Syyskuu!!!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puapru
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä oon nyt viimesen viikon menny ja tullu oikein urakalla, on käyty terassilla ja yökerhossa, ravattu kavereiden kanssa syömässä ja shoppailemassa :cool01 Nyt tuntuu että vois rauhottua kotiin, menot on menty ja vauva saa tulla :) Kaikki alkaa omaa laukkua lukuunottamatta olla valmiina. Ja sitten vaan odotteleen, maksimissaan siis enää5 viikkoa :laughing002
 
TerhiJii, samaa mäkin mietin et minkäköhän näkönen vauva on ja onko sillä tukkaa päässä :) Itellä ollut syntyessä ihan sinimusta paksu tukka :)
 
Tänään ois 1 viikko jäljellä laskettuun aikaan.. Huomenna ois tiedossa käynti ikeaan ja viimeks kun olin siel alkoi supistaa kauheesti, joten ehkä nytkin alkaa :happy119 Olen nyt itse yrittänyt ottaa iisisti eikä miettiä niin paljon sitä että milloin vauva tulee... Kun se vaan stressaa mua.. Olen sen sijaan leiponut ja puuhannut paljon kotona ettei oo ollut niin paljon aikaa miettiä :)
 
Täällä olis kans asiaa Ikeaan ostamaan lisää harsoja ja toinen kosteussuoja sänkyyn. Mutta enhän minä enää pysty kun ei ruokakauppaankaan voi lähteä näiden supistusten kanssa :(
Olis se synnärille tutustuminenki mutta saa nähdä miten jaksan lähteä, kun se on niin illalla ja juuri iltasin on ne kamalat supparit.
 
Juu ei menny vedet vaikka sänky oli suojamatta :) mieskin lähti aamulla hiukan jännittyneenä päivystämään, koetin kyllä sanoa että nähdään sitten perjantaina, tuskinpa tämä tästä syntyy nyt sillä välin. Nyt siis vahva tunne et ei tää itsekseen täältä ulos tule. Keskiviikkona lupaan tehdä jonkun lasketun ajan ohittaneet ketjun että ei teidän tartte jatkuvasti lukea mun hermoiluja täällä :D
 
Heidi: Me oltiin miehen kanssa koko jouluviikko erämaamökissä. Ei sähköä, ei vettä. Vain me kaksi, takkatuli ja miljoona kynttilää. Romantiikkaa riitti näemmä vähän liikakin :-)
Me ei varsinaisesti oltu lapsia tekemässä vielä, vaan e-pillereistä huolimatta tulin raskaaksi.
Se oli joulun ja erämaamökin taikaa...
 
Onko teidän miehet muuten hermona nyt kun synnytys lähestyy? Mun mies ainakin soittaa töistä 1-2 kerta päivän aikana ja kysyy miten mä voin :) ja jos sanon "au" kotona niin sitten hän heti reagoi siihen.. Ja yöllä kun käyn pissalla niin hän herää ja kysyy että onko kaikki hyvin... Taitaa mies olla vähän jännittynyt :laughing025 mutta tämä on meille molemmille ensimmäinen lapsi joten me olemme molemmat aika hermona kun ei tiedä mitä on tulossa... :)
 
Meillä mies eilen sanoi että alappa jo synnyttään :D Kait sitä vähän jännittää. Ei paljon kyllä ole puhunut tuntemuksistaan, joka vähän harmittaa.
 
Kyllä meilläkin isäntä heti reagoi, jos vaikka telkkaria katsoessa jostain syystä huokaisen normaalia syvempään. Joka päivä myös kysyy että joko tuntuu siltä että mennään synnyttämään. Niin, ja nyt se raukka on kamalan huolissaan, kun erehdyin sanomaan, että mulla alkaa päiväsaikaan olla aika tylsää yksin kotona, kun ei oikein mitään jaksa eikä moneenkaan juttuun kykene. Oon nyt siis tainnut olla jo 11 viikkoa kotona, eli enpä tiedä onko tuo nyt niin erikoista jos vähän käy aika pitkäksi...
 
Mää oon ollu koko raskauden yksin kotona, ja tylsää on ollut. Miestä se ei paljon haittaa. On töissä paljon, bändireeneissä käy(yleensä klo17-22), ja kaiken lisäksi tarvii omaa aikaa! Eli siis kaljalla käy kavereidensa kanssa. Välillä olen itkun kanssa pyytänyt jäämään kotiin, niin ei pakko päästä kaljalle. Jossain vaiheessa mies tuli kotiin vain nukkumaan kun töitä oli niin paljon. Nyt aloittaa vielä säännöllisen salilla ravaamisen! Huonoon saumaan on kyllä hankkinut itselleen aktiviteetteja! Tukea olisin mieheltä huolinut enenpi, esim vaikka siivousapua tai muutenvaan. Kaveritkin jätti yhteydenpidon kun saivat kuulla olevani raskaana. Olen onneksi lähentynyt äidin kanssa paljon:) Äiti on nyt raskauden aikana ollut se tuki ja turva! <3
 
