Syyskuun Pulinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mamma_76
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tonne neuvola ja ultra puollelle jo kirjottelinki tän päivän tapaamisesta.. oli se vaan niin ihmeellistä ja ihanaa nähdä se pikkuinen siellä. Nyt todella hyvä olo ja pahoinvointiakaan ole tänään ollut ku sen ku ei ollu syöny tarpeeks mut heti ku söi olo tuli todella hyväksi. Nyt sitten myös kerrottiin miehen vanhemmille ja sieltä tuli paljon onnitteluja :)


Nyt viettämään mukavaa iltaa tuttava pariskunnan kanssa meillä ja muutenkin ihan rauhallista koti viikonloppua perheen kesken :)


Hyvää ja mukavaa viikonloppua kaikille!
 
Iltaa kaikille!

Ihanaa, että kaikki voi pääasiassa hyvin. Toivottavasti henna87 tärppää pian uudelleen ja paljon jaksamista sinne suuntaan.

Meillä menee onneks tällä hetkellä niin, että mies kattelee ihan innoissaan telkkarista millon mitäkin ja mä istun täällä koneella. Tosin kohta ajattelin siirtyä sen seuraks tonne sohvalle, että tulee oltua hänenkin kanssaan tänään, kun meidän työvuorot menee aina ristiin.

Mä tässä oon tämän päivän miettiny, että josko muhun ois joku pöpö tarttunu.. paha olo ei nimittäi enää rajotu pelkkään iltaan vaan myös päivään :( Ja siis on erilaista pahoinvointia, ku mitä toi terroristi iltasin aiheuttaa.. ja tänään oli varmaan vaikein ilta töissä, kun meinasin yhessä vaiheessa oikeesti laittaa kassan kiinni ja sanoo vaa naapurille, et "tämä mamma lähtee oksentamaan NYT". Mut hengittelin syvään ja rauhallisesti, ni se helpotti sen verran, että kestin vuoron loppuun. Eli sen hurjat 45 minuuttia. Mut aion kyllä heti, kun näen meiän esimiehen, pyytää siltä josko se laittais mut tyyliin 10-18 töihin päivittäin, koska toi on mulle paras aika.. ton 18 jälkeen alkaa tulee etova olo. Voi olla kyllä ettei se siihen suostu.. Jostain syystä kaikki "ylimääräiset" pyynnöt on sille kauheen vaikeita toteuttaa. Kuten esim. joskus pari vuotta sitten ku pyysin, et saisin yhden illan viikosta niin, että pääsisin töistä viimeistään 17:00 et ehtisin tanssitunnille. Se tais muistaa sen peräti kuukauden ja sit alko valitus, et onko mun pakko päästä niille tunneille joka viikko. Siihen loppu mun liikunnan harrastaminen, kun en jokaista listaa varten jaksanu alkaa kirjottaa vapaailtapyyntöä.
 
Iltakuulumisia..

Tää foorumi kyllä koukuttaa ja pahasti. Tervetuloa uudet mamit.

Heitin just ukkokullan juhlimaan kaverin varpajaisia.
Olivat torstain puolella saaneet pojan [:)]
Päivällä ukko tekstaili mulle vaavin strategisia mittoja ja siinä vaiheessa kun luin että paino oli 4,5 kg ja päänympärys 36 cm niin kummasti vedin jalat ristiin. Toivottavasti toi oma ötö on pikkaisen pienempää sorttia.

Itse oon kanssa tota jumppaamista miettinyt, syksystä liikuin aktiivisesti 2-3 kertaa viikossa. Sitten tuli jostain hirvee ressi, kotona ja töissä oli kaoottinen kiire ja liikunta jotenkin jäi. Nyt taas oon miettinyt että jos jatkais niillä rauhallisilla jumpilla kuten bodybalance, chiball ja selän hyvinvoinnin jumpat. Tosin katselin että tuolla salilla on alkanut tää kuuluisa Zumba ja sitä ois kiva käydä vaikka vaan kokeilemassa.

Mä taidan hetkeksi uppoutua askartelemaan Vauvaonnittelu-kortteja. Duunikaverinkin vaimoke sai torstaina tytön. Torstai oli oikein vauvapäivä :D
 
Hui kun pelottaa... En tiedä miks, mut tuntuu vaan, et onkohan sillä pikkuasukilla nyt kaikki hyvin... Tietty koko ajan matkassa tietynlainen pelko, mutta nyt jotenkin vielä voimakkaampi...

