Syyskuu syksyn alku!

Olen luullut, että nt-ultra on aina sisäkautta?
Minä sain neuvolasta lapun jossa oli tästä ultrasta tietoa (miksi, mikä hyöty, riskien arviointi vapaaehtoista) ja kerrottiin kuinka se tehdään sekä että sinne mennään virtsarakko tyhjänä.
Muut ultrat sitten vatsan päältä.
 
Mulla tehty ainakin joka kerta noi alkuraskauden ultrat alakautta, mukaanlukien nt-ultra. Meillä ne tehdään yksityisellä, kun neuvolassa ei oo tarpeeks uusia laitteita. Mutta kai se tosiaan sit riippuu myös paikkakunnasta ja siitä vehkeestä, et kuin uus on..

Meillä kans esikoinen 2 vee nukkuun edelleen välissä, kun joku siitä kirjotti ja vähän jo jännittää et milloin potkii masua unissaan, että ite joutunu nukkuun selkä tyttöön päin. Pitäis kai hänet totuttaa omaan sänkyyn, mutta kun kaikkemme ollaan jo yritetty ja ei se meitä niin haittakkaan, et hän siinä välissä on niin olkoot. Vastasyntyneestä asti on perhepedis nukkunu, niin siihen tottuu. Jospa tää toinen olis sitten yksinnukkuja:)

Täällä heräillään öisin, ei esikoisen takia vaan juuriki vessaan:( ja välillä myös oksentaan, mutta vessassa joutuu käymään öisin vähintään kerran ja tää alko jo yli kuukaus sit:/ esikoisesta muistaakseni vessaramppaus alko vasta puolivälissä.
 
Nt-ultra tehtiin esikoiselta mahan päältä ja nyt tästä toisesta alakautta, mutta lopussa katsottiin myös mahan päältä. Yhtä laadukkaat laitteet oli sekä esikoisesta, että tästä. Tekotavat riippuu siis ihan paikan mukaan, mulla esikoinen ultrattiin eri kaupungissa.

Meillä esikoinen nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa, mutta omassa huoneessa on kyllä sänky (jossa nukkui päikyt ennen tutista vieroitusta). Pitäisi varmaan loppuvuodesta totuttaa omaan huoneeseen, kun mein makkariin ei mahdu kuin juuri ja juuri parisänky ja pinnis.
 
Meillä tämä pikkunen sai alkunsa juhannuksen jälkeen kun palattiin kotiin mökiltä. Siihen päivään se ainakin laskettu aika täsmää eikä siinä ollut lähiaikoina oikeen muitakaan kertoja. :D Vähän jänskätti et joku mun sukulaisista (joiden kanssa oltiin mökillä) alkais laskemaan ja kuittailemaan että siellä mökillä puuhattiin, meillä kun on suvussa jo yksi pari joille aina kuittaillaan niiden kosteasta saunaillassa siellä samasella mökillä jonka tuloksena he siis saivat tytön. :D Mun sukulaiset on vähän semmosia! Mut ei oo tullut kuittailuja siltä suunnalta, ja vääriä luulojahan ne olis ollutkin. ;) Mutta siis juhannusvauva enivei.. Yks kaveri sen vaan on kekannut.

Meidän esikoinen on nukkunut meidän välissä kaikki yöt. Pinnasänky ei koskaan kelvannut, se meni sit varastoon oottelee josko tälle tokalle vaaville kelpais. :) Mut nyt ollaan alettu harjottelee omassa (jatkettavassa) sängyssä nukkumista päikkäreillä ja ihan loistavasti on menny! Eli päikkärit esikoinen nukkuu nyt sitten omassa sängyssä, pikkuhiljaa totutellaan et josko sit nukuttais yötkin kun seuraava syntyy.. Jaa-a, en tiiä onnistuuko!

Huomenna 16 rv, ja VIHDOIN alkaa olemaan jopa väsymys ohitse päin. Viimepäivät on ollut tosi energisiä, ihme kyllä kun vertaa edellisiin viikkoihin(oon ollu aivan zombina..)! Ihan huippua, toivottavasti tällä draivilla nyt mentäis sinne 30-35 viikolle asti ennen kuin maha alkaa painaa kunnolla. Liitoskivut on jo alkanut, mutta ei ne vielä tahtia hidasta.
 
Mulle sanoi kätilö, että ensimmäinenkin ultra tehdään vatsan päältä pääasiassa, mutta jos niin ei näy, niin sitten alakautta. 
 
