Syyskuun supinat!

Onnittelut Hahtuvalle ja mietintämyssylle onnistuneista varhaisultrista :) En tiedä pitääkö paikkansa mutta jostakin olen mielestäni kuullut että se sydämen sykkeen löytyminen tarkoittaa jo että keskemenon riski on paljon pienempi. Kyllähän se ainakin sulkee pois kaikki tuulimunat yms eli kuulostaa aika järkevältä...

Viime raskaudessa mulla ei ollut pahoinvointia ollenkaan. Ehkä vähän etoi välillä mutta ei mitään sen kummempaa. Tällä kertaa taitaa etoa vähän enemmän, tosin en ole varma onko kyseessä sittenkin närästys ja turvotus :D Lisäksi rinnat ovat taas olla todella arat ja väsyttää koko ajan. Työnteko ei meinaa maistua lainkaan kun on vaan vauvat mielessä :D
 
Hei onnittelut positiivisista varhaisultrakokemuksista! Vaikka tässä vaiheessa ne ultrakuvat on mitä on, niin on ne aika ihmeellisiä :) Näitä päivityksiä lukiessani mieleen piirtyi kyllä samantien esikoisen kuvat näihin aikoihin. Pitääköhän ruveta kaivelemaan niitä tuolta vauvakirjan välistä :)

Pienen pieni helpotuksen poikanen rantautui tänne. "Neljän ensimmäisen raskausviikon aikana ei puhuta vielä alkiosta, vaan kohdun sisältöä kutsutaan munaksi eli ovumiksi. Tällöin solut ovat ns. totipotentiaalisia eli jokainen solu sisältää potentiaalin minkä tahansa elimen muodostamiseksi ja vaurioituneet solut korjaantuvat uusilla eikä epämuodostumia synny."

Eli sain varmistuksen sille, mitä aiemminkin täällä pohdin. Periaatteessa on siis jonkinlaiset mahdollisuudet saada terve vauva. Siis jos ajattelee asiaa taustaani vasten. Toki voi osua myös huonoa tuuria, mutta saamani säteilyannokset eivät automaattisesti ole sinetöineet meidän kohtaloa. Mutta jos meille tarjoutuu mahdollisuus istukkatutkimukseen, todennäköisesti suostun.

Sitä olen paljon viime aikoina miettinyt, että koska todella iso osa raskauksista kuitenkin päättyy keskenmenoon ennen kuin edes kunnolla alkaa, juuri erilaisten epämuodostumien yms. vuoksi. Niin miksi kuitenkin luonnolle sattuu vahinkoja ja maailmaan syntyy lapsia, joiden elämä päättyy luvattomaan lyhyeen ja on täynnä tuskaa. Evoluutiokaan ei ilmeisesti ole täydellinen. Ärsyttävää.

Vuosi sitten luin juuri kirjoituksen erään äidin blogista. Hänen lapsensa sairasti Tay-Sachsia ja elinvuosia ei ollut montaa. Se pisti miettimään paljon omia kasvatusperiaatteitakin. Useinhan kaikissa kielloissa ja kehoituksissa on tausta-ajatuksena kasvattaa lapsesta kunnon AIKUINEN, joka osaa sitä ja tätä jadajadajada. Tavallaan unohdetaan, että lapsuuskin on elämää. Tässä Tay-Sachs-perheessä ei kuitenkaan ollut tulevaisuutta, jota varten lasta kasvattaa, joten kasvatuksen lähtökohdat olivat hyvin erilaiset. Keskeistä oli tehdä lapsen elämästä hauskaa ja luoda koko perheelle ikuinen muisto ihanista vuosista, jolloin nautittiin siitä mitä on. Jos lapsi halusi aamupalaksi suklaakeksejä, niitä hän sai. Vähän väliä yritän muistuttaa itseäni samasta: kaikki ei ole niin vakavaa. Ympäristö tuputtaa suosituksia siitä, miten luoda parhaat eväät ja puitteet lapsillemme, usein nämä suositukset (niin hyviä kuin toki ovat) korostavat juuri pitkänjuoksun hyötyjä. Mutta elämä ei ole pelkkää säästämistä pahan päivän varalle. Kukaan ei tiedä kuinka pitkäksi meidän elämämme muodostuu, terveenkin ihmisen elämä voi päättyä yllättäen. Pitäisi aina muistaa myös ne asiat, jotka ei ole niin "hyödyllisiä", mutta tuovat iloa. Hetkellisestäkin ilosta jää muisto.