Koko raskausaika ollut melko oireeton. Kaks viikkoo sitten oksensin, mut siihen se jäi. Nyt viikkoja pitäs olla kasassa 10+4, ja tuntuu, et ne vähäsetkin oireet on loppu: rinnat ei tunnu kovin aroilta, ei ole pahoinvointia, ei mitään mikä kertoisi minun olevan raskaana! Lisäksi joinakin päivinä tullut ihan pientä tiputteluvuotoa, tosin sitäkään ei nyt ainakaan viikkoon. Pelottaa, että jos pieni onkin kuollut kohtuun!

Anteeksi että tänne hermoilen, mutta en tiedä mitä pelkoni kanssa tekisin. Opiskelijoita olemme, joten yksityiseen ultraan meno tai kotidopplerin ostaminen ei tule kyseeseen. Kohdunulkoinen raskaus takana loppuvuodelta, joka leikattu, ja sen tähden alkuraskaudessa ultrattu, että tämä pieni todella kasvaa kohdussa. Oli silloin kuitenkin sen verran vähän viikkoja, ettei sykettä vielä näkynyt.

Miten voisin rauhoittua? Onko muita joilla oireet olisivat kadonneet? Ajattelin, josko maanantaina soittaisin neuvolaan, ja kysyisin, että voisiko sydänäänet yrittää kuunnella...?
 
Puhalluskukka Soittoa vaan neuvvolaan! kaikki keinot sallittu sodassa, rakkaudessa ja raskaudessa!!! Kymppiviikolla sanotaan oireiden helpottavan joskus jopa niin ettei edes miltään tunnu. Eiköhän kaikki kuitenkin ole kunnossa :) tsemppejä!!!

Omaa: Juhlapäivä!!! 12rv!!! Minäkin tein käristyksen juhlan kunniaksi! Tosin puhdas sattuma, mutta kun istahdin ruokapöytään niin tajusin että on muillakin ollut tapana, hih!!!
Vaikka itselläni onkin juhlan aihetta niin elämä muistuttaa lyhyydestään kun mennään illalla appiukon siskon hautajaisiin. Ja sen lisäksi huomenna ystävä pariskunnan peikkotyttö saa nimensä. Joten elämänkaari teemainen viikonloppu edessä.

lauantain jatkoja masunkantajat!
 
Puhalluskukka: jos yhtään lohduttaa niin minun raskaus on ollut oireeton lähes koko ajan. turvotusta, huimausta ja arat rinnat on ollu välillä, mutta kaikelta muulta olen säästynyt. nyt meneillään viikko 12+3.
pieni pelko ja jännitys valitettavan usein kuuluu asiaan varsinkin ensimmäisellä kolmanneksella...varmasti jokainen tälläkin palstalla on jännittänyt/pelännyt jotain, mutta onneksi usein meidän hormoonihöyryiset aivomme on yleensä aivan väärässä[:)] mutta ihmeessä soita neuvolaan, niin olo helpottaa kummasti, kaikki on varmasti hyvin[;)]
 
Tervehdys kaikille ja onnea uusille tulokkaille! Samoin myös pärjäämisiä ja onnea uusille yrityksille pois jääneille!
 
En ole parii viikkoon ehtinyt kirjoittelemaan tänne, mutta olen aktiivisesti käynyt lukemassa kuulumisia, jotta tietää missä mennään. En ala yksittäisille henkilöille nyttemmin kommentoimaan, huh, tulisi pitkää tekstiä muuten... [;)] Viikon ajan ollut ihan ok olo pahoinvoinnin suhteen, eli ei oksentelua. Paitsi sen huomasin et oksennus oli herkässä labrassakäynnin jälkeen, luultavasti johtui jännittämisestä ja sen jännityksen laukeamisesta sillä sitä kesti vain sen illan. Eli vointi on ihan ok, rinnat on koko ajan hieman kosketusarat ja kasvavat tasaista tahtia, kuten mahakin. Painoa ei ole vielä tullut lisää sen kolmen kilon lähtemisen jälkeen, mut rinnat ja maha on jostain saanut tuota energiaa kasvamiseen.[8|] Pitää varmaan piakkoin lähtä housu ja alusvaate ostoksille, kun ei millään meinaa löytyä enään sopivia kaapista.
 
