Syyskuu

Mulla oli koko-arvio maanantaina 2,7kg, laskettuun aikaan neljä viikkoa. Tänään kyläillyt kaveri totesi nyt 5kk tyttönsä syntyneen 100g painavampana suht laskettuun aikaan. :D
 
  • Tykkään
Reaktiot: Kia
Ilmoitusluontoinen viestiketju kuulostaa hyvältä, ehkä olisi mukavinta jos ketjun aloittaja voisi ekaan viestiin päivittää listaa, mutta onhan siinä toki hommaa. Onnittelut tykkäämisillä ja muu keskustelu toiseen ketjuun on oikein hyvä idea.

Esikoisesta kirjoitin raskauspäiväkirjaa, ja aloitin sen tässäkin raskaudessa. Kirjoittelu vaan jäi viikolla 16 :oops: Ajattelin yrittää muistin ja kalenterin pohjalta kirjoittaa sen loppuun nyt joku päivä, kun eihän se kiva olisi kuopukselle että isoveljestä kyllä kirjoitettiin mutta mun kohdalla äiti kyllästyi kesken kaiken... Ja vielä kun se on kirjoitettu kirje lapselle-muotoon.
 
Eilen huomasi mies tuoreet raskausarvet, itse järkytyin syvästi. Lähinnä siks että arpia ei ollut tullut mahaan mitä oon osannu ootella, vaan pelkästään peppuun. Periaatteessa sitäkin osasin oottaa koska samoilla huudeilla on arpia jo ennen raskauttakin, mut olin kyllä aatellut että ennemmin mahaan tulis ja sitten ehkä lisäks peppuun ja tisseihin.

Nyt ei auta muu kun uskoo siskooni joka totes muutama päivä sitten että mun perä on leventynyt... itse väitin kivenkovaa takas ettei olis koska en huomannu muka mitään eroo vanhojen housujen mahtumisessa. Huono teoria koska enpä oo mitään tiukkoja housuja mahan takia kokeillutkaan puoleen vuoteen, ja nyt kun mietin niin alushousut puristaa ja ahdistaa, suosikkini on pitkään olleet yhdet ainoat kaapista löytyvät saumattomat ja joustavat. Niitä siis lisää imetysliiviostosreissulta! Ja peppujumppaa kehiin.

En oo aikoihin kiinnittäny huomioo takaosaston löystymiseen ja laajenemiseen kun tää etupuolella köllöttävä kiinteä, alati kasvava söpö kumpare vie kaiken huomion. Hyvä puoli on se että vielä jonkin aikaa kaikki muutkin näkee mussa vaan vauvamahan, ja sen jälkeen lähistöllä tuhisevan vauvan.
 
Niin sitten kun ois saanut vauvan puolesta nukkua, enkä herännyt kuin yhden kerran vessaan. Veti kissa jotkut hiton hepulit, raapi kaikkea mahdollista kaapin ovista seiniin ja kävi vielä palkaksi hyökkäämässä mun käteen. Sitten kun oli saanut kuivamuona kippansa eteen niin rauhoittui. Menin takas sänkyyn, mut olin sitten jo hereillä niin että makoilin sängyllä, mut nousin kyllä lopulta ennen miestä ylös. No sainpahan tiskit laitettua heti aamusta. "Ihana" uusi päivä odottaa!! :arghh:
 
Meillä kissat herättää joka ikinen aamu klo 4-6 välillä. Ei auta kun viedä ulos, muuten möykkä jatkuu siihen asti että varmasti vien. Sitten valvotaanki tunti tai kaks unta oottamassa... Onneksi en oo töissä enää!
 
Kyllä odotan sitä kun aamut on pimeitä niin ei kissakaan riehu niin aikaisin ja nyt kun ei tarvitse vuoteen herätä sen takia ylös ja hypätä pyörän selkään työmatkalle. Hi hii.
 
Kerrankin oli sellainen aamu, ettei kissat riehunu tai mies herännyt töihin viiden ja kuuden välissä niin mitäpä minä teen... No herään rakko täynnä ja kun tulen vessasta niin johan kissat herää ja alkaa riehumaan. :laughing021 Kissat vissiin päätti, et oon jo kumminki hereillä ni ei haittaa...
 
