas aivan eri ajatukset ja voin ajatella positiivisesti raskautta ja tulevaa. Kyseessä varmaan oli jonkinlainen paniikkikohtaus ja pelko epäonnistumisesta sekä pärjäämisestä. Olen ollut aina perfektionisti ja haluaisin kaiken suunnitella etukäteen ja lokeroida elämäni excel-taulukkoon, jotta kaikki menisi varmasti nappiin. Tottakai tämä raskaus oli todella haluttu ja enkä ikinä hylkäisi lastani, mutta kun ihminen väsähtää henkisesti, sille ei vain voi mitään. Stressaan aivan liikaa ja haluaisin pystyä ottamaan päivän kerrallaan rennosti. Saa nähdä, miten monta henkistä notkahdusta tämän raskauden aikana ehtii vielä tulla. Toivottavasti sitä ei sairastuisi pahempaan masennukseen, ei ennen synnytystä, eikä synnytyksen jälkeen. Siitäkin minulla on stressiä, ettei vain minulle tulisi mikään synnytyksen jälkeinen masennus. Pitäisi varmaan mennä jonnekin joogaan tai terapiaan rauhoittumaan:/ Pelottavaa, miten tunteet voi muuttua päivittäin. Alkuraskaudessa en olisi ikinä voinut uskoa, että olen joskus vielä ahdistunut raskauden takia. Tätähän minä juuri halusin. Kyllä ihminen on vain rasittavan monimutkainen tapaus. Blaah...

Tällaista täälläpäin... varmaan kirjoitukseni kuulostaa ahdistavalta ja omituiselta, mutta ehkä se helpottaa jotakuta, joka eksyy masentuneena palstaa lukemaan ja luulee olevansa yksin hullujen ajatusten vuoristoradassa. Voi tämä raskaus aiheuttaa henkistäkin pahoinvointia[&o]

Ylä- ja alamäistä huolimatta mukavaa viikkoa kaikille! Jään mielenkiinnolla odottamaan uusia ultrauutisia ja masukuvia... täytyy varmaan itsekin napata joskus uusi kuva:)
 
heippahei! ajattelin laittaa vähän kuulumisia. eilen käytiin rakenneultrassa ja hyvinhän siä oltiin jo kasvettu. ei vaan tahtonut pikkunen pysyä paikallaan ja heilu kun heinämies koko ajan. sukupuolikin saatiin selville ja poikahan sieltä näyttäis tulevan. Oli meidän pikku "kasper" esitelly vehkeitään ultratätille kuullemma koko ajan [:D] Mahtaako tulla isäänsä, heh.. tänään käytiin vielä neuvolassa ja neuvolantätikin sanoi että taitaa tulla villilapsi, kun ei sielläkään pysynyt hetkeäkään paikoillaan. [:D] Rautatabletteja pitäis ruveta syömään ja niin pois päin.. että tälläistä kivaa, ihanaa kun on alkanut tuntea liikkeet kunnolla, varsinkin kun pikku herra touhuaa koko ajan, vieläkun sais tuon miekkosen tuntemaan ne. 
 
Marilyn84: Myös minulla on ollut tuollaisia hetkellisiä ahdistuksen/masennuksen tunteita, jolloin tuntuu ettei jaksa mitään ja vois vaan maatua sohvannurkassa.Olen tullu siihen tulokseen että johtuupi tästä hormonitoiminnasta ja onhan tämä henkisenkin kasvun paikka. Oon muutenki aika herkkä itkemään ja "revin sitä ressiä" [:D]. Miehen kanssa ollaan keskusteltu paljon näistä tunteista, niin on hänkin huomannut että herkempi ja välillä vähän synkempi on mammasta tullut..näin on myös vältytty turhalta kiukuttelulta kun ymmärtää että en minä tahalleen aina äksyä.Vastuun kasvaminen aiheuttaa paineita, huolettaa osaanko, miten jaksan jne..MUTTA ihan kaikki lapsen saaneet on mulle sanoneet että -elä huoli, kyllä luonto opettaa! [:)] mulla ei ole tosiaan yhtään mitään kokemusta lapsista, etenkään vauvoista. Minäkään en oisi uskonut että raskaana tulen tuntemaan tämmösiä olotiloja.Oon nyt koittanu vaan ottaa rennosti ja olla ajattelematta yhtään mitään ylimäärästä, nauttinut masun kasvattamisesta. (Aiemmin opiskelin töiden lisäksi mutta jätin suosiolla lisäressin ja jatkan taas kun pystyn, äippälomaan asti käyn enää vaan töissä)

Minulle ehkä eniten ahistusta aiheuttaa tämä muuttuva keho, kun on aina ollut niin itsekriittinen ja tarkka pukeutumisesta ja nyt ei voi mitään kun maha pullottaa. Aina tuntuu mukavemmalta kantaa masua kun näkee miten onnellisena tuleva isä sitä katsoo ja koskettaa.Olen aiemmin myös vastustanut kaikkea "mammahömppää", mutta tänään pakotin itseni ostamaan mammahousut kun ei kerta mitkään entiset enää istu hyvin päälle..ja olen erittäin tyytyväinen ostokseen.Ehkäpä ostan toisetkin Suosittelen lämpimästi kyllä liikuntaa, unohtuu ne harmit ja murheet ja tulee ihanan rento olo.! Reipas lenkki hyvän musiikin tahdissa piristää varmasti.
 