Minäkin olen saanut kuulla kuittailua siitä, kuinka meidän vauva on saanut juhannuksena alkunsa. Tosin asia ei ole niin vaan se on saanut alkunsa jo viikkoa aiemmin. :)

Mulla on nyt kolme ultraa takana. Kaksi yksityisellä tehtyä ja sitten kaupungin tarjoama, sairaalassa tehty nt-ultra. Nuo yksityisellä tehdyt ultrat tehtiin alakautta ja sitten nt-ultra mahan päältä. Tuo nt-ultra vähän huvittinkin, kun mentiin sinne huoneeseen, niin en tiennyt mitä tehdä.. pitäiskö istua siihen toimenpidepöydälle vai odottaa komennusta ottaa housut pois jalasta. Siinä sitten seisoskelin tyhmänä keskellä lattiaa, kun kätilö tutki aiempien ultrien lausunnot. Mutta tuo tehdäänkö ultra alakautta vaiko mahan päältä taitaa riippua laitteistosta ja tietty viikoista.

Ah, mulla on pidennetty viikonloppu, kun on perjantai ja maanantai vapaata! Vapaapäivän kunniaksi päätin vielä metsästää sydänääniä doplerilla. Aikaisemmin kyseinen vehje on aiheuttanut enemmänkin huolta, kun ei olla saatu mitään kuuluviin, omia sydänääniä lukuunottamatta. Nyt ajattelin koittaa etsiä kuitenkin vieläkin alempaa ja sieltähän ne löytyivät. Oli sellainenkin jumpsutus! Ihana aloitus viikonlopulle. :) Maanantaina on vuorossa kolmas neuvola.
 
Meilläkin nukutaan perhepedissä, tai no, poika nukkuu mun kanssa ja isä nukkuu pojan huoneessa patjalla kun pelkää jyräävänsä pienen.
Meillä näin ei ole ollut kuin 2kk. Sitä ennen poika nukkui omassa sängyssä meidän sängyn vieressä ja heräsikin sieltä aina tunnin välein huutamaan. Tätä jaksoin 6kk, mutta nyt raskaana väsyttää niin pirusti että helpompi ottaa poika viereen ja herätä sen toimesta enään vaan jotain 4x yössä. Päikkäri nukkuu omassa huoneessa pinniksessä.

Toisaaltas tekis mieli opettaa nukkumaan itsenäisesti, mutta toisaaltas haluisin antaa esikoisen nukkua vieressä, koska toisen synnyttyä ei ehdi antamaan esikoiselle niin paljon huomiota ja läheisyyttä kuin nyt, niin saisi toinen edes öisin olla ihan äidissä kiinni monta tuntia.. Tietty yöllä imettäminen voisi häiritä esikoisen unta kun on muutenkin niin herkkä uninen.. Njäh, en tiedä. Mutta onneks tässä on vielä muutama kuukausi aikaa miettiä mitä tekee :)

SueC, mä myös esikoisesta kuuntelin aluksi liian ylhäältä ja olin kai hätää kärsimässä kun ei löytynyt kuin oma syke ja suolimurinaa! :D Mun mielestä on käsittämätöntä kuinka alhaalla se vieläkin on vaikka vatsa on kasvanut! Jotenkin vaistomaisesti laittaa dopplerin heti navan alle, mutta mulla kuuluu ainakin edelleen ihan tuolta alushousu rajan tuntumasta! :)
 

Itse annoin aikoinaan esikoisen tulla viereen nukkumaan liian helposti, kolmivuotiaana omaan huoneeseen nukkumaan opettelu oli aivan hirveetä. Heräili tunnin välein parkumaan, mutta parin viikon päästä onneks jo alkoi helpottamaan. 

Tuleva pienokainen pääseekin heti alussa jo omaan huoneeseen nukkumaan, en aio toistaa samanlaista vierotusrumbaa enään :P 

 

Meillä esikoinen nukkui vauvana pinnikisessä, ihan meidän sängyn vieressä ekat 1,5 vuotta. Sitten siirrettiin jatkettavaan sänkyyn omaan huoneeseen. Alkuun ei meinannut pysyä laidattomassa sängyssä ja tuli kikatellen pois sägystä, mutta se meni aika nopsaan ohi. Sitä en muista kauanko sitä vaihetta kesti, että piti odottaa samassa huoneessa kunnes poika nukahti. Se saatiin loppumaan niin, että sanoin "äiti menee viikkaamaan pyykkiä, tulen kohta takaisin". Öisinkään ei yleensä tullut viereen kuin silloin, jos näki pahaa unta. Nyt poitsu jo 7, niin mitään ongelmia nukkumisen kanssa ei enää ole.