Apua noitten kisuleitten kanssa... Meillä nyt kaksi, mutta esikoista oottaessa niitä oli neljä hyvin erilaista persoonaa, kaikki leikattuja neitejä. Kun ramppasin yöt silloinkin vessassa, hoksasivat kissat pian että tässäpä täytyy lähteä yöjuoksulle ulos. Ne alkoivat pyytämään kukin kymmenen minuutin välein ulos. Siis yksitellen. Isossa talossa löysivät aina piilopaikan. Siis kerrallahan ne eivät mitenkään voineet mennä ulos, ei maanitellen eikä käskystä. Voitte kuvitella millaista ramppaamista mun yöt aina klo kolmen jälkeen oli! Mies tietenkin nukkui joka öisen farssin ajan kuin murmeli. Lopulta homma meni siihen että kissat alkoi leikkiä kuurupiiloa mun kanssa. Ne pyysivät vuorotellen ulos, ja kun könysin avaamaan taas ovea, jokainen juoksi piiloon. Ilmeistä näki että nauttivat. Olin kuin AkuAnkka. Sitten otin järeämmät keinot käyttöön. Päästin eka maukaisijasta ulos, meni jos meni, enkä reagoinut seuraaviin. Johtajaneiti tuli muutoksesta suivaantuneena makuuhuoneeseen oikein ulvomaan. Varasin vuoteen viereen tyhjiä muovipulloja ja heitin pullon seinään jotta kalina olis säikäyttänyt vaikenemaan. Mutta ei. Tämäpä tuli aivan vuoteeni viereen, ja silmiin tapittaen pissasi mun lämpötyynyn läpimäräksi! (Tää neiti on yhäkin melko juonikko. Välillä ihan pelottaa miten älykäs se on. Aistii aina mun mielialat ja näyttää sen, on myös mustasukkainen.) No juttu meni sitten niin että kissoille laitettiin pääsy tallin ylisille sekä oma "hotelli" ulos. Saivat sitten sen syyskauden jokailtaisen lähtöpassin ulos - melkoinen iltarutiini sekin, kunnes oppivat ruuan kautta asian.
 
Muoks muoks... Liika hlökoht. tietoa tuli tälle puolen :facepalm:
 
Muokattu viimeksi:
Meidän kissat vanhempien luona on muuten aivan samanlaisia. Niitä on tosin vaan kaksi mutta tottakai pitää päästä aamuyöllä ulos ja eri aikaan ja saman yön aikana vielä takas sisään - eri aikaan tietenkin. Vanhemmat ratkaisi ongelman niin että pitää olohuoneen tuuletusikkunaa auki niin kissat pääsee siitä kulkemaan miten haluavat ja he saavat nukkua.
 
Miten pakkasella? Meillä ei toimi kun on semmoset ikkunat. Oviluukkua on mietitty mutta vinkkahan siitäkin kävisi.

M&S, piti kysymän että paljonko sulla esikoinen painoi?
 
Näköjään muillakin kissojen kanssa problematiikkaa. :) Meidän kolli on alkanut öisin rääkyä mulle. Ei kelpaa raksut, ei ruoka, ei tuu viereen, ei auta että avaa sille ikkunan. Ei auta mikään. Haluaa huomiota aamuyöstä. Illalla se kyllä on nätisti ja ei oo mitään ongelmaa mutta heti kun menen sänkyyn alkaa maukuminen. Kiusaavat peijoonit meitä mahojen kanssa eläviä. :D
 
Minä uskon että kissoilla on sellaista "autistista" salaälykkyyttä... En yhtään ihmettelisi jos reagoisivat raskauteen.
 
Varsinaisia pirulaisia ne kyllä on! Muistaakseni talviaikaan kissaikkuna taitaa olla kiinni.. Tosin mun vanhemmat on niin laiskoja etten ihmettele että ne pitäis sitä talvellakin auki :D
 
