Syyskuiset esikoisen odottajat <3

Mulle on aivan sama kumpi tulee, mies toivoo poikaa (no en tiiä onko se vaan sellasta "poika sen olla pitää!" ajattelemattomuutta..yritin kyllä sanoa sille että perhana aattele ny ite asiaa, eikä niinku kaverit sanoo. Miehen kaveri oli siis kauniisti todennut kun heillekin on tulossa toinen lapsi, että ois ennemmin vaikka vammanen ku tyttö). Veikkaan että miehen puolelta toivotaan tyttöä, meidän puolelle sukua taas poika olis ehkä enemmän toivottu. Mulla ei oo minkäänlaista oloa, että kumpi vois olla.. Kaveri teki joskus viime keväänä mulle neulatestin, eli neulaa pyöritettiin narussa kämmenen päällä ja siitä jotenkin pääteltiin sukupuoli ja oliko lasten määräkin vielä. Muistasin, että tulos oli kaksi, mutta vitsi kun sukupuolta en muista millään:D

Mulle ei ekassa neuvolassa puhuttu lääkärikäynneistä yhtään mitään, seuraava neuvolakin vasta rv15+6.
 
Joo, vaikka mulla on tyttöfiilis, niin kumpikin kelpaa. Tietty :) Taas vaihteeks kuuntelin pikkuisen sydämen sykettä. Laskin, että syke oli 162 :) Vitsi, kun pian jo näkis eikä vaan kuulis :)
 
Kysyin eilen mieheltä kumpi siitä tuntuu että olisi tulossa. Ja tyttöä kuulemma toivoo kun olis kuulemma helpompi. Mulla on ollu hyvin vahva tunne aina että saan pojan. (Koiratkin on poikia.) Ja ehkä siksi en osaa vaan nyt ajatella tyttöä. Siinä mielessä toivoisin tyttöä, että tuntuu että pärjäisin paremmin kasvattajana sen kanssa. Osaisin tukea ja antaa eväitä elämään. Silti tuntuu että se on poika. Mies vastasi, että jos se on poika me ollaan pulassa. :joyful: Viittasi vissiin siihen että ollut itse lapsena "levoton". Huomautin että meidän geeneillä se on joka tapauksessa ylivilkas...Väliähän sillä ei loppupeleissä ole, mutta aika jännä sitten kuulla onko oma intuitio osunut oikeaan...
 
Mulle ei ole tullut oikein tunnetta kummastakaan. Ja on myös ihan sama kumpi tulee. Meidän puolelta sukua varmaan toivotaan tyttöä kun veljellä ja serkulla on vaan poikia. Mies toivoo poikaa ja jotenkin hassusti koen sen epäreiluksi :D
 
Jännää, täällä on kaikki syyskuussa äitejä. :)) Ite olen 26v, ensimmäisen pitäisi tulla syyskuun 20. päivä. Jännä olis tietää kuinka monella on samana päivänä... Onkohan täällä sellainenkin keskusteluryhmä jossain... ? Nyt pitäis olla 11 viikko menossa. Kihlatun kanssa tulee 6 vuotta yhdessäoloa täyteen juuri tuona laskettuna päivänä.
Porukat molemmin puolin tietää tilastani, mutta ystävälleni joka asuu etelä-suomessa (minä asun keski-suomessa) ei tiedä mitään. Kyllä hiukkasen jännittää!
 
Muokattu viimeksi:
En ole aikaisemmin käynyt sivustoilla, mutta nyt ajattelin kirjoitella.

Odotamme esikoista, laskettua on varmistettu varhaisultrassa julkisella puolella, koska kuukautiset olivat viimeksi elokuussa ja siitä asti yritettiin. Nyt laskettua on päivää ennen kuin täytän 30 eli 24.9 :) Ultrakuvan näkeminen oli elämäni onnellisin hetki, tähän mennessä.
 
Muokattu viimeksi:
Kiitos <3 Tämä on jännää aikaa. Ei ole lähellä oikein ketään, kenelle puhua. Toki mies on tukena ja odottaa pienokaista suuresti, mutta ei nyt hihku niin kuin minä. Ja naisille raskaus on ainutlaatuista. ;) Meidän kanssamme asuu hänen kaksi alakouluikäistä lasta. Pojilla on sulateltavaa, kun ultran jälkeen kerrotaan uutinen. Ultra on 17.3.