Tulokkaan kanssa aiotaan tehdä samalla tavalla, sikäli mikäli vauveli siihen taipuu! Perhepetiin en mielellään ala sillä olen todella herkkäuninen. Koin, että tuo pinnis heti sängyn vieressä oli hyvä, sillä vauvaa sai rauhoiteltua sieltä pinnojen välistä.

 
Pandaku, No sieltähän alushousujen rajasta se syke minultakin lopulta löytyi. On kyllä tosiaan jännä, miten alhaalla pikkuinen vielä on, vaikka maha on jo selvästi näkyvissä. Oli hauska kuulla, miten vauva uiskentelee, kun välillä äänet loittonivat ja sitten taas voimistuivat takaisin. :)
 
Mulle on pojista nt-ultrat tehty alakautta, mutta tästä kolmannesta ultrattiin vatsan päältä. Oli tullut uudemmat välineet ja laitteet, joten onnistui tällä kertaa näin. Mulla vaan meinasi tulla pissat housuun, kun piti täyden rakon kanssa siihen ultraan mennä, oli aika tuskaa pidätellä.

Meillä nuorimmainen nukkuu vielä pinnasängyssä meidän sängyn vieressä ja esikoinen vaihtelevalla menestyksellä omassa sängyssään. Aika usein hän herää yöllä johonkin ja kömpii sitten meidän väliin hiljaa itsekseen. Siihen kun lisätään nämä meidän kaksi karvakuonoa, niin tiivis on tunnelma emoticon . Saa nyt nähdä, miten tilanne tästä kehittyy, mun täytyy varmaan siirtyä loppuraskaudessa jonnekin muualle koisimaan, tosin ei se uni enää ison mahan kanssa niin maistukaan, kun hyvää asentoa on niin pirun vaikeaa löytää. No katsotaan nyt mitä tuleva tuo tullessaan.

Odotan tosi malttamattomana ekoja kunnolla tunnistettavia liikkeitä. Jotain pientä ja epämääräistä olen tuntenut silloin tälliöin, mutta ne tuntemukset on niin nopsaan ohi, etten ole sitten vielä ihan varma, onko ne kuplinnat/töytäisyt vielä pikkuisen tekemiä. No nyt on vasta 15 viikkoa odotusta täynnä, joten ei vielä kiirettä. Pojista tunsin liikkeet kunnolla rv 17 paikkeilla. Mies on kuulostellut mun masun elämää muutamina iltoina ja eilenkin hän kysyi multa, että enkö muka tunne noita muksaisuja, jota hän selvästi jo kuulee. No onneksi ainakin miehen mukaan kaikki on ok :). On tottunut kuuntelija, kun harrasti sitä usein myös ekan ja tokan kohdalla.

Ihana kun on viikonloppu. Olen ihan kypsä käymään töissä, kun ei enää tuo oma ala kiinnosta. Jos kaikki menee hyvin, niin ajattelin opiskella uudelle alalle hoitovapaan aikana. Yrittäjyyskin kiinnostaa aika paljon. Kattellaan nyt..
 
Meillä tehdään np-ultra alakautta ja jos sieltä ei saa kunnon kuvaa, kokeillaan mahan päältä. Tuo mahan päältä otettava kuva ei ollut meillä yhtä selkeä kuin alakautta saatu kuva. Multa ultrattiin molemmilla tavoilla tällä kertaa, kun mukana oli harjoittelija, joka ei oikein saanut mistään sitä vauvaa oikeeseen kulmaan :D 
 
Kuulostaapa niin tutulta tuo että töissä käyminen ei kiinnosta, ei sitten yhtään. Jotenkin on motivaatio vaan niin hukassa, vaikka mä tosin aiemmin olen työstäni tykännyt. Mutta itselläkin kyllä haaveena tuo yrittäjyys jossain vaiheessa.. :)
Joku kirjoitti että vauva on nukkunut omassa huoneessa alusta asti, miten se on toiminut? Mammakin nukkunut alkuun sielä vauvan huoneessa?
Itse olen ehkä kallistumassa siihen että vauva nukkuu pinnasängyssä, joka on aivan meidän sängyssä kiinni, kuvittelisin, niinkun joku täällä sanoikin, että niin pystyy lasta hyvin sieltä pinnojen välistäkin rauhoittelemaan.
Mua se perhepeti kanssa jotenkin kauhistuttaa, pelkäisin pyörähtäväni pienen päälle, niinkuin mieskin, ja meillä kun nukkuu myös koira meidän sängyssä niin tottakai siitäkin huoli olis.
 