Harmi Yosa ettei miehesi ole ymmärtänyt että tarvitset tukea ja apua häneltä.. Mun mielestä hänen pitäis itse tajuta että ei voi olla poissa koko ajan koska sinä tarvitset häntä. Oletteko puhuneet näistä asioista yhdessä? Me ollaan mun mieheni kanssa puhuttu siitä aika paljon kun hänellä on myös tapana kerätä paljon tekemistä viikon aikana. Hyvin hän on ymmärtänyt kantani ja nyt hän kysyy joka kerta että voiko hän lähteä tänään salille y.m ja on ollut paljon enemmän kotona. Ja hän on myös ymmärtänyt hyvin että sitten kun vauva tulee niin hän ei voi noin vaan lähteä tekemään omia juttuja koska minä tulen tarvitsemaan hänen apua. Kannattaa puhua näistä asioista avoimesti ettei sitten tule paha mieli..
 
Ja en kyllä ymmärrä ollenkaan että kaverit on jättänyt sut ulkopuoliseksi vaan siksi että teille on tulossa lapsi.. Niitten pitäis tukea sinua ja olla henkisenä apuna kun käyt läpi tämän vaiheen.. Onneksi sulla on ollut sun äiti tukena :)

Mun äiti taas on itsekäs ja ei välitä minusta yhtään (ottaa esimerkiksi yhteyttä vain silloin kun hän tarvitsee jotain) mutta mulla on onneksi ihania kavereita jotka ovat pysyneet luonani koko tämän prosessin aikana <3 Ja ihana isä joka on aina siinä kun häntä tarvitsee <3
 
Hurjaa, kun on jo syyskuu! Olimme viikonlopun reissussa, niin en ole kerennyt kirjoittelemaan tai lukemaan mitä kaikkea täällä onkaan tapahtunut! Ainakin pienokaisia oli syntynyt taas :)
 
Onpa tosiaan kurjaa, että miehesi ei ymmärrä myös sinun tarvitsevan tukea ja apua, Yosa. Toivottavasti saatte asiaan kuitenkin jonkinlaisen sovun aikaiseksi, koska lapsen synnyttyä ei se tuen tarve ainakaan vähene. Ja kyllä miehenkin pitäisi mielestäni sisäistää uudenlainen roolinsa, tulevana isänä.

Olen vastaanvanlaista seurannut sivusta, siskoni perheessä. Siskon mies on yrittäjä, joten tekee aika paljon töitä. Sen lisäksi on sitten yhtä jos toista harrastusta, niin kesä- kuin talvikausille. Ja melkein joka viikonloppu poikien kanssa mentävä kaljalle. Sama jatkui vielä toisenkin lapsen odotusaikana, ja hieman syntymän jälkeenkin. Nyt ilmeisesti tilanne hieman tasoittunut.. Itse en jaksaisi moista, enkä voi tuoreen isän ajatuksia ymmärtää ollenkaan.... Itselläni on siitä onnellinen tilanne, että isännän kanssa ollaan kumpikin enempi tällaisia kotihiiriä, ja isäntä toteuttaa autoharrastustaan enimmäkseen tässä kotona, eli kovin kauaksi hän ei olen lähdössä vaikka harrastamaan menisikin. Ja kun omakin harrastus eli koirat ja hevoset on pihassa, niin täällähän sitä ollaan...
 
Meillä isäntä oli ihan sekasin kun tota ekaa odotin(-09)! Se ei tienny yhtään mitä tehä miten olla. Käpertyi omaan suoja kuoreensa. Oli kyllä läsnä ja auttoi aina kun tarvi, mutta kyllä siellä miehellä se lamppu sytty siellä synnytyssalissa, kun sai pojan ekaa kertaa syliin! Sillon se suoja muuri rikkoutui kokonaan <3 Tämän odotuksen suhteen hän on ollut paljon lepposampi, koska tietää mitä tämä on ja mitä se tulee taas oleen vauvan synnyttyä. Kyllä se meinas taas kiskasta sen suojakuoren päälle, kun maharupes kasvaan, mutta tällä kertaa se puhuminen autto, eikä sitten tarvittu sitä suojakuorta :)

Mä kävin vähän shoppaileen, kun kerran liikkeelle lähdettiin. sain tossa heinäkuussa anopilta nimpparilahjaksi lahjakortin liivikeskukseen ja nyt kävin sitten ostaan kahdet oikeen kunnon imetysliivit :) Kyllä on mainiota palvelua siellä kaupassa ja on aina ollut kun siellä on asioinut :) sit käytiin pojan kans vähän hampparilla. Ihan kiva käydä vähän tuullettumassa, vaikka olenkin ihan puhki jo noista reissuista, Liikkuminen pistää samantien supisteleen ja kivasti se painaa tonne alas ja aiheuttaa niitä nivuksien suonenvetoja ja nyt uutena tulokkaana isiäishermookin ruvennu painaan. olen Ihan valmis synnytämään :D NIINKUN TE KAIKKI MUUTKIN :happy119
 
Eipä se täälläkään minun raskaus meidän Ukolle ole ollut ihan yksiselitteinen juttu. Nyt tosin jo odottaa lasta malttamattomasti suurella innolla. Mua harmittaa miesten ja isien puolesta miten vähän tulevien ja nykyisten isien tunteista puhutaan ja niitä otetaan huomioon. Aina vaan äitien tunteet, oireet sun muut vaivat ovat pinnalla. Väestöliiton julkaisu "Isyyden kielletyt tynteet" on minusta ihan hyvä paketti isyyden kanssa painiskeleville.
 