Jollain tavalla arjessamme on aina taka-alalla läsnä se, että äitiä ei ehkä lähitulevaisuudessa ole. Haluan jättää lapsilleni ihania muistoja hauskasta äidistä, joka piti huolta ja piti lasten puolia, mutta joka osasi olla myös huoleton. Menetin oman äitini syövälle alle 9-vuotiaana ja vaikka muistan riitojakin, niin eniten vaalin hassuja höpöhöpö muistoja, joilla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, kasvaako minusta vastuullinen aikuinen. Sen haluan omalta äidiltäni ottaa opiksi.

Jaahas, tästä palstasta on taas muodostumassa terapeutin vastaanotto :D Rakastan terapoimista yli kaiken, joten voin taata sitä olevan vielä lisää tulossa :) Kun viestini näyttää loputtoman pitkältä, osaatte ennen pitkää skipata sen kokonaan :D

Ihanaa loppuviikkoa teille oksentelijoille ;) Nautinnollista loppuviikkoa myös meille onnekkaille, joita toistaiseksi vain oksettaa! Ja aivan huippua loppuviikkoa teille, joilla on hyvä fiilis!
 
Huomenta ja kiitokset lohdutuksen sanoista. Niinhän se on, että jokainen raskaus on erilainen, mutta kun oksentelu tosiaan loppui niin yllättäen niin herättäähän se hieman epäilyksiä. Tosin kyllä mua vielä etoo, mutta ei läheskään niin paljon kuin alkuviikosta. Mutta eihän se hormonitasokaan laske päivässä joten ei varmaan oireetkaan katoa kuin seinään? No huomenna olemme asteen viisaampia kun aamulla on varhaisultra.

Ja onnittelut Hahtuvalle ja mietintämyssylle sykkeen löytymisestä! Ihanaa!! Mäkin olen kuullut, että sen jälkeen keskenmenoriski pienenee kovasti.
On se vaan hieno hetki kun näkee, että siellä oikeasti kasvaa uusi elämä, meidän lapsi. Muistan kun oltiin esikoista odottaessa varhaisultrassa. Yritystä oli takana _tosi_ pitkään ja kun vihdoin se syke näkyi pillitettiin molemmat naamat ihan märkinä. Lääkäri vain hymyili ymmärtäväisesti, ei varmaan oltu ainoat tunteiden viemät tuossa tilanteessa :)

Onneksi Pääskynenkin on saanut hieman helpotusta huoleen. Ja jos asia kovasti arveluttaa, niin kai sen istukkatutkimuksen voi teettää yksityisellä?
En osaa edes kuvitella kuinka rankkaa olisi kasvattaa lasta, jonka tietää kuolevan lähitulevaisuudessa. Tosin eihän meidän kenenkään tulevaisuudesta tiedä ja olen ihan samaa mieltä sun kanssa, että elämä ei ole pelkkää säästämistä pahan päivän varalle. Liian usein sitä itsekin sortuu elämään sit ku-elämää tai haikailee jonkun puuttuvan perään eikä huomaa sitä mitä nyt tapahtuu ja mitä jo on. Lapsen saannin jälkeen tämä on kyllä kovasti vähentynyt ja hetkessä eläminen lisääntynyt. Pienen lapsen kanssa kun on oltava niin täysin läsnä.

Mutta nyt takas sorvin ääreen!



