Syyskuu!!!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puapru
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ja Yosa, mullakin katos muutama "ystävä" kun pieru saharaan kun kerroin olevani raskaana... Tuntuu tosi rankalta kun luuli että on oikeasti ystävä ja sit ei edes tulla onnittelemaan raskaudesta, saati sitten pidetä mitään yhteyttä. Mä luulen että takana oli ja on edelleen vahvasti jonkinasteista kateutta.
 
Anna_ Oli se aika raskasta kun huomasi että ei ne sitten oikeita kavereita ollutkaan. En tiedä joskos sitten olisi kateutta, osalla ainakin. Mutta siinä sitten huomasi kuka on oikea kaveri ja kuka ei, turhaan pitää elämässä ihmisiä jotka ei sitten ole tosissaan oikeita kavereita. Vaikka kyllä sitä olisi kavannut ja kaipaa seuraa ja tukea kavereiltakin.
 
Joo kyllä sitä tuli alkuraskaudessa monet itkut itkettyä asian takia. Ja ite kans päätin, että turha pitää elämässä sellasia ihmisiä jotka ei sitten niitä kavereita olleetkaan. En haluais olla katkera, mutta kyllä sitä mietti että toivottavasti saavat samalla mitalla takaisin kun itse ovat vastaavassa tilanteessa sitten joskus - niin pahalta välillä tuntui. Mutta onneks mulla on kaks maailman parasta siskoa ja muutama ihana ystävä, jotka ovat edelleen kuvioissa mukana <3 :)
 
Meillä isäntä tekee kans 10-15h työpäiviä, mutta kumminkin niin, että kauheesti 80h ei kahdessa viikossa tule, koska on kuljetus alalla töissä. Joten hänellä on välillä myös viikollakin vapaita. Häntä itseään kyllä häiritsee se, että hän tietää moneks pitää mennä töihin, mutta ikinä ei tiiä monelta tulee kotia. Itseä se ei häiritse, koska on pitkiäkin vapaitanin :)
 
Mies ja työ -aiheeseen: meillä mies on isänsä firmassa töissä ja tekee pitkää päivää. Normaalityöaika on noin klo.7-19. Onneksi työ on kuitenkin kausiluontoista (ulkotyö), joten talvella lumien ollessa maassa heillä ei niin paljon töitä ole. Ja kaikki viikonloput on täysin vapaat. Suhteen alussa ärsyynnyin pitkistä päivistä, mutta ajan myötä olen oppinut elämään asian kanssa. Varsinkin nyt, kun meillä on ollut koira, en ole ollut arki-iltaisin yksinäinen. Mies ei kyllä harrasta mitään enää iltaisin ja minun mielestä liian harvoin tapaa kavereitakaan. Hän haluaa olla kaikki vapaa-aikansa kotona tai harrastaa jotain minun ja koiran kanssa.

Mies on luvannut vähentää iltatöitä vauvan synnyttyä. Ja pitää viikon isyyslomaa vauvan synnyttyä. Se hyvä puoli miehen töissä on, että saa joustavasti vapaata aina tarpeen tullen. Uskon, et kyllä me pärjätään vauvan synnyttyä :)
 
Josko mäkin vielä viime hetkillä uskaltaudun mukaan joukkoon... :) Ensimmäinen lapsi tulossa ja laskettu aika on 20.9. eli vajaa kolmisen viikkoa vielä olis jäljellä, raskausdiabeteksen takia ei kuulemma kovin paljon päästetä yli jos ei vauva ite malta syntyä.

Jonkun verran on täällä tullu lueskeltua ja nyt sattu sopiva aihe kohdalle, täälläkin nimittäin on ollu aika yksinäistä. Muutin vuosi sit miehen kotikaupunkiin 300 km päähän omastani enkä oikein vieläkään täällä viihdy... Alotin uudessa työpaikassa helmikuussa ja äitiysloman alkuun saakka menikin ihan mukavasti kun oli kiva työporukka mutta nyt ei niitäkään tuu nähtyä. Mies sen sijaan tuntee puoli kaupunkia ja viikonloppusin on aina menossa, saa nähdä pitääkö sanansa kun nyt puhuu että tilanne muuttuu kun vauva syntyy eikä tarvi enää koluta kaikkia kissanristiäisiä. Sillä kun tuppaa noi reissut monesti venyyn niin että se lähtee iltapäivällä kaverille kahville ja tulee seuraavana aamuna kotiin. Lisäks sillä on kolmen bändin kanssa reenejä ja satunnaiset keikat päälle, töistä sentään on monesti pitkiäkin vapaita kun tekee vuoroja vaan sillon kun siellä tarve on, tosin samalla tää mahdollistaa just sen että voi mennä viipottaa kylillä vapaasti... Mutta on se kyllä vähentänykin menemistä mitä enemmän asiasta on puhuttu ja välillä jääny kotiin vaikka kaverit soittelee baariin, eikä mustakaan varmaan niin pahalta tuntuis jos olis täällä semmosia kavereita joita nähdä vapaa-ajalla.