Tupakan poltosta: Oon jonkun vuoden polttanut säännöllisesti. Plussauksen jälkeen poltin viimeisen askin, säästellen viimeisiä mahdollisimman pitkään. Niidenkin jälkeen poltin muutaman tupakan vielä mieheltäni kun en osannut lopettaa kuin seinään polttamista. No, mieheni teki lupauksen olla polttamatta, jonka jälkeen on ollut ei ole tupakkia tehnyt mieli, varsinkin kun tuo kokonaisvaltainen pahoinvointi iski päälle. Eli molemmat polttamatta jo 1 ½kk ajan, ja olen erittäin ylpeä molemmista tällä hetkellä.[:D]
 
Mieheni yllättyi iloisella tavalla viime vkloppuna, kun vaihdoimme yhdessä mönkijään renkaiden tilalle telat. Minä näppäränä tyttönä halusin kans tehdä jotain ja sainkin hoitaa vaihdon etupäästä. Noo.. ensimmäinen onnistui erittäin hyvin, tietenkin mieheni piti olla koko ajan neuvomassa vaikka homma oli minulle ennestään tuttua. Toinen vaihto oli hankalampi jo alussa, renkaan sain irti ja olin sitä nostamassa pois niin lipesipä se ilkeästi litistäen yhden sormeni jonkun rautakappalen väliin. Normaalissa tilanteessa laukoisin kiitettävästi ärräpäitä ja hyppisin tasajalkaa, mut en vain pystynyt liikkumaan enkä sanomaan mitään vaan kyyneleet alkoi valua pitkin poskia. Mieheni kummastuneena et minkä takia olin niin hiljaisena käänsi minut itseään päin ja siinä samassa halasin häntä ja nyyhkytin vuolaasti ilman mitään vollotusta. Mieheni vain tuumasi naureskellen tunteenpurkaukselleni et näytän aika suloiselta. Minusta tuommoinen tunnekuohu ei ole ollenkaan tapaistani edes vaikka kuin kipeää olisi käynyt.[8|]
 
Paljon tuli asiaa, ja toivottavasti jaksan pysyä pulinoissa mukana jatkossakin.
 
Iltaa!

Puhalluskukka älä panikoi. Soita sinne neuvolaan, luultavasti ei vauvalla ole mitään hätää.

Mä kerroin esimiehelleni tänään sitten vauvauutisen [:)] Otti tosi hyvin ja saan jäädä suoraan kesälomilta äityislomalle [:)] Totesi vaan että "tietenkin laitetaan sun lomat niin, että saat suoraan jäädä äitiyslomalle". Oli tosi kiva. Varsinkin kun mua jännitti ihan hirveesti kertoa ja sain jopa kysyttyä, että saisko mun vuoroja muokattua jatkossa niin, että oisin pisimmillään klo 19:00 töissä, ni sano et jos puol kasiin asti kykenen olee, ni onnistuu. Eli seki saatii hoidettua mun kannaltani todella hyvin. Harmitti vaa, kun se yks meiä työntekijä joka just jäi mammalomalle, oli niin vähäoireinen ja mulla on sit senki edestä, et oikeesti saan muokata näitä vuoroja.
 
Sapattia kaikille!

recto hienoa että pahoinvointisi helpottaa! Saa alkaa nauttimaan raskaudesta! Itsekin menen tsekkaamaan H&M:n tarjonnan jos vaikka löytäisin jonkun paidan mahalle :)

Purri hienoa että duuniasiat selkeentyivät!

Selkeesti kaikki hiljentyy viikonlopuksi, mikä tietysti on on juuri oikein :)
sunnunai-aamupala brunssi syöty ja napa naukuu... seuraavaksi kirjastoon ja kauppoihin etsimään jotain pikkuista lahjaa uuden nimen saajalle[:)]. Vaikken sunnuntai aukioloajoista niin perusta niin onhan se kuitenkin kätevää[:D][:D].
Poikakin jo lähes parantunut, Sillä tuli korvatulehdus ja nyt syödään kuuria, mutta jaksaa jo ihan normaalisti, joten jotain voi alkaa tekemäänkin, onkin taas tullut maaduttua tänne seinien sisälle.
Poika on jo ihan innoissaan vauvasta, ja kyselee kovasti minkä kokoinen vauva on ja tänään aamupalallakin ilmoitti sitten että nimenomaan hän saa keksiä vaaville nimen :) Ja Kovasi mietii myös että miä kaikkea kivaa vauvan kanssa voi sitten tehdä, niinkuin pelata jalkapalloa ja ottaa juoksukisan, hih! En henno sanoa että siihen nyt muutama vuosi vielä menee... Mutta kiva kuitenkin kun on innoissaan ja mukana odotuksessa, niinkin pieni kuin on [:D][:D][:D]. Tässä ihan herkistyy...