 
 
Ihana viesti pääskynen! Olen kyllä paljolti samaa mieltä kanssasi. Vaikka tottakai (jos meille niitä lapsia ikinä tulee..) haluan opettaa lapsilleni hyvät tavat, kunnioitusta muita ihmisä kohtaan ja muutenkin tehdä mitä voin,jotta heillä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus pärjätä elämässä, niin silti juuri nuo pienet hubailut ovat ne mitä omastakin lapsuudesta on jäänyt mieleen. Omat vanhempani työskentelivät "kotona", kun me lapset olimme pieniä, joten mekin saimme olla kotona ja touhuta mukana jaloissa päivät pitkät ja nauttia ympärivuotisesta kesälomasta. :) Se oli ehdottomasti lapsuuteni parasta aikaa. Kun vanhempani myöhemmin menivät muualle töihin muuttui luonnollisestikin kokoperheen arki aikataulutetummaksi ja minä ja pikkusiskoni jouduimme (kyllä, jouduimme. Paikka oli ihan hyvä, mutta entiseen vapauteen verrattuna rajoitetumpaa.  ;)  päivähoitoon. Se aika ei ole enää muistoissani niin rentoa ja hauskaa. Olen siis ehdottomasti kanssasi samaa mieltä, pitäisi yrittää muistaa vain ollakkin ja nauttia yhdessäolosta ja tekemisestä. Koskaan ei voi tietää millon se loppuu. Eihän sitä tietysti voi niin synkästi kokoajan ajatella, mutta tottahan se silti on.

ONNEA kaikille uusille plussanneille ja niille jotka ovat jo saaneet varhaisultrasta hyviä uutisia! =)

Kiitos kaikille vastauksista. Oli kyllä kiva nähdä ,että kaikkea voi käydä ja tapahtua. Suuntaan jos toiseen. =/ Ja oli ihanaa,että sai vastauksia ja tukea, kun niitä tarvitsi. =)
    Ne aiemmat plussat niillä Clear Blue testeillä olivat siis ihan oikean levyisiä viivoja ja havaittavissa ilman,että tarvitsi olla nenä kiinni testissä.  ;)  Mutta pystyviiva oli silti todella haalea. Nyt tein aamulla hyvinseisoneesta yövirtsasta apteekin testillä negatiivisen tuloksen.  ;( Ei siis hyvältä vaikuta. Ja jos viikko sitten ei kaikki ruoka innostanut, niin ikävä kyllä kaikki tuollaiset vähäisetkin tuntemukset ovat kadonneet. Vaikuttaa siis siltä, että meille ei tule ainakaan ensivuonna toukokuun vauvaa. Mutta toivon kovasti,että tulisi sitten vaikka kesäkuun-, heinäkuun.. tai jotain muuta. :)  Masentaa, mutta minkäs näille tekee. Neuvolaan on vasta iltapäivällä soittoaika, joten täytyy pirauttaa sinne ja kysyä perutaanko aika vai haluaako hän myös varmistaa, että tämä oli tässä. Mitään vuotoa ei ole vielä alkanut, mutta tänään on selässä ollut samanlaisia tuntemuksia kuin ennen kuukautisia, joten eiköhän sekin sieltä jossain vaiheessa tule.

Hyvää jatkoa ja onnellista odotusta kera tarrasukkien teille kaikille! Toivon todella,että teillä kaikilla kestää vauvat matkassa loppuun asti ja että saatte ihania nyyttejä syliinne ensi toukokuussa!   =)   Minä siirryn kurkistelemaan millainen porukka täällä on toiveilijoissa tai sitten yritän olla ajattelematta koko asiaa ennenkö se ehkä toivottavasti tulee taas ajankohtaiseksi.
 
Hei kaikki.
Minulla on kova toive myös toukovauvasta, plussattukin on jokin aika sitten ja tänään olin ensimmäisssä ultrassa. Pääsin neuvolalääkärille edellisten kahden keskenmenon takia. Vaan ei näkyny heidän laitteillaan sykettä jota olin kovasti odottanut... Ruskuaispussi kuitenkin löytyi niin tietää että siellä ainakin jotain kehittyy + lääkäri totes käsin mun kohdun "hiukan pyöristyneen". Nyt pitäis malttaa kaks viikkoa seuraavaan ultraan...
Hirmuinen huoli ja epävarmuus vaikka onkin ollut etovaa oloa, väsymystä ja turvotusta. Edelliset keskenmenot kuitenkin kummittelee vielä muistissa.

