Syyskuu

Ai kamala, mikä inho tuli teidän kissoja kohtaan ja ihan vaan luettuna. :D Omat koiratkin inhottaa ja niiden hölmöilyt ärsyttää ihan erityisen paljon. Saman eläininhon oon huomannut muidenkin lasten raskausaikana, vaikka normalisti eläimistä tykkäänkin. Just nyt voisin ihan mielelläni luopua noista kahdesta koirasta.
 
Hmmm... Haaveilen välillä kissan ottamisesta, mutta taidanpa vielä harkita muutaman vuoden. Jos sitten lapsille hankkisi jonkun lemmikin joskus, tai sitten ei. Saa nähdä.
 
Ei se ole ensisynnyttäjä-statuksesta kiinni tuo ylimeno. Enemmänkin äideillä "oma kantoaika" ja toinen tulee usein pari päivää aiemmin. Tietty jos eka tullut pari päivää yli, niin myöhemmillä olisi hyvät mahikset olla menemättä yli. Mulla on monta ensisynnyttäjä-kaveria saanut vauvan jo ennen laskettua aikaa.
Mutta silti itse yliaikaiseksi menneenä komppaan kyllä noita asennoitumis-ohjeita. Sitä on ihan rikki, kun la on ohi ja synnytys ei vaan päivästä toiseen käynnisty.
 
Muokattu viimeksi:
Ei muuten kaikilla ensisynnyttäjillä mene yli. Meidän poju tuli kolme viikkoa etuajassa, enkä ollut kokenut mitään harjoitussupistuksia sitä ennen. Siksi odotan nytkin, että olisin 37 viikolla synnyttämässä.
 
Ihankuin olisin jostain lukenu, että äidin korkeampi ikä enemmän vaikuttaa la:n ohittamiseen kuin aikasempien synnytysten määrä... Tuo "oma kantoaika" hyvä ilmaisu. Minun kaveripiirissä tainnu aika fifty-fifty mennä noi synnytys ajankohdat ensisynnytyksissä, yksi jopa synnytti juuri la:na. :)
 
Mä luin jostain, että lyhyet naiset synnyttää usein aiemmin. Ainakin omalla kohdalla piti paikkansa :D
 
Hmm. Oon vähän lyhyt mutta yli 30v eli menee varmaan 50-50 :D Mutta tosi hyvä ilmaisu tuo oma kantoaika! Kuulostaa tosi järkevälle ja jotenkin hyvälle. Ärsyttää vaan kun muut kommentoi että se vauva tulee ulos kun on valmis jne jne. Hyväähän ne tietenkin tarkoittaa mutta kun itse alkaa olla ihan finaalissa niin ei tollasia kommentteja vaan jaksa kuunnella. Toivon, et mun kantoaika ei oo mikään superpitkä! Mut asennoidun et menee hieman yli, ihan varuiks.
 
Itse oon yrittänyt aktiivisesti unohtaa koko LA:n ja ajatella ennemmin tyyliin että vauva syntyy 3-6 viikon kuluttua jne. Juurikin siksi ettei sit olis ihan surkeana kun LA ylittyy. Tosin nyt jos mulla ehkä pitääkin käynnistää niin se olis joskus 39+0 kieppeillä, sinne on nyt se noin 4 viikkoa enää aikaa. Rakastan vauvan liikkeitä ja on ihanaa kun kerrankin ei tarvi hävetä mahaansa, mutta muuten sais jo riittää tää raskaana olo, kun on niin paljon vaivoja. Toisaalta tällä kertaa kun tiedän että tää on viimeinen raskaus, niin yritän kyllä oikein vaalia joka hetkeä ja etsiä niitä hyviä puolia. Asenne onkin sen myötä muuttunut - ainakin omasta mielestä :rolleyes: - iloisempaan ja mukavampaan suuntaan.

Kissoista, meillä on kolme kappaletta ja ihan hyvin käyttäytyvät. Me ollaan aina pidetty sitä linjaa että turha yöllä huutaa ruokaa tai ulos tai yhtään mitään palvelua, ja mukavasti ovatkin sen oppineet eivätkä öisin enää huutele muuta kuin ihan satunnaisesti. Syliin eivät oikein mahdu enää mutta silti yrittävät :happy: Suurin vaiva kissoissa nyt on niiden huoltoon menevä aika eli ruokien ja vesien vaihtelu, hiekkalaatikon hoito, oksennusten ja karvojen siivoaminen yms yms. Sitä en oikeen tahtoisi just nyt jaksaa, mutta onhan noi karvaturrit kivoja.
 
