Syyskuiset esikoisen odottajat <3

Täälläkin taustalta seurailtu aktiivisesti keskustelua, mutta osallistuminen on jäänyt hiukan vähiin. Tuntuu että kovin nopeasti kaikki on onnistuneet innostumaan raskaudesta ja tulevasta äitiydestä ja täällä mä vaan edelleen totuttelen ajatukseen.. o_O

Ensimmäinen neuvola oli jotenkin kovin rutiininomainen juttu. Kerroin ettei raskaus ollut suunniteltu vaan puhdas yllätys ja neuvolan täti totesi vaan että "se on elämää, kyllä sen nyt on tarkoitus tulla jos noin sitkeästi sai itsensä alulle". Selvä! :cool:
Verikokeetkin on takana ja hämmennyin kun labrassa kysyttiin että onhan rv10 jo täynnä? En mä tiennyt, hävetti kun piti oikein tarkistaa ja laskea..

Toisaalta oon kyllä ihan hyvillä mielin ja lapsi on alusta saakka ollut pelkästään tervetullut, mutta samaan aikaan unohdan välillä koko raskauden, kun oireita on niin kovin vähän. Väsyttää tosi paljon ja rinnat on hirmu kipeät, että kai siellä vatsassa joku on, mutta huomaan etten ajattele asiaa kovin paljon. Vitamiineja ja rautaakin pitäis muistaa syödä päivittäin, mutta niin vaan unohdan välillä nekin :sad001

Ehkä tää alkaa tästä muuttua todellisemmaks, kun seurailen teidän muiden postauksia ja oma seuraava neuvola lähestyy, tosin vasta maaliskuun lopussa.. Ultra-aika pitäis kai tulla postissa, sekin on mulle vähän epäselvää? Noh, ehkä ultran jälkeen koko asia konkretisoituu vihdoin mullekin ja innostun tutustumaan esim. siihen paljon puhuttuun uuteen äitiyspakkaukseen! :)
 
Tervetuloa mukaan! Älä huoli siitä ettet tunne olevasi kovinkaan raskaana, minäkään en välillä tunne ja kyllä asia myös välillä unohtuukin kun tällähetkellä minullakaan ei ole paljon oireita mutta uskon että ultran jälkeen se iskee tai sitten tulee pikkuhiljaa. Äitiyspakkauksesta puheenollen se makuupussi oli minusta ihana :)
 
Voin kuvitella, että jos oireita ei olisi, niin kaikki olisi paljon epätodellisempaa. Mutta eiköhän se ultra ja aika auta! :)
 
Oumaigaad, sain tänään kivoja uutisia! Mun serkku on myös raskaana, laskettu aika heittänee parilla viikolla mun omasta:D Hänelle lapsi ei ole kyllä ensimmäinen, mä olin jotenkin olettanut etteivät enempää lapsia hanki. Mä jo harmittelin että jos mulla kaikki on ok (nyt ollu jotain ihme mahakipuja viime yöstä lähtien, vähän toispuoleisia:S), niin tylsää olla yksin maha pystyssä kun olis kiva saada tukea jostain suunnalta kuitenkin.
Tässä tosin menee suunnitelmat tavaroiden "perimisestä" uusiksi, olin nimittäin luullut saavani heiltä mm. pinnasängyn, rattaat... eh..:oops:
 
Oi, oikeasti varmasti mukavaa kun lähipiirissä joku muukin odottaa lasta! :)
 
No niin on!:) En vaan oo varma "kuuluisko" mun tietää tuota vielä, niin en viitsi onnitella. Samalla olis voinu tietysti kertoa oman tilanteenkin..hmh. No, ootellaan nyt se ens viikon ultra vielä, jos ja kun saisin sen perhanan ajan sinne!
 
Mihin oot Lilja menossa ultraan? Mulla kesti tasan kolme viikkoa ekasta neuvolasta ennen kuin aika kolahti postilaatikkoon. Oli kyllä p*rseestä odotella tuo aika. Synnäri oisi siis Kätilöopisto, mutta Naistenklinikalla nyt ultraavat.
 