Meillä on myös muksu nukkunut koko ikänsä omassa sängyssä omassa huoneessa ja on mennyt loistavasti. Itse saa nukkua hyvin, kun ei joka inahdukseen ja ähkäsyyn herää. Äidinvaistot on niin pinnassa, että mun nukkumisesta ei tule mitään samassa huoneessa. Tämä on huomattu kyläreissuilla. Jos lapsi on herännyt yöllä, niin sitten olen mennyt syöttämään. Myöhemmin sitten heräili tavan vuoksi ja pidettiin unikoulua. Se on toinen juttu ja ei liity omassa huoneessa nukkumiseen. Toki välillä otin aamulla muksun aamumaidolle viereeni ja parhaassa tapauksessa nukahdettiin molemmat vielä hetkeksi. 

Meille tämä omassa huoneessa alusta asti -tapa sopi hyvin, koska halusimme pitää mahdollisuuden aikuisten väliseen kanssakäymiseen (näin korrektisti sanottuna) myös pikkuvauva-aikana sekä toki mahdollistaa molemmille vanhemmille mahdollisimman hyvät yöunet. Mielestäni on ikävää, jos isä ajetaan sohvalle vain siksi, että vauva pitää meteliä öisin eikä isä voi nukkua. Hän yleensä käy töissä ja virkeys olisi tietysti suotavaa. Meillä miehellä ei pysy korvatulpat päässä, joten ne ovat tarvittaessa vain hetken apu.

Toki välillä on ollut hetkiä, kun lapsi ei nukahtanut kuin tissille ja havahteli monesti yön aikana eikä meinannut nukahtaa takaisin. Siinä sitten pimeinä tunteina mietti, että josko nyt veisi viereen nukkumaan. Ääritilanteissa (kun molemmat vanhemmat väsyneitä) sitten nukkuikin yön vieressä, mutta aina hän kävi nukkumaan omaan sänkyynsä. Ja vaikeidenkin öiden jälkeen seuraavana yönä taas omaan sänkyyn. Helppoa olisi ollut ottaa viereen ja nukuttaa siihen. Olihan se muksusta ihanaa olla äidin lähellä ja vieressä vauva oli helppo nopeasti tyynnyttää. Meillä ei myöskään ollut tuttia käytössä, joka monilla on rauhotus pelastus. Me tassuteltiin ja tietysti ihan joka inahduksesta ei menty huoneeseen vaan katsottiin josko lapsi nukahtaa itse. Itkut kyllä erottaa sitten, että mikä on oikeaa tarveitkua ja mikä uneliasta kitinää.

Tämä uusi tulokas on tarkoitus myös nukuttaa omassa sängyssä omassa huoneessa ja olen kyllä ehdottomasti sen puolesta :)

 
Meillä taasen tehtiin alkuraskauden ultrat alakautta neuvolassa. Np-ultra kokeiltiin ensin alakautta, mutta sieltä ei saatu mitään näkyviin tuon reilusti etukumaran kohdun kanssa, joten katsottiin vatsan päältä ja hyvin näkyi ja tarkasti :)

Meillä ei tuohon perhepetiin oikein lämmetä. Mies on sen verran eloisa nukkuja, että loppuraskaudessa mein täytyy vaihtaa puolia sängyssä, että voin vasemmalla kyljellä mukkuessa olla selkä häneen päin :) :D Mutta tuodaan vauvan huoneesta pinnis alkuun mein sängyn viereen, niin siitä on sitten toivottavasti helppo toimia :)
 
Meillä nt-ultra tehdään sekä alakautta että vatsan päältä riippuen siitä missä asennossa lapsi on. Niin lekuri on saanu tutkittua toukan kaikki osat läpi. Se keskiraskauden ultra on tehty masun päältä.

Meillä tyttö on myös alusta asti nukkunut omassa huoneessa omassa pinnasängyssä, tai siis heti kun saatiin itkuhälytin hankittua. Itse en osaisi nukkua samassa huoneessa, eikä mieskään. Tämä seuraava joudutaan kyllä aluksi majoittamaan meidän makkariin, kun unirytmit on varmaan aika erilaiset kuin esikoisella. Miten teillä muilla on, pystyykö pikkuvauva ja taaperoikäinen nukkumaan miten hyvin samassa huoneessa? Herääkö vanhempi lapsi, kun pieni itkee yöllä? Esikoinen päätti yösyömiset 4 kk:n iässä. Muistaakseni silloin aloitettiin käyttämään Relatippoja / Cuplatonia, en tiedä liittyikö osittain siihen. Soseet aloitettiin vasta tuon jälkeen, eli ei liittynyt siihen. Tyttö on nukkunut täysiä öitä siitä lähtien. Vanhempien sänkyyn en osaisi ottaa lasta nukkumaan, ellei sitten mies ole poissa yötä tmv. Monet asiathan on tottumiskysymyksiä eikä kaikille voi sopia sama toimintamalli. Mua ei haittaa, jos joudun yöllä juoksemaan toisessa huoneessa laittamassa tuttia suuhun. Nukahdan tosi nopeasti jälleen omaan sänkyyn. Toivon, että tämä seuraava lapsi tottuisi pian nukkumaan esikoisen kanssa samassa huoneessa. Katellaan :)