Olisi mukava kuulla, millaisia oireita teillä on ollut? Onko masu lähtenyt jo kasvuun? Oletteko saaneet painoa?

Itselläni on ollut rinnat melkoisen kipeät, juoksu on vaikeaa. Olen aika urheilullinen, joten se vaikeuttaa elämääni. Väsymys on vaivannut, en ole jaksanut aamulla käydä uimassa. En ole oksennellut, mutta etova olo on ollut. Se on lähtenyt jo vähenemään. Kaamea nälkäkin on ja painoa on tullut pari kiloa. Nyt on ehkä vaikeinta, kun maha näyttää lihavalta löysältä. Saan ajatukset kuitenkin kasaan, pienin on tärkein <3 Olen nuoruudessani sairastanut syömishäiriön. Karkkia on tehnyt mieli, pitäisi saada ruokavaliosta turhat herkut pois. Housutkin kiristää jo, mut omilla yritän mennä. Tänään on siis 11+1. Minun suuren huoleni on mennyt ohi. Äiti sai keskenmenon ennen minua viikolla 10. Vaikka kaikki on mahdollista, haluan luoda vaistooni. On mielenkiintoista katsoa omaa neuvolakorttia ja verrata pienen siihen, laskettujen aikojen erohan on huimat 5 päivää :)

Ihanaa viikonloppua teille :)
 
Moikka Minnis! Meillä on ultra samana päivänä :) Täällä tänään tasan Rv11. Rinnat ovat olleet täälläkin arat. Itse treenaan vaan salilla, niin eivät häiritse, kunhan ei ole vatsallaan.

Painoa tullut n. 4kg hiilareiden takia. Itse en niitä ennen raskautta juuri syönyt. Nyt on joutunut etomisen takia syömään hedelmiä ainakin 2h välein. Reidet, takapuoli ja vatsa levinneet ja rasvoittuneet. Tuli liikaa herkuteltua alkuraskaudessa. Enää menee parit urheiluhousut jalkaan ja vatsa on ihan turvoksissa.

Meillä taas mies on raskaudesta yhtä innoissaan, koska tämä oli hänen toiveensa. Toki nyt myös mun :)
 
Minä olin todella väsynyt jonkun aikaan en jaksanut kunnolla tehdä 8h työvuoroa, yöunet jos jäivät alle 9h herääminen oli kauheaa ja päiväunia tuli useampi tunti nukuttua eli käytännössä elämää työpäivinä ei muuta ollut. En oksennellut mutta paha olo oli jatkuvasti ja se hävisi vain syömällä. Nyt alkaa helpottamaan mutta edelleenkin ruokailurytmistä pidettävä huoli muuten tulee paha olo (ei kuitenkaan niin usein tarvitse syödä kuin alussa) rinnat ovat edelleen vähän arat ja kasvaneet, mahakin on pyöristynyt se vähän mietityttää onko se normaalia, olenko syömisellä hankkinut sen tai sekin onko kaksoset tulossa :D farkkuja en ole nyt enää pitänyt koska kiristäävät ja ahdistavat, kävin jo ostamassa äitiys legginsit h&m:ltä.
Raskaus tällä hetkellä 10+2 ja ultra olis 17.3 <3
 
Täällä (piti ihan tarkistaa) on menossa 13+3 ja myös kiloja tullu noin4 ja tuntuu et kroppa leviää. Varsinkin vatsa on just semmonen läskipallero vaikka alavatsa alkaakin jo hieman näyttämään raskauden aikaansaannokselta isommat housut piti käydä ostaa jo 2 viikkoa sitte ja niillä mennään ehkä vielä 1-2 viikkoo.

Muuten hyvin samanlaisia oireita, jotka alkanu kyllä jo helpottaa.. Eli etomista, rinnat kipeet, hiilarimättöä, väsymystä, menkkakipuja ja sit tietenki niitä ärsyttäviä verenvuotoja! Mut mieli on jo tosi hyvä ja muutamana yönä nähnyt untakin että nyytti on syntynyt ja oon ollu aivan onnesta soikeena :)

Jännä muuten kun tuli sillo 12 viikkoo täyteen niin ei ookkaan enään niin tullu seurattua tarkkaan et mikäs päivä nyt onkaan menossa :) tekis niin mieli jo mennä kaikkee osteleen mut aattelin et en saa ostaa ku yhen jutun ennen rakenneultraa ja sit sen jälkee alkaa kunnolla tavaroiden hankkiminen. Pakko asettaa tommonen raja kun me muuten koha hukuttas kaikkeen vauvaan liittyvään!
 