Mutta yritän ottaa rennosti ja syödä terveellisesti (niinä päivinä kun ruoka menee alas). Ja pidän peukkuja pystyssä, myös muiden salamatkustajille =)
 
Tervetuloa Pippunen!Itellä on kans aika ajoin mielessä vuosi sitten tapahtunut km.Nyt on vajaalla viikolla ohitettu tuo vaihe tässä raskaudessa ja olojen puolesta ainakin ollaan raskaana ja vahvasti!En aio käydä ar-ultrassa,yritän rauhallisin mielin odotella sinne viikolle 12 :) tsemppiä siulle kovasti ja toki kaikille muillekkin menossa mukana oleville!
 
täällä alkoi just runsas verinen vuoto...eli taidan poistua täältä...ehkäpä parempi onni seuraavalla  kerralla...
 

Heippa kaikille! Huh muutama päivä kirjautumisesta ja oaljonpas ihania uutisia täällä :) suuret onnittelut haihtuvalle ja mietintämyssylle onnistuneista varhaisultrista :)

 

Meillä oli tosiaan varhaisultra tiistaina, ja vaistoni osui oikeaan, eli tuulimuna :( kohdusta löytyi ainoastaan ryskuaispussi. Olihans se rätietenkin shokki ja itketty on, mutta toisaalta taas jotenkin tunsin että nyt ei ole kaikki kunnossa.

 

Sain uuden ajan kahden viikon päähän, ja keskiviikkona päätin mennä samantien tyhjennykseen, että päästään jatkamaan elämää. Onneksi äitiys polilla ei vastattu, sillä keskiviikko iltaan mennessä olin jo muuttanut mieleni. Rupesin miettimään, että hedelmöittyminen on voinut tapahtua myös n.2 vkoa myöhemmin mitä laskin, näin ollen siis olisin vasta viikolla 5, joten ihan normaalia että ultraasa ei vielä näkynytkään mitään.

 

Nyt tietenkin toivon parasta, että kahden viikon päästä kohdussa näkyy enemmän, ja tuulumina on ollut erehdys. Mutta kyllä tuosta jäi sellainen epäilys ja tunne, että tämä jäi nyt haamuvauvaksi :(

 

Voisin vielä jaksaa muutaman ystävän tarinan. Eräs Tiina meni aikanaan kuopusta odottaessa varhaisultraan viikolla 10, mutta kohdusta ei löytynyt mitään. Tiina oli jo menossa kaavintaan kaksi viikkoa myöhemmin, onneksi vielä ultrattiin sillä silloin löytyi sikiö ja syke <3 ja ystäväni luuli että on menossa kaavintaan viikolla 12, mutta olikin vasta viikolla 7. Ultrassa hän oli silloin vasta viikolla 5, joten ei ihme ettei vauvaa näkynyt.

Toisella ystävälläni puolestaan kävi niin, että viikolla 5 näkyi vain piste mutta 2 viikkoa myöhemmin myös syke ja alkio :)

Näiden tarinoiden lomassa haluan minäkin uskoa, että meidän pikkuinen on hedelmöittynyt myöhemmin, ja kahden viikon kuluttua kohdussa tosiaankin olisi jotain <3

Aluksi itkin että miksi meille käy näin, kun olisin niin tuota vauvaa toivonut. Mutta yritän ajatella positiivisesti, kun ikääkin vasta 24 vuotta ja kuitenkin jo kaksi ihanaa poikaa <3

Kuulisin mielelläni, jos teillä tai teidän lähipiirissä on ollut tuulimunaraskaus tai tuulimuna epäilys, mutta myöhemmin alkio ja syke ovatkin löytyneet :)

 
Mims, paljon voimia sinulle! Itselläni myös mahdollinen tuulimuna, joten pystyn vain kuvitella ne tunteet joita nyt koet :( <3
 
Voi hömppis. 
Olisiko mahdollista että olisit kaksi viikkoa myöhemmilllä viikoilla?!

Minähän kävin digitestin mukaan viikoilla 5-6 ultrassa, missä ei siis näkynyt kohdussa yhtään mitään. Lääkäri sanoi heti että viikot ovat ilman muuta vähemmät. Viimeiset menkat olleet 28.7. Että toivoa sopii ettei digitestit näytä oikein, muuten tulee karvas pettymys, kun olen vasta ensiviikolla loppuviikosta menossa uudestaan ultraan.
 
