Syyskuisten neuvolat ja ultrat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kaika
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Annie: kävin jo ennen vappua neuvolassa ja oli kanssa tullut huimasti lisää painoa ihan heittämällä. On nälkäkin ollut hirmuinen tosin. Jospa se johtuu siitä, että pikkuinen taitaa kasvaa hurjasti näillä viikoilla[:)]
 
Tänään piti piipahtaa äippäpolilla aamulla kun puoleentoista vuorokauteen ei tuntunut liikkeitä. Ihanat hoitajat ultrasivat vaikka dopplerikin olisi riittänyt hermoja rauhoittaakseen. Oli ihana nähdä "Helmi" aktiivisena ja sydämen syke kuului tasaisesti. Hän oli kääntynyt niin, että potkut osuivat istukkaan. Nyt voi viettää viikonloppua rauhassa. =0)

Iloista äitienpäivä -viikonloppua kaikille mammoille perheineen.!
 
HaniMami: kiva kuulla, että muillakin paino nousee vauhdilla! Ekan 18 viikon aikana paino nousi 3kg ja nyt yhtäkkiä neljässä viikossa 2,6 kg [:D]
 
Annie: Ekan 18 viikon aikana 1,5kg ja viimeisen neljän viikon aikana 4kg[:D] Täytyy vähän katsoa mitä suuhunsa laittaa tästä eteenpäin...
 
Okei, nyt mä enää yhtään murehdi asiaa [:D][:D] Päätin kyllä, että herkkuja syön tästä lähin enää viikonloppusin (ja sillonkin kohtuudella..).
 
Mä olen sitten taas huolissani, kun painoni ei nouse. Lapset kasvaa hyvin, mutta viikkoja 22+5 ja kiloja tullut 2. Eli lapset kasvaa ja äiti laihtuu, meneehän se tietty näinkin ihan hyvin :)
 
Mulla paino pudonnu raskauden aikana tähän mennessä yht. 6 kg. Lekuri sano ettei se haittaa, koska vauva ottaa kyllä ensin tarvitsemansa. Äiti sitten vaikka kituu. :)
 
Sokerirasitusaika varattu ja on rv 25+0. Millä viikoilla muilla on sokerirasitus jos siihen joutuu bmi:n tai sukurasitteen vuoksi?
Painon noususta näytti olleen puhetta, mulla on nyt ainakin toistaiseksi paino noussut hyvin maltillisesti, ekasta neuvolasta himpun päälle 3kg. Toivottavasti paino pysyy kurissa myös loppuodotuksen ajan koska ylipainoa ehdin keräämään yritysaikana. Esikoista odottaessa näillä viikoilla painoa oli tullut jo 9kg, mutta lähtöpaino oli n 10kg vähemmän.
Niin ja esimiehen kanssa yhdessä katsottiin kvtes:sistä miten on näiden neuvola yms käyntien laita työajalla ja kyllähän se niin oli että saa käydä.
 
Neuvolassa pyörähdin jo 20.4:
hemoklobiini alhainen ja rautakuuri päälle
verenpaine 117/70, eikä tarvitse enää miettiä miksi koko ajan väsyttää ja huippaa.
vauva ei meinanu pysyä dopplerin alla, jotta sydänäänet oltaisiin saatu kuunneltua, mutta parin sekunnin ajan sekin vihdoin onnistui. [:)]

Rakenneultra 7.5:
Vauva on kasvanut oikein kivasti! Raajat näyttivät todella vahvoilta ja jänteviltä.. vissiin tulee äiskään. [;)]
Potkuja en ole pahemmin tuntenut ja sehän johtuu istukasta etuseinämässä. Istukka on vissiin aika alhaalla, joten mahdollisesti yksi ultra vielä tulossa kunhan vauva ja masu kasvaa tarpeeksi ja selviää mihin istukka sitten asettuu. Neuvolan kautta varmaan saan lähetteen Mehiläiseen ultraan, koska istukka vaikuttaa olevan niin alhaalla että voi vaikuttaa synnytykseen.

Niin ja sukupuoli... me ei miehen kanssa haluta etukäteen tietää sukupuolta ja vauva ei halunnut sitä näyttääkään. Laittoi jalat niin tiukasti ristiin, että olisi ollut aivan turhaa muutenkin edes yrittää ottaa selvää. [:)]
 
Tänään aamulla oli neuvola.

Hb: 115 -> Obsidania lähti hän apteekista hakemaan samantien kun pois pääsi
Verenpaine: 116/83
SF: 20 cm
Paino: 79,4
Pissa: -/-
Jätkän syke: 145
Liikkeet: +

Uutta sokerirasitusta pitäis alkaa varailemaan. Ja sitten kävi vielä niin, että olen nyt 2 viikkoa saikulla. Väsymys, josta olen täälläkin puhunut ei ole hellittänyt.. Jaksaminen on tosiaan kortilla ja olo on pahimmillaan aivan [:(]. Kunhan saa ajatukset järjestykseen ja rytmin kohdilleen, niin eiköhän tää taas tästä. Nyt kun vaan miehelle menis perille, että silläkin on aika suuri merkitys kuinka tässä jatkot menee...
 
