Syyskuiset esikoisen odottajat <3

Tosiaan - facebook-ryhmien perään kysely tai niiden epäsuorakin mainostaminen on täällä foorumilla kielletty :) Kiitoksia!
 
Pitkästä aikaa kirjoittelen minäkin, kun nyt jaksan näpytellä :). Mukava aina lueskella samassa tilanteessa olevien ajatuksia ja teidän kuulumisia. Itsellä tulee maanantaina viikkoja tasan 12 täyteen ja edessä ensimmäinen ultra silloin! Jänskättää tosissaan!! Tuossa oli aiemmin puhetta vatsan koosta ja omalla kohdalla voin sanoa, että mun raskautta ei oo voinu peitellä moneen viikkoon ja farkkuja en ole pystynyt pitämään aikoihin. 3 viikkoa sitten jumpassa kun olin eturivissä, tuttu ohjaaja möläytti kaikkien kuullen, että ootatko sää :) Myöhemmin tuli sanomaan, että oli jo pukuhuoneessa katsonut, että tuo maha ei ole tullut syömisestä, vaan on selkeä raskausmaha. Kaikki minut nähneet ovat kyllä huomanneet heti jo muutaman viikon ajan, että odotan ja ovat olleet ihmeissään, kun kuulleet, että niin alussa. Isosiskolla oli sama homma ja raskausmaha iso jo viikolla 7. Tämä kuulemma johtuu siitä, että kohtu on kallistunut eteen. Olotilasta vielä, että oon myös ollut todella väsynyt ja etenkin iltaisin kuvottava olo on jatkuvaa. Syöminen monesti auttaa oloon, mutta ei aina. Ja nukkumaan on mentävä 22 aikoihin, vaikka usein pääsen töistä vasta 20.45. Ennen en päässyt nukkumaan koskaan ennen puolta yötä. Öisin herään 1-2 tunnin välein vessaan. Mutta näistä vaivoista huolimatta, on tää vieläkin uskomatonta ja ihanaa. Voimia kaikille teille!
 
Munkin täytyy käydä usein vessassa, töissä tunnin jopa tunnin välein, koska kaksi tuntia olisi liian pitkä aika ja väleillä muuten on vaikea käydä. Öisin käyn pari kertaa. Siihen varmaan vaikuttaa myös se, että mulla on todella usein erityisen kova jano ja siksi on pakko juoda vettä.

Olihan ärsyttävä kommentti mieheltä, ne eivät aina osaa sanoa ajatuksiaan oikein ja fiksusta. Kuulin myös miehen ajatuksista huolehtivan isän. Hän vain ilmaisi asiansa hyvin huonosti ja varmaan on hyvä keskustella, kuinka voi asiansa sanoa järkevästi.

Olen itse syönyt melkein joka päivä karkkia tällä viikolla, josta on morkkis. Ajattelin, että ensi viikolla aloitan karkkilakon ja yritän jättää herkut vähemmälle. Mieheni totesi minulle, että ei se maailma kaadu siihen, että joskus herkuttelee useamminkin. Ja ehtiihän sitä laihduttaa syyskuun jälkeen. Pienin on kuitenkin kaikkien tärkein. On outoa kuvitella se hetki, kun saa pienen pienen syliinsä ja kuinka häntä hoivaa. Se oli niin uskomatonta, kun pieni näkyi ruudulta. Hänen sydän sykki ja hän liikutteli käsiään ilmeisesti refleksin omaisesti. Kyynel tuli silmä kulmaan. Näin hänet siis viikolla 9+1. Menisi puolitoista viikkoa nopeasti, en malta odottaa!
 
Mä ravaan vessassa päivisin sekä öisin.. Ihan liian monta kertaa, jos kysytään! Kun kärsii selkäkivuista, niin ihan liian tiuhaan joutuu nousta vessaan :(

Ja onhan se fiilis sanoinkuvaamaton, kun sen oman pienen näkee siellä ruudulla :)
 
Mulla on myös maha näkyvissä, mutta selkeästi johtuu ruoan matkan hidastumisesta ja nesteen kertymisestä. Ei vaan jaksa enää vetää vatsaa sisään piiloon, joten olen siirtynyt telttavaatetukseen! ;) Monen vuoden projekti "juo enemmän vettä" vois alkaa ottaa tuulta alleen, voisi helpata oloa, mutta en ole vain kyennyt... Iloitsen kun ei tartte ihan hirveesti enempää käydä vessassa! Farkkuja meni vinopino syrjään, onneksi laihdutin muutama vuosi sitten reilu kymmenen kiloa ja säästin muutamat hyvät näitä hetkiä varten ;)
 