Toi meijän isäntä on kyllä sellai, että se ei kauheen mielellään puhu. Sitten sen oli helppo puhua, kun poika oli syntynyt ja kaikki olikin ok ja ihanaa. Ehkä sekin sitä jännitti, että kun ei meijän kaveri piirissä kauheesti sillon vauvoja tai lapsia ollu, Kauheen vaikee siinä on sitten puhua kellekkään ja varsinkaan vieraille se ei puhu, vaikka kuin ois asian tuntia tai muu. Nyt kun näitä mukuloita siunaantuun sinne ja tänne on hän ollu vähän niikun "kartturina" tuleville isille, jos he tarvii juttu seuraa :) Niinhän sitä on sanottu, että isät syntyy siellä synnytyssalissa ja meillä se piti ainakin ihan satapaikkaansa. Miten se yks sekunti voi saada sen ylpeuden esiin "Tää on mun lapsi" ja kuinka sen kuuli sen äänestä, kun osastolle mentiin ja vastaan tulevat onnitteli. Kyllä tuli kiitos niin ylpeellä äänellä :D AH ihania muistoja <3 kumpa säilyis aina :)
 
Olen puhunut miehelleni asiasta, se ei vaan jotenkin ymmärrä. Tai jotenkin puheenaihe vaihtuu, tai sitten alan pidättämään itkua eikä puhumisesta tule mitään. Meillä se oli tuo mies joka sanoi että tahtoo minun kanssa lapsen, jännä :D
Onneksi sinulla sofiaelisabeth on hyviä kavereita, ja isä joista saat tukea ja turvaa :) <3

puapru, minäkin olen katsellut tuollaista tilannetta ihan läheltä, lopulta ei sitten enää ollut edes rakkautta ja mies tajusi vähän liian myöhään mitä menetti. Vaikka mahdollisuuksia oli annettu tosi monta!
 
Me on paljonkin puhuttu isyydestä ja siihen kohdistuvista paineista miehen kanssa. Meillä tilanne tietenkin onnekas siinä suhteessa että mies on paljon kotona (pääosin tekee sen 2 kertaa viikossa 24 tunnin vuoron, joka viides viikko on sitten poissa ma-pe). Aikaa siis jää paljon perheelle vaikka harrastaakin myös. Nyt lasketun ajan lähestyessä on ollut ihana seurata hänen muutostaan isäksi, päivä päivältä enemmän. On alusta asti toki ollut innolla mukana, mutta nyt se on ihan erilaista. En malttaisi odottaa hetkeä kun hän saa vauvan ekan kerran syliin <3

Siitä ne miestenkin tunteet ja ajatukset muuttuu kun lapsi syntyy, itse uskon siihen.
 
Toisaalta jotenkin "helpottaa", kun tietää etten ole yksin tän mun yksinäisyyteni kanssa! Just viimeks tänään purin hampaita yhteen kun tuntuu siltä että seinät kaatuu päälle... Oon siis ite ollut tässä jo kolmisen kuukautta kotona (kesälomat, saikut jne...) ja aika yksinäiseltä tuntuu. Mulla mies painaa pitkää päivää töissä, lähtee vaille kuus aamulla ja tulee 23 aikoihin kotiin... En mä oikein halua kieltääkään noita pitkiä päiviä kun tiedän että meidän perheen eteen se tekee hommia ja olis varmasti mielummin kotona kun töissä. Ei ehkä tartte sit jokaikistä maitolitran hintaa tuijotella kaupassa. Ei se ihan jokaikinen päivä noita hulluja vuoroja tee, mutta sitten kun tulee aikaisin kotiin, niin on sitten jotain harrastusta tai muuta. Että kyllä tässä aika yksinäiseltä tuntuu :'(

Mutta kyllä mä luulen että kun tää vauveli syntyy niin sitten näkyy tota miestäkin kotona enemmän, ei se varmastikaan halua/jaksa tehä noita pitkiä päiviä sitten, ainakin toivon niin... Nyt vaan kun olis vielä aikaa olla ihan kahestaan, niin olishan se kiva että sitä miestä näkyis kotonakin, mutta tätä tää nyt on...

Joten myötätuntoni teille kaikille muille jotka kärvistelette samoissa fiiliksissä <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top