Muokattu viimeksi:
  • Tykkään
Reaktiot: Kia
Taidan olla poikkeus joukossa, kun toivon, että syntyis aikasintaan laskettuna aikana :) Mulla on niin hyvä olo ja raskaana oleminen niin spesiaalia, etten haluaisi luopua tästä vielä :wacky:

Jopas mun hyvin aamu-uniset kolme koiraani kuulostaa helpolta kissakokemuksiinne verrattuna :)
 
Mulla on kaikki kolme syntyneet ennen laskettua (enkä ole lyhyt!), joten sen perusteella vois olettaa tämänkin syntyvän. Edellinen raskaus oli kaikista ennakko-oireista ja ennenaikaisena syntymisen peloista huolimatta pisin kaikista. Ne viimeiset viikot tuntui tosi pitkiltä, kun ensin oli pelännyt, että vauva syntyy liian aikaisin ja sitten kun ois saanut tulla, niin ei ollutkaan mikään kiire. Oonkin nyt kokoajan vain ajatellut vauvan syntyvän vasta loka-marraskuun vaihteessa (la 23.10). Ihan mukava, jos syntyy aiemmin (kunhan vaan ois siinä vaiheessa jo täysiaikainen).
 
Mä juuri viime viikolla äidille puhelin että mulla on semmonen olo että vauva on mahassa vielä pitkään. Ehkä siksi en osaa jännittää synnytystäkään kun ajattelen että yli menee kumminkin. Tosin nyt viime yönä uneeni ilmestyi päivämäärä. Se että tarkoittaako se lapsen syntymää niin enpä tiedä, mutta yli lasketun ajan se vähän oli. :) Aino J, mulla samanmoiset aatokset. Onhan tää nyt ihanan upea tää masu!! Vaikka on ollut kaikenlaista, mutta ei nyt niin pahoja oireita/vaivoja kuin muilla.

Ystäväni (joka myös raskaana) juttuja välillä ihmettelen. Hän sanoo että kaipaa siideriä, että sais tulla lapsi jo ulos. Itse kun miettinyt että saatan ehkä jouluna punkkua maistaa (sisko sanoi että ei se tuu edes maistumaan hyvälle), mutta en mä kyllä sitä erityisesti mitenkään kaipaa. No me ollaan kyllä erilaisia kaikki odottavat äidit. En ole koskaan sitäkään ymmärtänyt että tupakoitsija jättää tupakat raskauden ajaksi ja sitten palaa paheeseensa synnyttämisen jälkeen. (Anteeksi jos loukkaan jotakuta.)

Tuli yön unettomina tunteina mietittyä kaikenlaista ja kirjoitin sitten aamulla vihkoon muodossa lapsellemme asioita raskausajasta. Vähän niinkuin päiväkirja mutta ei kuitenkaan..kirjeen ja päiväkirjan välimuoto. Sanoin miehelle että saa lukea, mutta ei ole muiden kuin meidän perheen silmille.
 
Hepsuli, vinkkaa kaverillesi, että Stowford Press alkoholiton siideri (tai 0,5 %) maistuu ainakin mun mielestä suht oikeelta siideriltä. Esim. Prismasta saa. Oon aiemmin ajatellut, että alkoholittomat alkoholijuomat on ihan typerä idea ja alkoholittomat viinit ainakin maistuu tosi pahalle. Mutta toi siideri oli positiivinen yllätys.
 
Mulla tapahtui tässä viime vuorokauden aikana se täyskäännähdys "vielä ehtii"-asenteesta "kamala kiire"-asenteeseen. Siis kun tähän asti oon hillinnyt intoani ja pysytellyt rauhallisena valmistelujen ja hankintojen suhteen, ja todennut että vasta loppuraskauden aikana on järkevintä hoitaa tietyt asiat eikä hätäillä. Nyt tuli yhtäkkiä totaalinen tajuaminen että vaan muutama viikko jäljellä ja niin paljon asioita on vielä tekemättä ja päättämättä ja hankkimatta ja ja ja... lisäks menin lukemaan siskoni raskaudenaikaisia blogitekstejä, joista bongailin ja vertailin että toi ja toi juttu oli siskolla jo valmiina tällä raskausviikolla.

Paniikkia ei oo mutta alitajunnassa paukuttava paine kyllä. Tiedän et ehtii vielä hyvin ja vaikka syntymän jälkeenkin järjestelemään ja tekemään hankintoja, ja tukijoukkoja löytyy jotka auttaa varmasti tarpeen tullen. Mut oon sitä ihmistyyppiä jonka täytyy saada tehdä itse ja ajoissa tämmöset jutut mitä oon ensin kuukausikaupalla siirtänyt kärvistellen eteenpäin etten ihan liian kauaa joudu kattelemaan tyhjää vauvankehtoo jne. Siinäkin tulis varmaan hulluks nimittäin... joku tasapaino tähän pitäis nyt löytää. Ehkä siis asia kerrallaan tästä eteenpäin, niin että tulee tunne et asiat edistyy koko ajan muttei kaikkee kerralla paniikissa kuitenkaan ala järkkäämään.
 
Hauska muuten sekin kun tänään serkkuni kysyi että olikos se mun laskettu aika ens kuun alussa, niin ensireaktioni oli että ei onneks! Kun oon kuvitellut olevani jo kypsä raskaana olemiseen ja haluavani hypätä muutaman viikon eteenpäin, mut se ajatus tuntuikin yhtäkkiä hurjalta kun joku muu sitä ääneen ehdotti. 26.10. on siis laskettu.
 