Täälläkin yksi 24v. esikoisen odottaja :) Olen lukenut palstaa jo tammikuusta asti mutta nyt vasta uskaltaudun kirjoittaa. Meillä neuvolatäti sanoi ekalla käynnillä että mitään foorumeja ei sitten kannata lukea, mutta tämä palsta on ollut kyllä tosi hyvä kun saa vertaistukea ja lukea muiden kokemuksia :)
 
Tervetuloa kaikille uusille :)

Tosiaan, foorumeissa on puolensa, sekä hyvät että huonot... Mut kun osaa pitää tietyn kritiikin lukemaansa, niin täältä saa ihan mielettömästi tsemppiä ja myös ihan oikeesti faktaa ja hyödyllisiäkin juttuja. :) Ainakin me syyskuiset on osattu jutella hyvässä hengessä ja toisiamme tsempaten, ei oo tarvinnu riidellä tai loukkaantua varmastikaan kenenkään sanomisista! Näin esikon odottajalle koen, että toimii korvaamattomana vertaistukena tämä porukka jo. :)
 
Oon kanssa seurannu tätä jo jonkun aikaa, vaikka alussa tein itelleni lupauksen etten enää netistä kato mitään raskauteen liittyvää kun tuli saatua muutama turha sydäri :D mut on ollu tosiaa mukava huomata että muutkin on miettiny samoja asioita! Nyt tosiaan rv 13+6 ja alkaa pikkuhiljaa stressi helpottamaan. Just kävin ostamassa ekat vauvanvaatteet <3 pahoinvointi helpotti siinä 12 viikon aikana mut nyt vaivaa jatkuva päänsärky ja väsymys:(
 
Täytyy sanoa, että täällä ainakin on ollut fiksua ja rohkaisevaa keskustelua! :) Jatketaan samaan malliin!

Ihan karmeita pelkotiloja huomisesta ultrasta ollut koko viikonlopun :(
 
Minä olen osannut olla aika rauhallinen tähän asti. Nyt parina yönä oon nähny painajaista ja on kyllä vähän alkanut jännitämäänkin ultra. Vielä reilu viikko.
 
Mulla jännitti kans hirveesti ultra mut sitte ku sinne oli matkalla oli jotenki ihan turta.... mulle ei sielläkää oikein uponnu tonne pääkoppaan et siel masus on joku vaikka sen näki :O nooo jos sit viimeistää kun se putkahtaa ulos..
 
Viittaan edellisen sivun miehet on välillä idiootteja- kommenttiin... Täällä kans mies vahtaa viikonloput mun syömisiä. Ite hakee grilliruokaa ja sipsejä, se on hirveä herkkuperse mut työ on niin fyysistä että paino pysyy kurissa. Sit ihmettelee ku mä sanon, että ei nyt ostettas sipsejä ja ei mun tee mieli, ja että onko sun pakko oikeesti ostaa kun mua ärsyttää enkä tietenkään vaan kato vierestä ku toinen syö. No, toissaviikonloppuna (olikohan just grilliannoksen jälkeen..) kun mä sit vaihdoin yöpaitaa päälle, niin tämä jää tahallaan oikee tuijottamaan ja osottaa sormella. Kysyin sitte että mun selluliittiäkö tuijotat (jookiitos sitä on nyt parissa kuukaudessa tullut...!!) niin ei tää vastannu mitään. Suutuin niin lujaa etten puhunu ku seuraavana päivänä vasta joskus iltapäivällä kun mies ihmetteli että mikä sulla on. No, ei hän kuulemma mitään selluliittiä ollu nähny vaan mun mahan, joka tietysti oli myöhään illalla ja sen grillievään takia turvoksissa + joo, olen vähän lihonut.. mies tokaisi, että se on viikossa ilmestyny, et ei se ennen tommonen oo, kasvaako se vielä? Huoh... ihan niinku ei itteä jo valmiiks stressais painonnousu, niin tämä vielä kannustaa oikeen. Ja kun ei tuota saa edes lenkille tai minnekkää mun kans, viikonloput menee sängyssä maatessa.

Annairene, ei mullekaan se ultra oikeen tuonut sellasta wau-efektiä:D en siis edelleenkään tajua olevani raskaana, tää on jotenkin niin epätodellinen tilanne.
 
Meillä mies on kans lihonut, kun tullut liikuttua vähemmän ja syötyä enemmän pitkän flunssan takia. Meillä ei onneks kumpikaan syö roskaruokaa tai herkkuja, niin kummallakin on helppoa. En osaisi kyl elää miehen kaa, joka söis mitä sattuu. Olis munkin vaikea sit pysyä ruodussa.
 
Kyllä tai mies on tottunut mun elämäntapoihin :D Se ei käy koskaan kaupassa, joten tyytyy kiltisti mun ostoksiin :) Tietty töissä syö sitten sitä sun tätä.
 
Toi on kyllä hassu, kuinka joillain miehillä paino lähtee nousuun raskauden aikana yms.. :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top