Tänään tulee mullakin tasan 3vko neuvolakäynnistä, ens viikolla oltas jo viikoilla 12 joten sillonhan se ultra pitäs olla...! Vaasan Keskussairaalaan oon menossa ultraan, eli täällä suunnalla sama meno ku sielläkin näköjään. Jossei tänään oo tullut aikaa niin pitää maanantaina yrittää soittaa johonki puhelinvaihteeseen, nuo soittoajatkin jotai perhanan tunnin mittasia keskellä päivää. Mä pääsen töitten puolesta kyllä melkeen millon vaan liukenemaan tuonne, mutta mies ei. Olis se silti kiva hyvissä ajoin tietää et osais varautua.. aatella jos se oiski vaikka heti maanantai-aamuna! :shifty: Toisaalta eipä ehtis sitäkään sit jännittää.. :D
 
Soita Lilja ja kysele! :) viesti ei aina tunnu kulkevan, oli kaupunki mikä hyvänsä..
 
Koppa83, tervetuloa joukkoon! Uskon että juttu on just niinku neuvolan täti sanoi. Ja siihen, että onnellinen äiti sinusta kuoriutuu! :)

Me miehen kanssa ehdittiin pari vuotta kaipailla vauvaa ja lapsettomuushoidot on lopulta takana (ainakin toivottavasti takana: että tää ois nyt tässä ja syksyllä saisimme oman vauvan syliin - uskomatonta se kyllä olisi..). Tuona aikana mietin muutaman kerran, miten ÄLYTÖNTÄ, ettei heti alettu vauvantekohommiin, kun tiedettiin, että lapsi mahtuis jonain päivänä meidän perheeseen. Ois niin paljon enemmän peliaikaa ja hoitojen tarvekin ois tajuttu jo aiemmin.

Ja varsinkin se ajatus tuntui ihan sekopäiseltä, paljonko teinivuosia (ja 20+ vuosia, älytöntä!) on menny sen pelkäämiseen, etten vaan nyt tulis raskaaksi, kun opiskelu ja kaikki on kesken.. Että joskus ennen yks pahimmista kauhuskenaarioista mulle oli se, että tajuaisin yhtäkkiä tulleeni raskaaks. :D Haaaahhh!!! Oisin vaan tullu jos vaihtoehto on lapsettomuus.. Mut eipä se silloin siltä tuntunu.

Joka tapauksessa, oon nykyään ihan sitä mieltä, että jos yhtään tuntuu siltä, että vauva ois joku päivä kiva ja tuntuu että vauvan kanssa vois suunnilleen selvitä, niin kannattaa jättää ehkäisy ja antaa haikaralle mahdollisuus. :)

Onnea Koppa!!! :)
 
Huomenia! Tuli eilen tutkittua niin paljon noita yhdistelmävaunuja että ne tuli jo mun uneenkin :D löysin verkkokauppa.comist yhet niin ihanan erilaiset mutta ei niissä tainnu sit muuta hyvää olla kun se kopan kuosi. Tarkemmin kun tutki niin pyörät näytti erittäin huonolta talviajoon ja hintakin oli aika huima. Ite oon kyllä miettiny katsoo käytettyjä tai jos löytyis suht edukkaasti uudet. Saksasta kun tilais mitä ilmeisesti monet tekee tuli muutamia satasia säästöjä kun vertas samoja suomen markkinoilla. Yhdet alkoi nyt eritoten kiinnostaa ja ne oli hartman topline x- malli. Vielä on kyllä liian aikasta niitä hankkia jalkoihin pyöriin :D mutta onpaha vähä jo mietittynä mitä ite vois haluta. Ja saksasta tilatessa noiden hinta olis sellanen minkä ehkä kärsis maksaakin..
 