Mulle ehkä raskainta on ollu se kun oma perhe asuu niin kaukana, etenkin äidin apua varmaan tulee kaivattua ja oon jo nyt vähän "katkera" kun miehen äidillä on mahdollisuus nähdä vauvaa enemmän... Tosin välimatkasta huolimatta mun äiti on meillä käyny useemmin kun miehen ja myöskin halunnu osallistua vauvatavaroiden hankintaan tosi paljon, mutta onhan se eri kun ei voi vaan ex tempore nähdä. Toivottavasti sattuu rauhallinen vauva joka ei junamatkailusta pistä pahakseen niin päästään käymään kotona usein :)
 
stranger kuulostaa melko raskaalle. Miehet... Meilläkin on luvannut olla sitten enemmän kotona kun vauva syntyy, mutta silti puhuu kokoajan että pitäis tehdä sitä ja tätä ja kokoajan jotain uutta menoa suunnitellu jo kun vauva on syntynyt. Toivottavasti saat uusia kavereita sieltä! Voimia <3
 
Mun vanhemmat asuu tossa 500metrin päässä ja isännän vanhemmat 18km päässä. Tukiverkosto on lähellä tai siis se jota oikeestaan eniten kaipaan ja tarvin ÄITI <3 on kyllä toisaalta tosi kakka juttu, että porukat asuu noin lähellä, koska iskä vahtaa kaikki meijän tekemiset ja tekemättä jättämiset :D muutaman kerran palanu käpy nenää kii tän raskauden aikana, kun se tajua, etten mä nyt pysty enää kaikkee tekeen. no se on iskä ja me ollaan muutenkin liian samanlaiset, ja monesta asiasta sitten napit astakkain. Mut onneks ei olla pitkä vihasia :D
 
Ei kyllä kuulosta kivalta stranger... Toivottavasti sun mies ymmärtäis hiljentää vauhtia kun vauva syntyy.. Ja toivottavasti saisit uusia kavereita ettei olo olisi niin yksinäinen. Voimia teille kaikille joilla on yksinäinen olo <3
 
Yksinäisyyttäkin on täälläkin. :sad001 Minulla menee vaan niin päin, että minun on vaikea ystävystyä ihmisten kanssa. Olen tosi varovainen ja pysyn mielellän etäällä, vaikka kaipaankin seuraa. Tämän lisäksi olen aika valikoiva sen suhteen ketä päästän lähelle. Minulla on kai liikaa huonoja kokemuksia kaverisuhteista. Harrastusten puitteissa olen tottunut tapaamaan ihmisiä, mutta nyt kesäaikaan harrastukset ovat olleet tauolla. Lapsen synnyttyä harrastukset jää luonnollisesti pois aikataulusta. Nyt loppuraskauden aikana en ole jaksanut pitää yhteyttä muutamaan "ystävääni" kaikenlaisten kiireiden takia, mutta eivät hekään ole olleet kiinnostuneita kuulemaan kuulumisiani. Toivon, että lapsen myötä löydän uudet sosiaaliset kuviot, harrastukset ja ystävät.
 
Meillä asuu isovanhemmat ja sisarukset kaikki noin 400 kilometrin päästä. Sitä ollaan harmiteltu, kun ei pääse kyläilee ja katselee vauvaa silleen extempore. Ollaan muutettu uuteen kaupunkii pari vuotta sitten, eikä oikeen oo itsellekkn löytyny kavereita täältä :/ Miehellä muutama kaveri joiden kanssa viettää iltaa joskus, onneksi kuitenkin suhteelisen harvoin. Mutta niinäki kertoilla on ollu ikävää, ku itsellä ei täällä ole sellaisia kavereita, ketä tapaisi tai lähtisi lenkille tai kaupungille. Toivon myös, että vauvan kautta tulisi uusia kaveruussuhteita :)
 
Vaikka moni onkin tästä jo maininnut, niin halusin tulla muistuttamaan, että tosi monille lapsen tulo, sitten kun se jo vähän liikkuu ja kävelee jne. on ollu portti uusiin ystävyyssuhteisiin. Leikkipuistoista, perhekerhoista jne saattaakin yllättävästi löytyä uusia ihania ihmisiä, joiden kanssa ystävystyä ja jotka on vieläpä samassa elämäntilanteessa, että ymmärtää. Itselläkin tilanne, että omat vanhemamt asuu 6 tunnin ajomatkan päässä ja miehen vanhemmat samalla paikkakunnalla. Lähistöltä löytyy myös ystäviäkin. Äitini todennäköisesti aloittaa ensi vuoden puolella osa-aikaeläkkeen, niin hänen on mahdollista tulla useammin kyläilemään meille, vaikka extempore-käyntejä ei voikaan tehdä.
 