Jännää ylipäätään, että suostuvat tekemään noita varhaisultria noin aikasin, siis kuudennen viikon paikkeilla, koska se pettymys, hätä ja huoli ovat tuolloin vielä niin todennäköisiä, vaikka raskaus olisikin edennyt ihan normaalisti ja alkio hengissä. Meidän terkassa esimerkiksi ei anneta varhaisultra-aikaa ennen kuin oletettavasti on väh. seitsemän viikkoa täynnä. Ellei siis ole syytä epäillä jotain erikoista.

Tästä jatkaen suuret pahoittelut kaikille huonoja uutisia saaneille :( Toivottavasti edes hömppiksen uutiset muuttuvat vielä. Missä vaiheessa kiertoa teitkään plussa-testin? Tunsitko mitään kiinnittymisjomotuksia missään vaiheessa?

Tsiisus tätä turvotusta ja siitä aiheutuvaa epämukavuutta :/ Ruisleivästä on muodostunut uusi himotus ja on jotakuinkin ainoa asia mitä edes pystyn syömään omenan lisäksi. Lämpimistä ruuista menee lähinnä liha, jos sekään.
 
Pääskynen: Ei meilläkään pääse normaalitapauksissa kunnallisen kautta ultraan kuin silloin 11-12 viikoilla, yksityisellä minäkin kävin. Ihan normaali gynekologikäynti siis, johon kuului ultraus.
 

Noko, mulla myös edelliset kuukautiset olleet 28.7, ja sen mukaan oon laskeskellut. Tiistaina sitten kun siellä ultrassa ei näkynyt mitään, lääkäri oli heti varma tuulimunasta (mikä on tässä kaupungissa hyvin tyypillistä) ja vasten tahtoaan antoi uuden ajan kahden viikon päähän.

sitten eilen rupesin laskemaan, jos muistan oikein, niin hedelmöittyminen on voinut  tapahtua 1,5-2 vkoa myöhemmin. Joten tottakai nyt sitten toivon että näin olisi, ja kahden viikon kuluttua kohdusta löytyisi muutakin kuin se ruskuaispussi.

meillä myös käytäntö, että ensimmäinen ultra vasta viikolla 11-12, ja siksi menin itsekin yksityiselle. Yksityiseltä puolestaan sain löhetteen äitiyspolille, kun on tuo tuulimuna epäily.

 

 

pääskynen, tein ensimmäisen plussan kun kuukautiset oli ollut 5 päivää myöhässä. En omasta mielestäni tuntenut mitään kiinnittymistä..

Tämä on muutenkin niin sekava tilanne, kun NORMAALISTI mulla alkaa kuukautiset aina kuun 6;s päivä, mutta elokuun kuukautiset tulikin jo heinäkuun 28. Jos siis lasken niiden mukaan, niin elä kk päivä oli 28.7, mutta jos lasken normaalin tavan mukaan, kuukautisten olisi pitänyt alkaa vasta 6.9 eikä 28.8, ja silloin olisin tehnyt testin 3 päivää ennenkuin kuukautisten olisi pitänyt alkaa.. SEKAVAA, toivottavasti joku ymmärsi :D

 
mimsu: Täällä samanlaista vainoharhaisuutta, vai mitä lie. Minulla myös joka päivä ollut etova olo, mutta eilen ei ollut mitään, niin kyllä iski olo, että jotain on pielessä.No tänään taas etova olo on palannut, ja oikein tyytyväinen olen siitä, se kun on ainoa oire mitä on ollut. Ei väsymystä, rintojen arkuutta eikä mitään, niin todella tuntuu, ettei masussa ketään olisikaan :(
Toivon mukaan tunne on väärä.
Ensimmäiseen ultraan kun on vielä aikaa, kun en edes ole aikaa vielä saanut, niin kyllä tämä epätietoisuus rassaa :(
 
no täällä taas ei mitään oireita! sekin saa yhä enemmän uskomaan että kyse on vain tuulimunasta.. ainoat "oireet" on nuo mahakivut. Sellaista ihmeellistä pistelyä koko vatsan alueella, ja välillä "kutitusta" ihan alavatsassa.. mutta ei huonovointisuutta, rintojen arkuutta, palelua, väsymystä.. ei mitään. 

aamulla taas tein testin, kun halusin nähdä onko raskaushormonin määrä kasvanut, ja olihan se :) aiempiin testeihin se toinen on ilmestynyt n. 1-3 minuutissa, mutta nyt en kerennyt laittaa testiä edes pöydälle odottelemaan tulosta, kun se toinen viiva tuli samantien, ja nyt oli niin tummat viivat.