Kissoista; meillä kissat ulkoilee häkissä ja aamuisin herättävät sinne haluavansa yleensä viimeistään klo 6 :D vähän oon alkanu stressaamaan, miten kuskaan niitä häkkiin kun oon yksin vauvan kans sitten kotona...

Siideriä kaipaaville; minun nautinto on ollu Somersbyn omenasiideri :P alkoholittomana tottakai!
 
Meillä kissa ei enää yöksi halua pihalle, vissiin liian kylmät yöt :D mutta sitte viiden aikoihin alkaa olla jo kiire hiirimetsälle (tai jänis-,orava-,lintumetsälle). Päivällä se käy sitte sen verran sisällä, että käy tamppaamassa mahan päällä. Ja jos sattuu, että oon just ruppeemassa päikkäreille ni kainaloon on päästävä nukkumaan. Tänäänkin nukuttiin pari tuntia poski poskea vasten ja kissan etutassu mun kaulalla :) oli muuten vihainen katti, ko olin reilu pari vuorokautta osastolla; ei kahtonut päinkään ko tulin kotiin. Pitkään sai lirkutella sille, että suostu tulemaan syliin :sad001 saa nähdä, mikä on vastaanotto sitte ko vauvan kans kotiudun :D
 
Mä en yleensä tykkää oluesta mut ai että Lidlin alkoholiton (jääkylmä!) olut on ollu tosi hyvää. Myös sidukoita oon välillä ostanut ja ovat olleet hyviä.

Mullakaan ei oo himoja "oikeeseen" alkoholiin. Oon niin nauttinu tästä krapulattomasta elämästä ettei tosikaan. Kai sitä on tullu "entisessä elämässä" vedettyä ihan tarpeeksi.
 
Apua noitten kisuleitten kanssa... Meillä nyt kaksi, mutta esikoista oottaessa niitä oli neljä hyvin erilaista persoonaa, kaikki leikattuja neitejä. Kun ramppasin yöt silloinkin vessassa, hoksasivat kissat pian että tässäpä täytyy lähteä yöjuoksulle ulos. Ne alkoivat pyytämään kukin kymmenen minuutin välein ulos. Siis yksitellen. Isossa talossa löysivät aina piilopaikan. Siis kerrallahan ne eivät mitenkään voineet mennä ulos, ei maanitellen eikä käskystä. Voitte kuvitella millaista ramppaamista mun yöt aina klo kolmen jälkeen oli! Mies tietenkin nukkui joka öisen farssin ajan kuin murmeli. Lopulta homma meni siihen että kissat alkoi leikkiä kuurupiiloa mun kanssa. Ne pyysivät vuorotellen ulos, ja kun könysin avaamaan taas ovea, jokainen juoksi piiloon. Ilmeistä näki että nauttivat. Olin kuin AkuAnkka. Sitten otin järeämmät keinot käyttöön. Päästin eka maukaisijasta ulos, meni jos meni, enkä reagoinut seuraaviin. Johtajaneiti tuli muutoksesta suivaantuneena makuuhuoneeseen oikein ulvomaan. Varasin vuoteen viereen tyhjiä muovipulloja ja heitin pullon seinään jotta kalina olis säikäyttänyt vaikenemaan. Mutta ei. Tämäpä tuli aivan vuoteeni viereen, ja silmiin tapittaen pissasi mun lämpötyynyn läpimäräksi! (Tää neiti on yhäkin melko juonikko. Välillä ihan pelottaa miten älykäs se on. Aistii aina mun mielialat ja näyttää sen, on myös mustasukkainen.) No juttu meni sitten niin että kissoille laitettiin pääsy tallin ylisille sekä oma "hotelli" ulos. Saivat sitten sen syyskauden jokailtaisen lähtöpassin ulos - melkoinen iltarutiini sekin, kunnes oppivat ruuan kautta asian.

Näin kissojen orjana en voinut olla tykkäämättä :D
 
On mullakin ollut vähän sellaista kuplivan kaipuuta, varsinkin kesäkuumalla sen huomasi. Siihen kävi hyvin alkon alkoholittomat kuohuviinit ja mä olen niin jämpti että niissä ei saanut olla kuin minimissään 0,1% alkoholia. :) Nyt en enää kaipaa kun sää vaihtui syksyiseen.
Mies kyllä alussa toi mulla alkoholitonta punkkua, mutta se oli iha yöäääk makuista sama kuin ois mehua juonut.
 
Mulla teki kesällä mieli mansikkamargaritaa ja sangriaa. Mutta sitten haistelin niitä ja halut loppu siihen :D on vissiin itelläki tullu törpöteltyä aikoinaan ihan tarpeeksi asti :/ mutta just eilen ukkelille sanoin, että nykyään viikonloputkin tuntuu pitemmiltä ja niistä pystyy nauttimaan :)
 
Takaisin
Top