Muoks: Jestas... Tuli moka kun kirjottelin tuota verenpainetta. Ei suonkaan 38 vaan 83. [&:]
 
Täällä oli myös neuvola tänään.

Minulla on mitattu HB ainoastaan ensimmäisellä neuvolakäynnillä helmikuussa, eikä se ottanut sitä nytkään vaikka olen valitellut väsymystä ja kysyinkin asiasta. Lupasi ottaa seuraavalla kerralla kolmen viikon kuluttua. Ihme hommaa, kun ei se silloin ensimmäiselläkään kerralla ollut kuin 127.

Verenpaine oli 106/50 ja sanoikin, että väsymys voi liittyä myös tuohon alhaiseen verenpaineeseen.

SF-mitta otettiin ensimmäistä kertaa ja se oli 20cm.

Pissa oli ok. Painoa oli tullut neljässä viikossa 2,3kg! Hui! Selitin sit kovasti, että kun on nyt alkanut tuo ruoka maistumaan ja on ollut niin ihana syödä, kun ei tarvitse enää kokoajan oksentaa. Ei se kuitenkaan pitänyt painonnousua liian suurena, vaan aivan sopivana, huh! [:)]

Vauvan sydänäänet olivat siinä 140 kieppeillä.

Celinalle jaksamista! Hyvä, että sait saikkua niin saa levättyä rauhassa, ehkä väsymys siitä sitten väistyy.

20+1
 
Jestas!! Celinalla alapaine 38 ja *napa* 50!!
Miten pysytte vielä pystyssä?? Ja varmasti väsyttää. HUH! Kokeilkaahan salmiakkia, jos vähän helpottas oloa[:-]
 
OHO no onpa tosiaan alapaineet alhaalla..
Kannattaahan se käydä esim jos olette opiskelijoita niin koulussa Hb mittaamassa ja mun mielestä voi alkaa kyllä rautaa syömään jos oikeesti väsyttää koska joka raskaudessa kuulemma Hb tipahtaa paljon alemmas, mulla oli alussa yli 140 ja nyt enää tais olla 110, että niin sitä piti alottaa raudan syönti..
 
Neuvola käyty.
vauvalla kaikki hyvin, äiti rapakunnossa, rautaa ja lääkäriä vaille.
Sain lähetteen sokeriin ja veriseurantaan rhesuksen takia.

Että näillä eväillä!!
 
No voi, PojanÄiti, siitä rapakunnosta ei ole sitten kuin yksi tie--> parempaan kuntoon.
Tsemppiä!
Koska sulla on sokerijuttu?
 
Kaika Sokeriin pitää mennä rv 26-28 ja veri otetaan rv 26.

Justiinsa tulin lääkäristä ja sain nyt pahimpaan muutaman päivän saikkua. maanantaina mennään uudestaan...
Ärsyttää noi ulkomaalaiset lääkärit kun ei ne tajua mitään. Se ei millään tavalla tutkinu sitä "syndroomaa" tai kuunnellu kun kerroin ettei selkä jaksa. sanoi vain ettei hän nyt pikku huimausten takia voi mitään pitkiä sairaslomia määräillä... ja mää vuodan hikeä kun ei meinaa tajuissaan pysyä... Ärriä päästelen[:@][:@][:@][:@][:@].

Viime raskaudestakin sain jonkun ulkomaalisen lääkärin jolle kerroin masennuksesta niin sanoi vain että älä masentele, sulla on terve vauva ja tukeva avomies, sulla kaikki hjyvin!!! Sitten Psyko tutki asiaa ja totesi vaikean masennuksen ja määräsi osastopaikan ja seurannan itsetuhoisuuden varalle.

Tana,kele!!!
 
Mamma_76: Kyllähän tuo alhainen verenpaine aiheuttaa sellaista huimausta, mutta toisaalta mulla on ollut aina alhaiset paineet, joten siihen on jo tottunut. Ei siis äkkinäisiä nousuja pystyyn mistään... [;)]  Alkuraskaudesta oli sellainen parin viikon jakso, että pyörrytti ja huimasi ihan kokoajan ja se oli kyllä kauheaa. Silloin sitten söinkin salmiakkia ja lakritsia ihan terkkarin määräyksellä [:D]

H1987: Pitäisi varmaan mennä käymään tuolla työterveydessä, jos ne siellä suostuisivat ottamaan tuon hb:n. Tosin sinnekään ei enää pääse ilman ajanvarausta ja mulla nyt kuitenkin on kolmen viikon päästä uusi neuvola-aika, että ehkä en jaksa vaivautua sitä ennen. Jos tämä väsymys tästä vielä lisääntyy, niin sitten on varmaan pakko. Varmaan mun veriarvot on aika huonot, koska ei tuo aloituslukukaan nyt ollut kummoinen.