Ihanaista sunnuntainjatkoa!
 
No vihdoin on saanut serverit kuntoon!
Vieroitusoireethan tässä tuli!

Huomenta kaikille!

Täällä on viikonloppu lumihommia huhkiessa ja oli sen verran rankka setti lauantaina, etten päässy sunnuntaina kunnolla edes käyntiin[:D] Makoilin ja luin ja nukuin kahdet päikkärit[:)][:)]

Tää olis sit SE viikko, jolloin menen nt-ultraan[&:][&:][&:] Panikoin jo nyt. Mutta onneksi ma, ti, ke on paljon puuhaa; aika menee nopeemmin.

Mitens teillä, MAMMAT, on viikonloppu menny ja mikä on vointi?
Ja joillain muillakin on ultra tällä viikolla- keilläs se olikaan?

Hyvää maanantain jatkoa!
 
Hei Rakkaat kaikki pitkästä aikaa... En ole ehtinyt kirjottelemaan, ja kun sitten eilen olisi ollut aikaa, niin servut oli pois pelistä - dämit. [>:]
 
Mulla on nt-ultra huomenna puolilta päivin. Jännittää ihan hemmetisti. Tavallaan on rauhallinen ja itsevarma fiilis, että kyllä kaikki hyvin menee, mutta sitten toisaalta...
 
Näyttää, että olis käymässä nyt niin, että käyn nyt ja saan jatkossakin käydä paljon tätä raskautta itsekseni läpi. Mies lähtee toiselle paikkakunnalle kurssille parin viikon päästä, ja ei ole edes viittinyt kysyä töistä, että olisko mahdollista saada neuvolapäiville tai ultriin työvuoroja niin, että pääsis mukaan ennen sitä kurssiaan. Huomenna olis töissä ja ehdotin, että kysyisi, jos voit pitää sen pienen hetken tauon, että pääset mukaan. Ei siihen lopulta mene, kun se 15-20 minuuttia. Pidempi aikoja istuvat jossain kahvilassa jouten. Arvaatteko jo, mitä sanoi? 
 
Mies juoksee vapaa-ajat kavereidensa kanssa. Oli täysin unohtanut (en tiedä pitäiskö nyt laittaa "-merkit tuohon ympärille), että ollaan sovittu jo kaksi kolme viikkoa sitten, että ensi lauantaina mentäis ystävien luokse toiseen kaupunkiin kylään. Nyt joudun sitten soittamaan, ja selittelemään miehen puolesta ja perumaan koko jutun. Hävettää niin jumalattomasti.
 
Harkitsen jo viidettä päivää hakevani saikkua, että ei tarttis vielä työstressiäkin repiä tähän päälle. Olis oikeasti paljon helpompaa olla, elää ja hengittää, jos olis yksin omissa oloissa koiran kanssa tällasina hetkinä... Niin paljon kaikkea negatiivista ja turhaa taakkaa matkassa äitillä, että ei pienelläkään voi olla hyvä olla. Ja itsestä tuntuu, että olen menettänyt parhaan ystäväni. [:(] 
 
Celina: Luota omaan vaistoosi ja hae sitä sairaslomaa! Kyllä sitä ihmiset vähemmästäkin hakevat lomaa arjen hulinoista ilman raskaana oloakin. Joskus oma aika on kultaakin kalliimpaa ja ainakin itse sinun tilanteessa tarvitsisin hiljaisuutta ympärilleni.
Toivottavasti asiat selviää parhainpäin ja ehkäpä miehesi on hämillään/peloissaan tilanteesta. Voisiko olla mahdollista? Kuitenkin toivon todella, että saat pahimman stressin pois kehostasi ainakin hetkeksi ja lepo helpottaisi oloasi. Vauvalle kynttilöitä ja rauhoittavaa musiikkia, hengittelyharjoituksia simmut ummessa, hyvää ruokaa ja ystävä tueksi.. "lääkärin" määräys [;)]