Tuli sitten vedettyä 10h yöunet. Ei tosin kauheen harvinaista nykyään... Pissalla saa rampata varsinkin alkuyöstä ihan jatkuen, mutta muuten tulee kyllä taas nykyään nukuttua ihan hyvin. Eilen illlalla supisteli monta tuntia, ei mitään kivuliaita ja napakoitakaan vaan muutama. Liekö sitten siitä nii väsyny vai päivän shoppailureissusta. Edelleen veto veks, jospa tänään ois vaa sit ihan sohvapäivä.... Ja jos sais sen sairaalakassin vihdoin pakattua.
 
Mullakin on mennyt niin että osa kavereista jäi enemmän taka-alallle kun kuulivat raskaudesta, osittain ehkä tiedostamattaan, mutta mulle myös selkeni ne todelliset ja rakkaimmat ystäväni tän raskauden aikana ja se on ollut tärkeetä<3 Ja toisaalta olen myös lähentynyt muutaman tutun kanssa, joille on myös syntynyt tänävuonna vauva ja en aiemmin ole hirveesti ollut heidän kans tekemisissä ja onki mukava tietää et sit kun saa oman käärön maailmaan niin on muutama mamma kaveri jo valmiiks ja voi sit käydä treffaamassa ja vaihtamassa tuntemuksia :dance008 Sit asiasta seuraavaan oli oikeesti aika ihanan piristävää eilen illalla harrastaa miehen kanssa niitä k-18 juttuja :dance011 :gen014 vaikka olinki jo vähän ite ollu sillä fiiliksellä kun laskettuun enää noin viikko että enää en kyl jaksa kiinnostua :P mut kummasti piristi omaa mieltä :) ja huomenna viel saunaan niin taikoja olis sit tälläviikolla tehty, jospa se nyytti sieltä vauhtia edes vähä ois saanu! Nyt viikkoja siis 38+5
 
Ne K-18 jutut piristävät yllättävän paljon mieltä :wink Me ollaan mieheni kanssa harrastettu seksiä säännöllisesti koko raskauden ajan (paitsi alkuraskaudessa kun mulla oli niin paljon pahoinvointia) ja se on ollut hyvää läheisyyden kannalta (vaikka me muutenkin osoitetaan läheisyyttä halailemalla ja pussailemalla y.m.). Nytkin raskauden loppuvaiheessa ollaan harrastettu joka toinen päivä kun sitten tulee se pitkä tauko kun vauva syntyy.. Ja tietysti ollaan kokeiltu kolme S:ä, mutta tähän asti se ei oo kyllä auttanut :laughing002
 
Jee, meidänkin vauva viimeinkin täysiaikainen :) Nyt sais SYNTYÄ!
Miehen metsästysporukka oli saanut karhun toissapäivänä, siellä oli itse karhunkaataja sanonut että oli paras fiilis heti lapsen syntymän jälkeen :) Nyt mieskin innolla odottaa tyttöä, jos sais sitten vaikka ensi vuonna sen karhun ;)
 
sofiaelisabeth: Voi miten ihanaa, mä olen NIIIN kateellinen. Meilläkin on ollut miehen kanssa koko raskaus aktiivista aikaa k-18 rintamalla, paitsi nyt viime viikot. Mä olen niin kipeä ettei mikään asento ole hyvä. Halutkin alkaa hiipumaan kun toi maha on niin tiellä. Tosi tylsää. Ennenvanhaan ( :-) ) ollaan kanssa vähintään joka toinen päivä nautittu toisistamme, mut nyt kerran viikossa on maksimi. Mua ahdistaa, miehestä en tiedä. Jahka saa ton yhden pois tosta välistä niin eiköhän se seksielämäkin siitä taas normalisoidu.
 
Meillä molemmat odotetaan innolla että saadaan tuo pallukka pois välistä :love022 Voi hyvänen aika, "normaalia" seksiä, oon jo unohtanut miten sellaista voiskaan harrastaa! Toisaalta, jo pelkästään se et yltäis halata miestä niin että pääsis tosi lähelle olis ihanaa :love7
 
Meillä harrasteltiin seksiä ennen jokapäivä! puolivälissä raskautta harveni. Nyt ei juuri ollenkaan. On maha edessä. Ja miehen mielestä vauvan päähän tökkii :D Odotan kyllä myös sitä normaalia seksiä ilman masua!
 
Jospas sitä sitten minäkin.. :oops: Ihanan aktiivista porukkaa täällä, on ollut mukava lukea "kanssasisaria"...=) jotain minusta, eli LA ois 30.9 ja kakkosta tässä odotellaan saapuvaksi. Jännäksi käy loppusuora =) Hiukan on selän kanssa ollut ongelmia ja raskausajan diabeetes todettiin vko 22, muuten melko helppo tapaus ollut=)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top