Moikka pitkästä aikaa!
Aika on alkanu menemään hurjaa vauhtia [&:] Ajatukset ollu aika sekaisin koko tämän raskausajan ja nyt loppusuoralla pelot vaan palaa voimakkaampana, niinkun varmaan monella muullakin, vaikka ei "huonoja" kokemuksia olisikaan... Esikoisella oli kontrolli n. viikko sitten ja ei tullut niin kovin hyviä uutisia sieltä.. ja sen mukana tuli hirveä pelko, että mitä jos tämä tuleva ei synnykkään terveenä, on edelleenkin niin vaikea uskoa ja toivoa että kaikki olisi kunnossa [:(] No joo.. ei auta kuin odottaa ja toivoa parasta, sitä oon yrittäny toitottaa koko pitkän odotusajan...
Neuvola oli muutama päivä sitten ja edelleen tulokas on poikittain masussa, parin viikon päästä tarkistetaan tilanne ja mietitään mitä sit tehään tai selkeesti huomaa että kääntyy pää ylöspäin, niin heti yhteyttä neuvolaan... kun vaan kääntyisi oikeinpäin nyt itsestään.. Tällä meidän neuvola tädillä ei ole tarpeeksi kokemusta tekemään mitään painoarviota, eikä ultraakaan ole, niin ei mitään tietoa minkä kokoinen rakkauspakkaus täällä on [:)] Tuntuu niin hurjalta, että mahtuuko se kohta edes kääntymäänkään enää... Koko alkuraskauden oli jo kovasti tulossa ja lääkärit varoittelikin, että hän on todella alhaalla lähtökuopissa ja nyt sitten loppusuoralla, päättääkin heittää kuperkeikan, hih, [:D]
Lantoikivut on IHAN hirveät, on todella vaikea kuvitella että jos tämä vielä 7 viikon aikana pahenee, niin miten pääsee sängystä ylös, kun nyt jo menee n.5 min, kun on saanut pari ensimäistä askelta otettua.. ja mulla kipukynnys on todella korkea, että nämä kivut on todella kipeitä [:(] Niin ja siis onneks nämä kivut tulevat vaan levossa ja sen jälkeen, että kun lähtee liikkumaan, niin kipu helpottaa, mutta yöt on hankalia, kun esikoisen luona saa käydä ainakin 5 kertaa yössä ja aina se sängystä nouseminen on niin kipeätä...
Tulipa tilitettyä [:D]