PojanÄiti: Tsemppiä sinulle! Aivan kuten Kaika sanoi niin siitä rapakunnosta ei ole sitten kuin tie ylöspäin! [;)]  Rasittavia tuollaiset lääkärit, jotka tietävät "paremmin" potilaankin puolesta, eivätkä ollenkaan ota tosissaan mitä henkilö sanoo. Menet sitten vain hakemaan lisää sairaslomaa ja toivotaan, että saat jonkun toisen lääkärin sille kertaa!

20+2
 
PojanÄiti: Kanssa masenuuksen takia sairaslomia ollut. Alkuun ei ilmeisesti määrätä oikein mihinkään sairauteen kauhean pitkiä sairaslomia, vaan mennään sillä muutama päivä- muutama viikko- periaatteella, sitten vasta erikoislääkärin b-lausunnolla saa pidempiä saikkuja. Raskauteen liittyvissä jutuissa en tiedä, riittääkö neuvolalääkäri sellaiseksi. Kela, kun ei kauhean mielellään mitään maksele. Ellei sitten oo tosi vakava juttu kyseessä, sitten tippuu sairaslomat ja korvaukset onneksi nopsaan. Sitkeesti, kun jaksaa alkuviikot käydä valittamassa, niin eiköhän se sairasloma-aikakin ala pidentyä ja onhan tuo niin lääkäri kohtaista kanssa.

Tosiaan ensimmäinen lääkärireissu, kun masennus todettiin, niin lääkäri totesi, että nyt nukut ja teet kaikkia kivoja asioita, niin kyllä se siitä. Viikon sain siis saikkua. Tuosta eteenpäin, vaikka masennusaste oli keskivaikea, niin sain sen viikon kerrallaan, sitten psykiatri vasta määräsi sen kk kerrallaan. Aikaisemmin, kun olin jo käynyt lääkärissä unettomuuden tms. takia, niin lääkäri määräsi fysiterapiaa ja seuraavalla kerralla tarkastuksessa totesi, että taidat olla jo ihan kunnossa, kun näin sun tulevan tänne pyörällä[&:] Olisiko pitänyt ryömiä vai tilata ambulanssi, niin olisin ollut masentunut? Ei kai se masennus pyörällä ajoa estä?[:D] No tässä ollaan edelleen pari vuotta kommenttien jälkeen, eikä vieläkään oo terapiat yms muut loppuneet, paljon paremmin tosin menee kuitenkin. Ja mietin kanssa, että hakisinko sitä saikkua lisää, vai ilmoittautuisinko työttömäksi. Molemmista seuraa kuitenkin paperisota, etten oikein tiedä, mikä on paras ratkaisu.
 
Hanimami no ompa hyvä tietää, ettei heti heru!!! taistelutahtoa siis kehiin ja viettämään aamupäiviä päivystyksen jonoissa. Siellä olikin niin kivoja mummoja jotka olivat innoissaan juttuseurasta[:D], että lepposaan menee, ihan kuin aamupvä kerhossa olis ollut, käsityöt vaan puuttu,hih! [8D]
tsemppejä sullekin!!! Noi masennus asiat on kyllä kummia, mäkin huomasin et jos en ollu nyt just veitsi ranteella niin olin varmaankin parantunut...
Tosin nyt ne siitä jaksaa vouhottaa ja kysy neuvolantäti että josko haluan rahaongelmia mennä ihan psykpolille valittamaan[&:]... Mut pidän sen valttikorttina jossei muuten sitä saikkua tipahda.[8D][:D]
 
No huh. Onneks Mamma_76 huomasit tuon veranpaineen. Mulla oli ihan kirjotusvirhe vaan. Taisi siinä päässä pyöriä vähän muut asiat kun tuota naputtelin... [&o]
 
Illalla, kun mies tuli himaan totesi vaan, että "En nyt oikein tiedä hyväksynkö tommosta saikun hakua vaan väsymyksen ja huonon työilmapiirin takia". Riitaahan siitä tuli ja vaikka (itkeä vollotin ja) selitin että ei ole kyse vaan tuosta, niin ei tainnut mennä sanoma perille ei. Sylettää ihan perkeleesti, että mies on kyl ihan koko ajan ollut erittäin tietonen siitä, missä mennään ja oon aivan avoimesti puhunut ja kirjottanut, että miltä tuntuu ja pyytännyt apua, niin silti... Yhtä tyhjän kanssa...
 
Hän kyllä tietää, mutta ei välitä... [:(]
 
Takaisin
Top