Mietin vain, onko kenelläkään tietoa voiko tuo raskaushormonin määrä kasvaa vaikka olisikin kyse tuulimunasta?

oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille! :) yritetään ottaa rauhallisin mielin, ja pian ollaan taas viikko lähempänä  "pääte pysäkki päivää" ;) <3
 
Mims, paljon voimia teille!

Hömppis, tsemppiä ja pidetään peukkuja!

Itse tein ensin lauantaina nega-testin. Säännöllisten menkkojen piti alkaa viimeistään perjantaina. Menkat eivät kuitenkaan alkaneet ja lisäksi minulla on ihan järkyttävää turvotusta ja etovaa oloa. Rinnatkin on edelleen kipeät ja ne kipeytyivätkin vasta juuri ennen oletettuja menkkoja vaikka normaalisti kipeytyvät heti ovulaation jälkeen. Näiden oireiden puitteisssa tein tiistaiaamuna uuden testin ja plussahan siihen ilmestyi. Haalea tosin, mutta plussa kuitenkin. Torstaiaamuna tein vielä uuden testin ja siihen sain vahvemman plussan, joten kai se uskottava on, että saamme vauvan! Meillä on ennestään melkein 2,5 v poika. Olen niin onnellinen, mutta samalla pelkään koko ajan että vuoto alkaa. :( Menkkamaisia kipuja sekä painontunnetta ja kaikkia hassuja nipsaisuja tuntuu alavatsalla useasti. Parina päivänä ne väheni, mutta nyt taas eilen ja tänään niitä on enemmän. Ne kai kuuluvat asiaan ja muistan, että ekasta oli samanlaisia. Neuvolaan en vielä ole soitellut, ehkä ensi viikolla... :)

Paljon tarrasukkia kaikille meille odottajille!
 
Hei kaikille ja Onnea uusille plussanneille !

Erittäin suuret pahoittelut ikävien uutisten saaneille...on varmasti äärimmäisen kurja fiilis. Jaksamista ja tsemppiä!

Täällä kaikki käytännössä samalla tavalla kuin aiemminkin. Eli ei oireita juurikaan. Ainoastaan iltaan voimistuva vatsan seudun turvotus ja vähän huono olo ellen syö välipaloja. Olenkin yrittänyt ruveta niitä pakottamaan päivääni, koska silloin ei pahaa oloa ole.
Itsekin edelleen ihmettelen sitä, että kuinka tämä raskaus on niin oireeton, mutta toisaalta olen yrittänyt asennoitua niin, että kun varhaisultrassa kaikki oli hyvin, niin miksi se nyt olisi muuttunut. Ehkä minä vain en niin kovia oireita saa - tai sitten ne tulee myöhemmin. Joka tapauksessa, mielestäni meidän kaikkien pitäisi yrittää nostaa lippua korkealle ja luottavaisin mielin mennä eteenpäin. Tiedän kyllä ettei se ole helppoa :)

Eilen kävin sitten ensimmäistä kertaa elämäni aikana neuvolassa. Voi mikä nippu papereita ! Käynti kesti lähes puolitoista tuntia, täyteltiin kovasti lomakkeita ja käytiin läpi ruokavaliot jne. On kyllä mielestäni aika pitkä lista asioita - mutta suurimpana ongelmana pidän kala - asian. Eli sitä pitäisi syödä pari kertaa viikossa, mutta siinä on hurjasti rajoitteita. Tulee sellainen fiilis, että uskaltaako mitään kalaa ostaa ja mistä oikeanlaista kalaa saa..... Muuten minulla ei ole mitään suurempia hankaluuksia ruokavalion kanssa, pyrin noudattamaan ohjeita niin hyvin kuin pystyn - tottakai.

