Olipas kumma sunnuntai, kun ei nää sivut pelittänyt[:@]. Todella oli vähän orpo-olo. Kyllä te kaikki ootte muodostuneet sellaiseksi henkireiäksi ja avuksi ja seuraksi tässä odotusasiassa. Kun mieskin oli taas koko viikonlopun sairaalassa, niin meinasi itku ja kiukku tulla, kun ei tännekään päässyt. On se niin, että kun ei voi kotona ihan täysillä hehkuttaa asioita, niin täällä onneksi voi. Vaikka mies on innolla mukana odotuksessa, niin silti oon varovainen mitä sanon. Esimerkiksi pahoinvoinnista en voi oikein puhua, ettei huolestu liikaa.
Purri: Ihana asia, että työnantaja suostui vuoromuutoksiin ja lomajärjestelyihin[:)] En kyllä tiedä minäkään mistä lyhenne nt-tulee..
Puhalluskukka: Soita ihmeessä neuvolaan! Kyllä ne pelot kuuluu raskauteen. Itseäkin välillä pelottaa oikein kunnolla. Neuvollassa sanoivat ja itsekin olen ajatellut, että jos menee kesken, niin sillä olisi ollut sellainen vika, ettei olisi ollut elinkelpoinen. Kun neuvolassa puhuin tuosta, että kun tuntuu välillä ettei olisi raskaana ollenkaan, niin neuvolantäti totesi siihen, että niin pitääkin. Kai se on niiden oireiden tasaantumista kohti keskiraskautta. Itsellä tosin ollut pahoinvointia, joten ymmärrän huolen, kun se itsellekin tulee silloin, kun ei ole pahoinvointia.
PojanÄiti: Onnea 12rv johdosta[:)] Käristystä juhlapäivän kunniaksi tietenkin[:D], Hyvä että teillä aletaan parantuun.
Kaika ja Celia: Täälläkin tällä viikolla nt-päivä, tarkemmin jo huomenna, että jo jännittää. Onneksi saan miehen sairaalasta tänään kotiin, niin hänkin pääsee huomenna mukaan moikkaan pikkuista[:)] Celina: Kannattaa sitä saikkua hakea, jos vähän siltä tuntuu. On tää raskaus kuitenkin aika voimia vievä olotila. Itse ainakin huomaan sen silloin, kun tulee joku ylimääräinen stressitekijä, että kaikki voimat häviää, eikä palaudu samalla tavalla kuin normaalissa olotilassa.
Eilen oli kummallinen päivä, kun mikään ruoka ei ällöttänyt, ei ollut aamulla huono olo, mutta sitten se palasi taas illaksi. Tuttu ja turvallinen paha olo[:-]. Tänään oli lääkäri, taas kuunneltiin sydänääniä ja edelleen kuului. Nyt kolmena päivänä viikon sisään kuunneltu, joten ihan luottavainen olo. Kuitenkaan ei uskalla antaa itselleen lupaa vieläkään iloita täysin, vaan jännittää huomista ultraa kovasti. Selkä on ollut viikonloppuna niin kipeä, että ei meinannut sängyssä pystyä kääntymään ja kävely tekee kipeää. Toivottavasti kohta helpottaa. Iskiaskipua se taitaa olla, koska ei venyttelyllä pääse käsiksi siihen.
Nyt hakemaan ukkokultaa sairaalasta.
Mukavaa viikonalkua kaikille!
