Moi kaikille,
Pitääpä tulla tännekkin kertomaan tästä päivästä..On meinaan ollu astetta hektisempää!
On tullu itkettyä niin pelosta,järkytyksestä kun ilostakin.
Aamulla oli siis neuvolalääkäri. Virolainen täti siellä otti mut vastaan ja kyseli miten on menny, kerroin hänelle että mulla alkoi eilen vatsakivut, vain toisella puolella juilinu ja ei mitään vuotoa tms.
täti totesi että katsotaampas mikä siellä on tilanne.
Yritti kuunnella sydänääniä mutta mitään ei kuulunut, syke näkyi satunnaisesti ruudulla, mutta mitään ei silti kuulunu, totesi että vauva o vielä niin pieni mutta sanoi että varmasti siellä elossa ollaan kun sai sykkeen ruudulle.
Seuraavaksi hän suoritti sisätutkimuksen ja vasen puoli oli aika sairaan arka painettaessa.
Lääkäri sanoi että hän laittaa lähetteen naistenkilikalle erikoislääkärille/gynelle, joka tekee tutkimuksen ja ultraa ja otetaa verikokeet ym. Et selvitetää onko siellä kaikki kunnossa.
Olen kuitenkin jo 28 ja ensimmäistä odotan, joten hän suosittelee lisätutkimuksia kerran kipuja on.
Se käynti loppui sit siihen ja kaikki kysymykset jäi taas tekemättä mitä olin ajatellu. Päässä oli aika sumuinen fiilis.. lääkäri toivotteli jatkoja ja että toivottavasti kaikki on hyvin.
Mieleen alko hiipiä pieni paniikki ja soitin äitille ja miehelle vedet silmissä etten reissuu ihan vielä lähekkää et nyt ois tämmöstä.. Olin siis aikeissa lähteä sukuloimaan heti aamupäivällä.
Mies halusi lähteä viemään ja tulla mukaan(onneksi!) ja lähettii ajamaa kohti naistenklinikkaa. Hetken päästä mulla soi puhelin, naistenklinikalta soitettiin että lääkäri on pistäny mulle lähetteen niille, vaikka keskenmeno epäilyissä mennään kätilö-opsitolle, et menkää sinne. Minä siihen ETTÄ MITÄ?? EI MULLE OLE MISTÄÄN KESKENMENOSTA PUHUTTU ja kauhee itku päälle..täti sanoo vähän tympeesti että no niin tässä lähetteessä lukee. Hysteerinen itku voimistu ja lopetin puhelun..
Epätoivo alkoi iskeä päälle enkä hetkeen kyenny kun itkemään epäuskosena et miten tässä näin kävi..
Suunnan vaihto kohti kättäriä ja pelko perseessä et mitä oikein tapahtuu ja miks ei neuvolalääkäri tällasesta mulle mitään puhunu, vaan keskenmenoepäilystä kuulin ekaa kertaa puhelimessa.
Päivystykseen siis ja lappuja täyttelemään. Lähetteen saan käteen ja siin lukee että kohtu suurentunu blaa blaa.Kipuja alavatsassa. Keskimeno??
Noi kaks kysymysmerkkiä ja huono suomi piristi pieneks hetkeks tossa kohtaa heh..
Pian tuli kutsu tutkimushuoneeseen. Mukava naislääkäri/gyne rupesi tekemään sisätutkimusta+ultraa ja sanoo ONNEKSI heti alussa että sikiöitä on yksi,vauva on ok ja sydän lyö kunnolla, JIIHAA
Onnen ja helpotuksen kyyneleet alko virtaamaan aika vuolaana[:)]
Ei vielä antanu mun nähdää vaan sanoi tekevänsä tutkimuksensa loppuun että koitetaan selvittää mistä kipu johtuu. Painelei masuani, vasemmalla sattu taas himputisti mut lääkäri totesi, et mistä ne kivut sitten johtuukin niin ei ainakaan kohdusta, eli suolisto vissiin temppuaa. Käski olla välittämättä koko kivuista ja että vauvalla on ainakin kaikki hyvin[:)]
Sit pääsi mieskin sisään ja saatiin molemmat katsoa pikaisesti meidän pientä vaavia ultrassa.
Itku tuli helpotuksesta monet kerrat matkalla kotii :)
Ja vaikka kuinka sanoin että en mene varhaisultraan vaan odotan ekaa seulontaa niin näin siinä sit kuitenkin kävi että olinkin ultrassa jo ennen[;)]
Loppu hyvin kaikki hyvin
Päivät lisääntyi vähän, ultran perusteella nyt meneillään rv9+6.Eli 3 päivää pidemmällä kuin menkkojen perusteella. Saa nähä muuttuuko tuo vielä matkan varrella sitte.
Päivän aikana oli tullu postissa ajat seulontaultriin ja eka on 5.10 eli raskausviikkoja 12+jotain ja toka sitten 27.11.
Tällainen tarina täällä, en kyllä muista koska ois ollu näin hässäkkä päivä viimeks.
Onneks on takana ja pikkuisella kaikki hyvin, nyt odottelen aika rauhallisin mielin seuraavaa ultraa :-)