Minullakin on samoja pohditoja kuin Anelsella ja Kettulilla..eli harmittaa kun mies ei osoita huomiota (tai ehkä omalla tavallaan), mutta itse kun olen kokoajan tämä uusi tulokas sisälläni, pohdin asioita kovastikin ja mietin vauvan vointia jne. Mies vain välillä toteaa ettei siitä vielä tarvi huolehtia, "ei tarvi vielä vaippoja vaihtaa". Minä vain haluaisin enemmän jutella vauvajuttuja ja saada pientä hemmottelua, mutta kun toinen ei ole koskaan osannut hirveästi näyttää tunteita, niin tuskin sitä tapahtuu nytkään. Toisaalta tulee välillä pieniä asoita miehen taholta, joista tulee hyvä mieli jopa jonkun verran enemmänkin kuin aiemmin. Siirsinpä juuri rakenneultra ajankin niin, että miehenikin pääsee mukaan, vaikkei niin hinkunutkaan päästä sinne. Mutta minä haluan että hän on osallistuu edes siihen mihin vain voi. Eiköhän siellä kovinkin köriläs vähän edes herkisty kun näkee pikkuisen ultrassa. No nyt saattoi kuulostaa jo vähän siltä ettei mies olisi kovin innoissaan vauvasta, mutta kyllä hän siis on, sen huomaa..jotkut vaan ovat tuollaisia ettei niin hehkuta asiaa, enkä kauheasti itsekään. Totta on kyllä on se että kun käy vaikka kävelylenkillä, se piristää.[;)] Vauvan potkut on jo alkaneet tuntua selkeästi, pitäis vaan ajoittaa oikein, että mieskin tuntisi ne, se onkin hankalampaa...Vieläkään en ole osannut päättää kysynkö ultrassa sukupuolta.[:D]
 
Heipähei taas!

Taas tullut paljon ihania masukuvia, miten ne voikaan olla niin erinäköisiä kaikilla. illil: sulla ainakin kasvanut hirmuisesti [:D] Ja kyselyä oli äitiyspakkauksesta, minä sen aioin ehdottomasti ottaa. Siinä on paljon kaikkea hyödyllistä kun meillekin esikoinen tulossa. Ja jotenkin se kuuluu tähän äitiys-prosessiin mielestäni.. [:)]

Marilyn84: Kyllä täällä säikähdyksellä selvittiin tuosta pienestä vuodosta, onneksi. Olin pari päivää sen jälkeen huolissani kun liikkeitä ei oikein tuntunut. Oli kai vaihtanut asentoa ja potki johonkin mistä en niitä niin selvästi tuntenut. Sitten alkoi kyllä sellaiset jumpat mahassa että oksat pois, kaveri potkii niin että tuntuu välillä kuin ulos pyrkisi jo [:D] Niin selkeästi tuntuu mahan päältäkin jo potkut että mieskin ne tuntee jos käsi oikeaan aikaan osuu mahan päälle.

Saisi kyllä jo tulla lunta, inhottaa kun aamusta iltaan niin pimeää, ja täällä ainakin kaiken lisäksi vettä satanut pari viikkoa eikä loppua näy.. [>:] Toivottavasti jouluksi saataisiin lunta. Suunnitelmissa oli lähteä huomenna vähän jouluostoksille, jos se piristäisi.

Ylihuomenna minäkin pääsen ultraan, kateellisena täällä lukenut teidän muiden kertomuksia.. [:D] Ja jessic-aa: onnea poikauutisista [:)]



 
Jaahas vihdoin puolen välin etappi saavutettu ja odotettu 21.viikko alkakoon.[:D]

Marilyn84: Mä sain kans eilen ihme paniikin, juttu meni siis näin: Oltiin vanhalla opiskelija porukalla syömässä ja mukana oli myös yhden kaverini 6kk vanha poika. No kaikkihan sitä sitten ihasteli ja paapoi, musta ei tuntunut oikein miltään. Pidän kyllä lapsista ja niiden kanssa paljon työskennellytkin, mutta en vaan oo sellasta lässyn lää tyyppiä, että kovasti pitäisi muiden lapsia ihailla tai jotenkin. Aattelen jotenkin et oma on sit ihan eri juttu. No sit siinä ruokapöydässä hikee puski ja pyörrytti, kaikki kovasti tenttas mun voinnista ym raskausjuttuja. Sit kaikki halus pitää ystäväni vauvaa sylissä ja sanoivat mulle että ota sääkin. No mä vastasin sit että enkä ota. Tuli jotenkin semmonen olo että kahdeksan silmäparia tuijottaa mua, että miten mä pidän lasta ja onko musta äidiksi jne....No ihan oman pään kuvitelmaa varmasti, mutta tuntui epämiellyttävältä. No sit pohdin ja porasin illan, että mikä äiti musta nyt tulee kun ei toisten lapsiinkaan uskalla koskea[:D]Että semmosia...mutta nyt kaikki on taas hyvin ja kohtaus ohi. On hassua kuinka herkästi sitä rupeaa pohtimaan omia reaktioitaan ja sit tekeen jotain tyhmiä johtopäätöksiä. En tiedä onko yhteiskunta jotenkin niin vaativa nykypäivänä, että tulevat äidit asettavat itselleen turhaan aivan liiallisia paineita äitinä onnistumisesta ja jaksamisesta. Vai onko sitä vaan niin vaativa itselleen, että kaikki täytyisi sujua täydellisesti. Ainahan ollaan kuitenkin äitejä oltu ja kaikissa olosuhteissa. Äiteys on kuitenkin niin normaali asia[:D]

Jessica_aa kiva kuulla lisää poikauutisia!Meillä maanantaina ultra ja on niin poika olo, mutta saas nähdä...[:D]
 
juu kiitoksia vaan.. Nyt se odottaminen vasta tuntuu alkavan kun tietää kumpi on tulossa [:D] ilmoitelkaahan muutkin mikäli saatte sukupuolta tietää/haluatte. ei se meillekään olisi kertonut jollei oltaisi kysytty erikseen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top