Liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon yritetään täälläkin panostaa, ihan muutenkin ja nyt tietysti taas ihan erityisesti. Arki vaan joskus vie voimat ja tulee luisuttua ihan ookoohon, mutta ei kyllä parhaisiin vaihtoehtoihin. Esikoinen on paljon auttanut tässä ruokavaliossa, perheessämme syödään säännöllisesti viisi ateriaa päivässä JOKA PÄIVÄ. Ja KAIKKI osallistuvat ruokailuhetkiin. Näin on ollut siitä asti, kun esikoisemme ensimmäisen kerran puolivuotiaana tutustui ruokaan sormiruokailun puitteissa. Tietenkään silloin alkuun ei ollut viittä ateriaa päivässä, mutta kun poika söi ruokaa, niin söi vanhemmatkin. Silloin myös oli helppoa aikuistenkin siirtyä terveellisempään ruokavalioon, kun pyrin tekemään kaikille samaa ruokaa, pojan rajoitukset huomioiden (ei suolaa ennen 1v jne.) Sormiruokailu olikin yksi varmasti hyvä kasvatuspäätös. Seuraavalle vauvalle haluan myös Tripp Trappin Newborn setin, jotta vauvakin saa olla osa perheemme ruokailuhetkiä, vaikka ei vielä itse voisi osallistua ruuan tutkimiseen. Niin ja liikunnan osalta olen sali-ihminen, käyn salilla 1-2 krt/vko ja kesän ajan pyöräilin sinne (6km suuntaansa), nyt syystuulien saavuttua olen vähän laiskistunut pyöräilyn osalta. Pojan kanssa sitten pyöräillään pieniä matkoja leikkipuistoihin.
Päiväunien aikainen napostelu tosin on taas saanut vallan. Tällä viikolla on alkanut myös salmiakin kuluminen, mikä on tuttua jo esikoisen odotuksesta. Sitä kului ja kului ja kului... On varmaan ihan hyväkin, sillä luulen verenpaineeni nyt olleen aika matalalla. On ollut tällä viikolla tosi paljon pyörrytystä ja huimausta. On myös ollut ihan pakko nukkua hetki pojan kanssa päikkäreitä. Outoa kyllä, en saa nukuttua kuin ehkä puoli tuntia, 45min max. Poikaa odottaessa kahden tunnin päiväunet olivat vakio ensimmäisen ja kolmannen kolmanneksen aikana :D
Tällä viikolla olemme myös olleet esikoisen kanssa tutustumassa hoitopaikkaan, koska jatkan nyt yhden lukuvuoden verran taas opintoja eteenpäin. Poikamme pääsi todella huipulle perhepäivähoitajalle, jossa on yksi ennestään tuttu lapsi myös hoidossa. Tänään poika oli sitten ekan kerran tunnin verran ilman äitiä hoidossa. Ei itkenyt jättäessä ei hakiessa eikä siellä ollessa, joten todella suuri helpotus. Toki aika oli vielä varsin lyhyt ja tuon ajan poika saattaa kotonakin viihtyä helposti omissa oloissaan ilman äidin kaipua. Poikahan lähtee mielellään myös yksin ulos ennen äitiä (pihapiirimme on sellainen, että se on mahdollista ilman vaaratilanteita). Mutta olen iloinen, että viikon aikana hoitopaikka ehti paikkana tulla sen verran tutuksi, ettei jännittänyt jäädä sinne ilman äitiä. Ei tehnyt suurta numeroa äidin poislähtemisestäkään. Hädin tuskin sain kuulla nopean "heippa!" :) Varmasti tulee vielä niitä itkuja, se kuuluu asiaan, mutta kiva mieli itsellä nyt, kun alku ei ollut kankea. Itselle tämä on niin vaikeaa, koska en millään haluaisi antaa lastani ulkopuolisten hoitoon. Opiskelut on kuitenkin saatava pois ja sain sentään näin pitkään olla kotona. Sen lisäksi hoitopäivät on mahdollista pitää lyhyinä eikä meillä edes ole sovittuna kuin 3 pvä/vko. Ja tietysti hoito loppuu toisen lapsen synnyttyä.
Sellaista meidän viikkoon!