Nyt sitten odottelen kutsua rv - 10 - 12 ultraan. Odottelen siksi, että meillä on liput varattuna Espanjaan loppuviikosta 12, ja haluaisin saada tuon ultra - ajan ennen sitä. Mutta kuulemma pitää ensin odottaa heidän ehdottamaa aikaa, ja mikäli se ei sovi, sitten vasta soittaa ja siirtää sitä. Muutenkin pikkuisen olen ruvennut miettimään sitä reissua.... reissu tuli varattua jo ennen raskautta ja nyt sitten vähän on mietteliäs olo. Toisaalta olen sitä mieltä, että mikäli vointi on hyvä, niin miksi pitäisi reissu perua. Täytyy vain olla erityisen varovainen ruokien kanssa ja muutenkin rauhallisesti. Tosin olemme menossa sellaiseen paikkaan missä on "koti -ympäristö", joten ruokaa pystyy itse valmistamaan, niin tietää mitä syö. Ehkäpä teen niin, että asennoidun niin, että reissuun lähdetään. Voihan sen sitten perua viime tingassa, mikäli jotain on...vai mitä olette mieltä?

Oletteko muuten kertoneet monelle teidän raskaudestanne ? Me olemme kertoneet ainoastaan miehen vanhemmille, miehen veljille, minun siskolle ja meidän aivan lähimmille parille ystävälle. Minun vanhemmilleni emme vielä ole kertoneet, koska äiti on reissussa ja tulee ensi viikolla. Sitten ajattelimme myös vanhemmilleni kertoa. Muuten olisi tarkoitus kertoa vasta vko 12 jälkeen...
 

Mietintämyssy, muistan itsekin kuin eilisen päivän kun kävin ensimmäisen kerran neuvolassa esikoista odottaessa. Kaikki oli niin uutta ja jännittävää :) kannattaa ottaa maalaisjärki käyttöön noissa ruokailu jutuissa, itse en sen kummemmin kiinnittänyt huomiota liikaa siihen, mitä laitoin suuhun. Ainut suositus jota toteutin oli lisä d-vitamiini, ja rauta tarvittaessa. Enkä syönyt kalaa 2 kertaa viikossa, tai muutenkaan yli terveeellisesti :D

 

Toki vähän katsoin että ruoka on kypsää, mutta esim jouluna graavilohi on suurinta herkkuani, joten uskalsin syödä. Kannattaa miettiä niin, kunhan ei syö joka päivä :) kerta kaks raskauden aikana ei varmasti tee hallaa, mutta toki me ihmiset ollaan erilaisia :) 

 

Itse olin viime toukokuussa Rodoksella, odotin kuopusta viikolla 12. Reissu meni hyvin, sillä vointini oli suht hyvä noilla viikoilla. Kiinnitin kyllä enemmän huomiota ruokaan, ja sen takia suurin osa ruokalistani ruuista koostui hampurilaisista ja ranskalaisista :D maito tuotteita en uskaltanut syödä lainkaan, kun ei niis tiedä ovatko varmasti pästoroituja :D

 
Heippa taasen!

Onnea kaikille plussanneille!

Eilen oli ensimmäinen neuvola. Paljon tuli luettavaa ja opiskeltavaa. Voi miten paljon mä olenkaan unohtanut ajan saatossa ja paljon on muuttunut sitten 12v. =D.

Nyt sitten odotetaan ultrakutsua.. Toivottavasti se tulisi äkkiä ja viikot menisivät nopeasti eteenpäin.. Nyt parina viime viikkona on olo ollut aivan loistava, jos ei lasketa rintojen särkyä ja turvotusta, eikä ristiselän särkyä ja välillä on painon tunnetta alavatsassa. Välillä tuntuu että ei siellä ole mitään kun ei oikeasti ole enää sitä vähäistäkään kuvotuksen tunnetta... Mahan nipistelytkin on oikeastaan loppuneet. En tiedä tällä hetkellä olenko onnellinen, pettynyt vai jännittynyt.
 Lasta on toivottu kovasti, mutta välillä pelottaa niin ankarasti ja välillä olen aivan onneni kukkoloilla, aivan varma siitä että massussa pieni kasvaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top