Mulla jäi esikoisen tarkka syntymäpaino arvoitukseksi rikkinäisen vaa'an takia. Vaaka näytti alle 3,6kg (kätilö oli vähän tätä ennen arvioinut 4,2kg pojan nähtyään), mutta tämä vaakapaino todettiin vääräksi, kun kahden vuorokauden ikäisenä paino oli 3,8kg ja alkuunhan se paino aina laskee eikä mulla tosiaan ollut maito vielä noussut. Arvio tuon 2vrk painon perusteella oli sitten n.4,1kg. Poika syntyi 10pv yli lasketun ajan. Toivoin tytön tällä kertaa olevan vähän pienempi, mutta arvioiden perusteella suht samaa. En kylläkään painoa kovin panikoi, kun raskaus tuskin kestää ainakaan pidempään, pään pitäisi olla esikoisen päätä pienempi ja ekan kerran väylänavays suoritettu. Poika kun oli yliaikainen ja isohko (54cm), niin oli ainakin täysin valmis maailmaan. Mitään huolenaihetta ei antanut missään vaiheessa, otti heti kontaktia ja päätäkin piteli heti syntymästään jonkin verran. Nyt tää toka tapaus onkin raskausaikana huolestuttanut vähän väliä, joten saa nähdä jatkuuko sama tahti syntymän jälkeen. Huolella ei väliä, kunhan jatkaa myös tarkistuksissa terveenä.
Multa ei näköjään kannata kysyä pikkukysymyksiä, kun vastaus venyy romaaniksi. :D
 
Joo siis kyllähän kissat aavistaa ja ilmeet on ihan mahtavia. kun sanon että ei nyt tulla syliin niin ilme on niin hauska ärsyyntyneet ja miks ei muka? välillä. Kun vauva ei vielä potkinut, kissa usein murisi mun mahalle kun makoili sitä vasten. Enää ei murise vaikka vaavi hutkii välillä kovastikkin. Yks yö pidin kissalle puhuttelun kun se nappas mua kädestä kiinni ilman syytä. Puhuin että kuules katti joko alat käyttäytymään tai muuten se on ihan helppo päätös sinun ja vauvan välillä. Sitten katti saa matkata muualle enkä haluaisi sitä, mutta jos se päätös on tehtävä niin sitten on. Et sinä voi käydä vauvaan samallalilla hutkimaan kuin minua..
Kissa katsoi silmiin koko sen ajan, vaikka yleensä välttelee suoraa katsetta. Ihan tuntui kuin olisi ymmärtänyt. :)

Ja jotenkin tuntuu että tämä yö mouraminen johtuu juurikin tulevasta muutoksesta. Sillä ei hän yleensä syksyisin mourua, keväisin vain. Meillä on sisäkissa että ulos ei pääse ei sitten millään.
 
M&S, meidän esikko oli myös tuon 4.1kg kieppeillä. Kyllä mua pikkasen jännittää kun mun siro ja langanlaiha siskoni on pyöräytellyt yli viisikiloisia, eikä hällä edes radia. Toinen sisko myös jopa pari vk aikaistettuna sai 4.8kg vauvan.

Hitsi että on menkkaolo. Pääkin kipeä ja naama turvonnut. Talo niin pölyinen että hirvittää. Ja tietenkin nyt kun ei voi oikein mitään tehdä, pää on täynnä suunnitelmia. Illalla mies tuo hoitopöydän varastosta niin sitä päästään täyttämään. Pienet koot ihana erotella esikoisen kanssa. Hän on lähdössä tänään tuttiostoksille.Haluaisi kovasti "tunnustella vastasyntyneen kinaa", mutta kun ei pettymyksekseen synnytykseen pääse, aikoo vaihtoehtoisesti sitten koiranpentujen kinaa tunnustella... Kunhan koiransa saa ylipäätään pentuja. :) Mistä näitä ideoita lapset saa?
 
Nyt alkaa tuntua ettäkohta vois synnyttää mutta taitaa olla ihan toiveajattelua :D Kuitenkin meneen yliaikaiseksi mun tuurilla. Pitkät on nää vikat viikot! Kaikki vaan lannistaa mua hokemalla että ensisynnyttäjällä yleensä aina menee yli. Ja tietty tää viesti pitää vielä kruunata sellasella minä tiedän paremmin -hymyllä
 
Jospa pääset jnk hymyilemään takas sitä "minä tiedän paremmin"- hymyä. :wink Vaikkakin kannattaa asennoitua menemään yli, ihan oman pään kasassa pysymisen takia.
 
Totta, paras olla ehkä varautua siihen 42 viikkoon (vai mikä olikana se vika ennen kun käynnistettiin). Muuten voi pää alkaa hajoilemaan. Ehkä nää tuntemukset, että syntyis ennen aikojaan tai lasketun ajan tienoilla, johtuu lähinnä siitä että olo alkaa olla aika kypsä henkisesti :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top