Olen kanssa kännykkäselailija, harvemmin näin koneen ääressä rekisteröityneenä :)
Meillä oli toissapäivänä ultra ja voi vau!! Vaikka sydänääniä ollaan kotona jo kolmisen viikkoa kuunneltu, niin oli se aivan huikeaa nähdä minikokoinen 6cm vauva ruudulta ja tajuta, että se on ihan livekuvaa omasta mahasta! Samalla raskaus tuli todellisemmaksi ja samalla uskomattomammaksi. Ei mahdu tähän päähän miten voi noin oikean näköinen vauva jo asustaa mahassa ja liikkua siellä hurjana, ilman että itse olisin siitä kovin tietoinen. Huh huh, tässä on sulattelemista <3

Kaikki meni tosi hyvin, kätilö oli superasiallinen, mutta mukava ja kokoajan selosti mitä näkyy ja kehui vauvaa kovasti ja kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Laskettu aika muuttui kahdella päivällä aiemmaksi, eli virallinen LA on siis 6.9. Profiilikuvastani voi siis tuota meidän ultrakuvaa nähdä :) Nyt vain odottelemaan rakenneultraa, joka on vajaan kahden kuukauden päästä. Aika on tähänkin asti mennyt ihan hurjan nopeasti, joten uskon että tuo kaksi kuukauttakin hurahtaa ihan huomaamatta.

ps. Tuntuu, että maha alkoi näkyä juuri samalla hetkellä, kun ultrasta lähdettiin ja olen hieman hämilläni, että miten voi jo vauvamaha näkyä 12+4? Olin ymmärtänyt että vasta noin puolivälissä alkaa vauvamaha pyöristyä...
 
En tiedä onko tämä oikea osoite kirjoittaa, mutta voisin oman kokemukseni tänne kirjoittaa :) Ke päivällä olin koiran kanssa lähdössä liikenteeseen, koiran sain autoon kun tunsin että valun, ihan kuin olisin pissannut huosuun. Menin käymään vielä sisällä ja kauhukseni huomasin että farkut polviin asti veressä. ensimmäisenä miehellle itkuinen soitto että keskenmeno tuli :( siitä sitten soittoa akuutti 24 jossa neuvoivat odottamaan että mies tulee kotiin (odotin miestä siis noin 10min) verta tuli solkenaan enkä voinut wc:tä liikkua mihinkään.
Mies tuli kotiin ja soitin itse ampulanssin, olin tässä vaiheessa jo rauhoittunut. Nopeasti tulivat ja lähtivät kuskaamaan päksiin, yrittivät tarjota kipu lääkettä kun eivät uskoneet että mihinkäään ei koske, ONNEKSI en niitä vahvoja sekä huumaavia lääkkeitä ottanut. Päivystyksessä sain sängyssä hetken odotella yleislääkärille pääsyä, otti verenpaineet ja verikokeet. Paineet alhaiset, mutta verikokeet ok. Soitti sitten gynekologin paikalle joita sitten tulikin kaksin kappalein, tutkivat ultralla ja kyselivät kivuista joita ei edelleenkään ollut. Lopulta kolme lääkäriä olivat kummissaan ja kertoivat että kohdunsuu täysin kiinni, syke löytyy vahvana ja istukkakin kunnossa. Veri vuotanut jostain kohdun ulkopuolelta :) Hetken jouduin olla seurannassa että verenvuoto laantuu ja että mies tulee hakemaan, Perjantaina vielä kävin neuvolassa ultrassa tarkistuksessa että kaikki varmasti hyvin :)

Eli veri vuoti kohdun ulkopuolelta, pikkuisella oli kaikki hyvin ja on edelleen sekä raskaus jatkuu normaalisti, mitä nyt joudun viikon olemaan vuodelevossa mutta ei haittaa yhtään kunhan pikkuisella kaikki hyvin. 5.3 on sitten nt-ultra, huonostikin olisi voinut käydä jos ampulanssissa olisin nuo lääkkeet ottanut, lääkärikin sanoin että ne olisivat voineet raskauden keskeyttää.

Halusin tämän teille kertoa ja myöskin että aina on toivoa vaikka huonolta näyttäisi :)
 
Takaisin
Top