Limatulpasta... tämä on mun neljäs raskaus ja ikinä en ole siihen törmännyt. En ole koskaan havainnut mitään verisiä viiruja tai muuta limatulppaan viittaavaa -vaikka olen kyllä pyyhkiessä paperiin kurkkinut. Eli saattaa se siis ilmeisesti kadota huomaamattakin.
Mulla olisi aamulla lähtö Jyväskylään kahden päivän kurssille, ja jännittää aika tavalla miten reissu menee. Vieläkin olen vähän arpovalla mielellä, että mennäkkö vai ei... Mut jos jään kotiin, enkä synnytä sillä aikaa, tiedän että harmittaa jälkeenpäin. Joten jos ei nyt illalla olo muutu, niin aamulla hyppään junaan ja toivon parasta. Rankkaa varmaan tulee olemaan koko päivän istuminen, iltapäivällä vielä puistokierros ja illalla illallinen (mitähän ihmettä mä puen päälleni???? Ei oikein taida kaapista löytyä mitään hienompaa, joka päälle mahtuisi). Tostain ohjelma on sitten vielä istumista sekin, puoli päivää kurssia ja perään kokous. Illaksi sitten kotiin.
Viime päivät olleet aika rauhallisia, kyljet ja lantio on tosi kipeät, mut supistuksia on vain harvakseltaan, ja erityistä paineentunnetta eivät alakertaan aiheuta. Jotenkin on vähän hölmö olo: nyt kun vauvan syntymää ei enää esteltäisi, niin hän alkaakin viihtyä olinpaikassaan... Mä en kyllä kestäis jos tämä menisi loppuun asti. Sinänsä viikkoja on vasta 34+4, mut mun fyysiset rajat tuntuvat tulevan vastaan, vauvalla ei enää ole tilaa kasvaa nykyisessä asennossa mihinkään: peppu on kiinni kylkiluissa ja pää syvällä lantiossa. Enkä muista että olo olisi kertaakaan aiemmin ollut näin tukala, edes pojan kanssa, joka sentään syntyi vasta 38+0. Mut ehkä mä aloitan ne häätöyritykset Jyväskylän reissun jälkeen...