 
Mä oon vähän pattitilanteessa töiden suhteen. Teen opiskelujen ohessa vuoron/pari viikossa vuoropäällikön hommia Hesessä, ja jos on rauhallinen vuoro selviän siitä suhteellisen hyvin, pientä vihlomista esiintyy muttei kummia.

Ongelmana on nämä superkiireiset vuorot (joita ei voi oikeastaan ennustaa), meitä on vuorossa kaksi ja kiire on sen laatuista että meinaa taju lähteä jo puolessa välissä, vettä ehdin juomaan ehkä kerran kahdessa tunnissa, ja siitäkin saan arvostelevia kommentteja asiakkailta jos juon silloin kun kassalla on asiakas, ruokataukoja meillä ei ole, syön jos tulee minuutti pari aikaa keittiössä samalla kun otan tilauksia.. :( Olen kahtena kertana kiireisissä vuoroissa nukahtanut leipäpaahtimen päälle (siis ei mitään palovammoja tms, ja herännyt kun paahdin piipaa 30 sek myöhemmin). Raskauden aikana pinna on kiristynyt huomattavasti, joka on hankaloittanut asiakastyötä kassalla ollessani, kun kuulen kommentteja kuten "ompa täällä hidasta, ollaan jonotettu jo 5 minuuttia.." ja sen perään "Mitähän sitä sitten tilaisi?" johon tokaisin viimeksi että "jos et tosiaan tuon 5 min jonotusaikana pystynyt päättämään niin otan seuraavan asiakkaan"...

Oon vähän huolissani tämän jaksamiseni kanssa, fyysisesti ja henkisesti.. Jos tietäisin että tulevat vuorot ovat suht rauhallisia jaksaisin varmaan ihan joulukuun loppuun asti, mutta kun sitä kiireisyyttä ei voi ennustaa mitenkään.

Mitähän tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Jos haen saikkua, niin miten sitä edes perustelisi? Neuvolan täti sanoi että sairaslomalle sitten kun en enää jaksa, mutta mikä sen jaksamisen mitta on? Toisaalta tuntuisi vaan helpommalta lopettaa koko työ, mutta vaikuttaako se jotenkin kelan tukiin? Teen kuitenkin sen verran vähän vuoroja ettei sillä ehkä olekaan vaikutusta. Paljon selvitettävää......!

Sori tää avautuminen... <3
 
jospa minäki pääsisin uudelleen juttuun mukaan. olipa pahaa oloa ettei jaksanu koneella olla ja puhelimella mulla ei näy nää sivut kovin hyvin. olen ihan ulkona kaikista jutuista mistä oletta puhunu. 
mulle tehtiin eka ultra alakautta ja lopuks kokeili päältä, kyllä sitä kautta vähän näky mut parempi alakautta oli ja sit kerran neuvolassa katto päältä silloin ihan aluksi, eipä siin paljoa mitän silloin näkyny. 
meil olis seukki neuvola 27 päivä ja ultra on ens kuun lopussa, en nyt yhtäkkiä muista mikä päivä. 

tosiaan mun paha olo oli abaut 24/7 on juur oksennellu mut oli nii huono-olo ja sit mulla on suurentunu kilpirauhanen mikä vähän hidasti entisestään vauhtia :/ 
 
jospa minäki pääsisin uudelleen juttuun mukaan. olipa pahaa oloa ettei jaksanu koneella olla ja puhelimella mulla ei näy nää sivut kovin hyvin. olen ihan ulkona kaikista jutuista mistä oletta puhunu. 
mulle tehtiin eka ultra alakautta ja lopuks kokeili päältä, kyllä sitä kautta vähän näky mut parempi alakautta oli ja sit kerran neuvolassa katto päältä silloin ihan aluksi, eipä siin paljoa mitän silloin näkyny. 
meil olis seukki neuvola 27 päivä ja ultra on ens kuun lopussa, en nyt yhtäkkiä muista mikä päivä. 

tosiaan mun paha olo oli abaut 24/7 on juur oksennellu mut oli nii huono-olo ja sit mulla on suurentunu kilpirauhanen mikä vähän hidasti entisestään vauhtia :/ 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top