Tosi hyvä jos saat opintovapaan! Silloin vaan kaikki raivolla maaliin, niin sit ohi. Tietysti jos valmiiksi uupunut ja lisäksi raskaana, plus pieni lapsi mukana, niin opintovapaallakin syytä olla itselleen armollinen. Pikku pikku askelilla maaliin vaikka pidemmän ajan saatossa.
Ja tuo on helpommin sanottu kuin tehty toki. Tunnustan tuon kiltin suorittamisen/ kunnianhimon itsekin. Paahdan asiantuntijatyössä pitkää päivää. Oon koittanut opetella lopettamaan fiksuina aikoina työt, välillä onnistun paremmin, välillä huonommin. Meinasin jo opiskeluaikoina loppuun palaa ekoja kertoja, joten tunnistan sentään aika hyvin milloin ei voi enää paahtaa. Vielä kun pääsis siihen, ettei käy niitä rajoja kurkkimassakaan