Omaa: Eilen pyörittiin kaupoissa melkein viisi tuntia ja voi että entiselle himoshoppaajalle meinasi pukata paniikki väsymyksen laadusta! Silmät lurppi jo muutaman tunnin päästä, mutta sinnittelin loppuun asti nii hyvin kuin pystyin. [:D] Ja sain FARKUT! ihanat, rennot, tyylikkäät, hyvin istuvat mammafarkut jotka ei purista. Voi kun ihminen voi olla onnellinen pienestä asiasta. Ja kesäkuun ulkomaan matkaa varten törsäsin laadukkaisiin tasapohjaisiin kesäkenkiin, joissa on tilaa jalan paisuakin. Kyllä sai rahalla vastinetta! Niin hyvät jalassa ja sisävuorista lähtien pehmeätä nappanahkaa. Olispa jo kesä! [:)]

Tasan kaksi viikkoa ensitreffeihin ja olen niiiin malttamaton. [:)]
 
Celina yritä olla ottamatta stressiä tosta. Eihän toi oo tietenkää kivaa, jos ei miestä "kiinnosta" pätkääkään vauvan kehitys tai kotona oleminen, mutta toivon kovasti, että toi menee ohitse. Munkaan mies ei käy neuvolassa eikä ultrissa mun kanssa, mutta hänellä se johtuu ehkä enempikin siitä, kun ei puhu suomea ni mitäpä hän siellä tekis, kun mä kuitenkin kerron kuulumiset jälkikäteen. Onneks on ollu innoissaan ultrasta saaduista kuvista, antaisin köniin jos ei olis ollu. Ootko yrittäny puhua miehelles ja kertoo miltä susta tuntuu? Mut ehdottomasti haet saikkua tohon kyllä! Pakkohan sun on saada pysähtyä ja hengittää rauhassa, eihän tosta mitään muuten tule!

Sitten tämmönen ehkä vähän tyhmä kysymys, mutta sallitakoon ensikertalaiselle [;)] Mistä tulee lyhennys nt? 

Mulla odottaa tänään jännä päivä siskon ja sen kaks kuisen poitsun kanssa [:D]  Saas nähä miten menee, kun en oo kerenny niitä näkemään kauheesti, saattaa poitsu vähä vierastaa mua, mut toisaalta mähän oonki niin hurjan pelottava, että on syytäki [;)]
 
Olipas kumma sunnuntai, kun ei nää sivut pelittänyt[:@]. Todella oli vähän orpo-olo. Kyllä te kaikki ootte muodostuneet sellaiseksi henkireiäksi ja avuksi ja seuraksi tässä odotusasiassa. Kun mieskin oli taas koko viikonlopun sairaalassa, niin meinasi itku ja kiukku tulla, kun ei tännekään päässyt. On se niin, että kun ei voi kotona ihan täysillä hehkuttaa asioita, niin täällä onneksi voi. Vaikka mies on innolla mukana odotuksessa, niin silti oon varovainen mitä sanon. Esimerkiksi pahoinvoinnista en voi oikein puhua, ettei huolestu liikaa.

Purri: Ihana asia, että työnantaja suostui vuoromuutoksiin ja lomajärjestelyihin[:)] En kyllä tiedä minäkään mistä lyhenne nt-tulee..

Puhalluskukka: Soita ihmeessä neuvolaan! Kyllä ne pelot kuuluu raskauteen. Itseäkin välillä pelottaa oikein kunnolla. Neuvollassa sanoivat ja itsekin olen ajatellut, että jos menee kesken, niin sillä olisi ollut sellainen vika, ettei olisi ollut elinkelpoinen. Kun neuvolassa puhuin tuosta, että kun tuntuu välillä ettei olisi raskaana ollenkaan, niin neuvolantäti totesi siihen, että niin pitääkin. Kai se on niiden oireiden tasaantumista kohti keskiraskautta. Itsellä tosin ollut pahoinvointia, joten ymmärrän huolen, kun se itsellekin tulee silloin, kun ei ole pahoinvointia.

PojanÄiti: Onnea 12rv johdosta[:)] Käristystä juhlapäivän kunniaksi tietenkin[:D], Hyvä että teillä aletaan parantuun.

Kaika ja Celia: Täälläkin tällä viikolla nt-päivä, tarkemmin jo huomenna, että jo jännittää. Onneksi saan miehen sairaalasta tänään kotiin, niin hänkin pääsee huomenna mukaan moikkaan pikkuista[:)] Celina: Kannattaa sitä saikkua hakea, jos vähän siltä tuntuu. On tää raskaus kuitenkin aika voimia vievä olotila. Itse ainakin huomaan sen silloin, kun tulee joku ylimääräinen stressitekijä, että kaikki voimat häviää, eikä palaudu samalla tavalla kuin normaalissa olotilassa.