Olipas mukava lukea teidän ajatuksia ja huomata, että en olekaan ajatusten kanssa ihan yksinäni. Tämä on varmaankin rankin vaihe, kun kunnon vauvamasua ei näy, mutta turvotusta on. Ihanaa, että en ole ainut, jota hiilarit himottelevat. Itse olen saanut painoa n. 2,7kg. Odotan, että vauvamasu näkyy, mutta samalla jännittää töissä tiedon kertominen/ näkyminen. Kollegat kommentoivat, kun sain viran, että sitä ei pitäisi minulle tulla, kun kuitenkin muutaman vuoden sisään jään mammalomalle. Hmmm.... Toisaalta odotan syksyä sitä hetkeä, että ei tarvitse vuoteen nähdä kyseisiä henkilöitä.

Olen käyttänyt matalia farkkua tai pitkän paidan kanssa mamma farkkuja. Löysin kahdet viidellä eurolla, en voinut olla ostamatta. Paljon vauva tarvikkeita meidän ei tarvitse ostaa, kun pojilta on aika paljon tallessa mm. vaunut ja sänky sekä miehen siskolta saadaan myös. Kesällä ajattelin alkaa kartoittamaan tilannetta. Meillä on tänään siivouspäivä ja kävin jo läpi oman vaatekaapin, mitkä vaatteet ovat pois käytöstä reilut puoli vuotta vähintään.

Mieheni on siis vauvasta iloissaan, mutta ei niin jaksa kuunnella pohdintojani samoista asioista. Lisäksi asiat ovat hänelle tuttuja, kun hänellä on jo kaksi lasta ennestään.

Hauska sattuma, että kolmella on ultra samana päivänä :) Minis 15, sinulla on minun syntymäpäivänäni laskettuaika :) Melkein samassa tahdissa mennään. Minun la oli siis 24.9.
 
Hei kaikki! Vieläkö mahtuu mukaan? Selailin nettiä ja löysinkin nyt lopulta tälläisen missä esikoisen odottajia :) Täällä kanssa yksi pian 24-vuotias. viikkoja 12+5. Tämä on toisaalta tosi kiva, mutta olisi myös mukava jakaa kokemuksia ns. samassa tilanteessa olevien kanssa :)
 
Last edited by a moderator:
Aargh. Miehet voi kyllä olla niin ärsyttäviä. Tässä jo muutaman tunnin kihissy oman miehen idioottisuusmaista. Se on alkanu jostai syystä vahtaan mun syömisiä. Toin eilen töistä muutamia pullia kotiin kun niitä jäi. Eilen söin yhden ja tänään toisen. Noh sen pullan syömisestä piti tänää jotain mainita ja mä sanoin et ei o siltä pois. Ni kylläpäs oikei mieli piristy ku tää vastaa että ei mutta sulle lisää!! Ja sit se kauppareissul ihmettelee kun en oikein o juttutuulel. Mua ärsyttää ylikaiken tollanen vahtaus. Ymmärrän että ylenpalttinen mässäily ei o hyvästä ja mielestäni oon syöny tosi vähän mitää makeeta kun ei o tehny ees mieli. Ni nyt kun syöny pari pullaa niin siitäki tarttee mainita! Aaaarrrggghhh.
 
minnicrue1984, ei ihme että ärsyttää! Niin varmasi ärsyttäisi muitakin. Helpommin sanottu kun tehty, mutta tollaset kuittailut pitäis otta periaatteella: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se ei vaan kylläkään ole tosiaan helppoa :/ kai sanoit miehelles miltä susta tuntui moinen kommentointi?
 
Noh en siinä tilanteessa saanu muuta sanottuu kun että haista paska :D oltii just lähös kauppaa ja kun muutenki herkillä ni en halunnu alkaa vollottaa ku muutenkaa ei ollu kaukana.. Mutta aattelin kyl jossai vaiheessa mainita asiasta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top