Eilen oli kummallinen päivä, kun mikään ruoka ei ällöttänyt, ei ollut aamulla huono olo, mutta sitten se palasi taas illaksi. Tuttu ja turvallinen paha olo[:-]. Tänään oli lääkäri, taas kuunneltiin sydänääniä ja edelleen kuului. Nyt kolmena päivänä viikon sisään kuunneltu, joten ihan luottavainen olo. Kuitenkaan ei uskalla antaa itselleen lupaa vieläkään iloita täysin, vaan jännittää huomista ultraa kovasti. Selkä on ollut viikonloppuna niin kipeä, että ei meinannut sängyssä pystyä kääntymään ja kävely tekee kipeää. Toivottavasti kohta helpottaa. Iskiaskipua se taitaa olla, koska ei venyttelyllä pääse käsiksi siihen.

Nyt hakemaan ukkokultaa sairaalasta.

Mukavaa viikonalkua kaikille!
 
Ihan lonkalta jos naisen logiikalla mietin niin NP tulee niskapoimusta ja NT niskaturvotuksesta, Eli rakkaalla lapsella on kaksi nimeä. Mutta siis tarkaksi en tiedä, näin olen vain itselleni asian selitellyt.

celina hirmusti tsemppejä sulle!!!
 
Heloo pitkästä aikaa! viime viikko meni siinä märsytessä, niin ei tännekään jaksanu kommenteerata :D no nyt on kissi kuitenkin nostettu pöydälle ja asiat on taas hyvin, ehkäpä vähän paremminkin. että celinalle kaikki sympatiat täältä noitten asioitten suhteen, joista kirjoittelit. yksin oon ollu raskaana tähän asti, mut jospa ne asiat rupeis sujumaan nyt paremmin...

oma olo on ollu kurja, mikään ei maistu, mutta nälkä kyllä on!! ei ees pizza :( ja sitten kun ei tiedä mitä söis, niin ehtii siinä miettiessä tulla paha olo :/

onnea kaikille ultraan meneville ja muillekin mukavaa viikkoa!
 
Tervehdys kaikille[:)]...Viikonloppu tuli ja meni ja tuli ulkoiltua tosi reippaasti[:)]

Väsymys on vaivannut niin ettei ole jaksanut edes kirjotella tänne..lukenut olen kyl tasasin väliajoin pulinoita.
Kommenttia tuohon ettei mies ole innostunut mukaan ultriin jne...kun olin ensimmäistä kertaa raskaana olin yksin..eli erosimme ja sitten huomasin että olen raskaana...raskausaika oli henkisesti raskasta koska ei ollut kumppania jakamassa asioita ja välillä pelottikin että miten sitä jaksaa kaiken sitten yksin..hyvin kaikki loppujen lopuksi meni,mutta olisi ollut kiva kun ei olisi tarvinnut olla yksin...en oikeen tiedä että miten nuo miehet saisi innostumaan asioista...vai onko niin että miehet tuntevat olonsa ulkopuoliseksi koska nainen kuitenkin odottaa ja käy läpi suuria muutoksia...toivottavasti ainakin siinä vaiheessa kun vatsa alkaa kasvamaan ja kaikki muuttuu konkreettisesti niin mieskin uskaltautuisi mukaan odotukseen...itsellä on asiat hyvin...mies on täysillä mukana ja nytkin otti koko keskiviikon vapaaksi kun on se nt-ultra...jos sielä on kaikki hyvin niin sitten menemme yhdessä syömään ja vietetään hetki laatuaikaa kahdestaan[:)]
Toivottavasti asiat alkavat kaikilla sujumaan eikä tarvitsisi ylimääräistä stressiä kärsiä tässä muutenkin mullistavassa odotuksen ihmeellisessä matkanteossa...tsemppiä kaikille....ja toivottavasti kaikkien ultrakuulumiset tällä viikolla ovat pelkästään positiivisia[:)]
 
Minulla viikkoja 12+5, että paremmalla puolella ollaan! Minä olen neljän lapsen yksinhuoltaja ja halusin vielä yhden, joten ei miestä talossa. Keskityn vain lapsiin ja itteeni. Ei tunnu kuitenkaan ihan kauheelta vaikka ei miestä talossa olekaan.
 
Pahoinvointi alkaa hellittämään, mutta kamala närästys on kaiken aikaa. Söi mitä vain. Aina iltaisin närästää ja olo on kamala.
 
Takaisin
Top