Syyskuiset esikoisen odottajat <3

Ainakin yhden lapsen kanssa on ollut vielä ihan mukavaa matkustaa, eikä maksa paljoa enempää, kun alle 2 v. matkustaa sylissä. En varais reissua ennen lapsen syntymää, kun jos se vauva onkin ihan koliikkitapaus, niin mieluummin ehkä pysyy kotona sen pahimman yli. Mutta rohkeesti vaan matkoille! Me ollaan käyty yhden lapsen kanssa Italiassa, jenkeissä ja lapissa. Ei se ihan niin huoletonta ja mukavaa ole kun aikuisten kesken, mutta kivaa silti! :)
 
Mä muistan lapsuudesta, kun ehkä kouluikäisenä mietin miten mua harmitti, ettei meidän perheessä matkusteltu juurikaan. Toki varmaan rahakysymyskin, mut olin kateellinen koulukavereille jotka vietti lomia ulkomailla. Meillä hädin tuskin oli naapurikaupunkiin reissuja lomilla. Toivon, et pystyn omille lapsille tarjoamaan jonkunlaisia matkailumuistoja pienestä pitäen jo.
 
Mä olin perheen kanssa vaan kaks kertaa Lanzarotella ja kerran Kyproksella. Sit Pariisissa, Tanskassa, Norjassa, Virossa, Barcelonassa jne lähimaissa. Ekan poikakaverin kanssa Mallorcalla, Turkissa ja Bulgariassa tai oli porukat noissakin mukana, kun ei päästänyt keskenään lähteen :D Mut tän tulevan isän kanssa ollaan oltu n. Kolme kertaa vuodessa lämpimissä maissa. Mä oon halunnu reissata ja miesparka mun seurana. Nyt laittoi sitten stopin.
Mut onhan noi kaukokohteet ihan tuskaa alle kouluikäisen kanssa, varsinkin, jos sylissä joutuu pitään.
 
Mun haave ois tehdä hoitovapaalla joku pidempi reissu, mut veikkaan että niillä tuloilla ei hirveesti Tallinnaa pidemmällä lähetä. Sit kun ois kerrankin vapaata niin ei oo rahaa ;/ ja tosiaan ihan sen mukaan tulee reissattua millanen lapsi sieltä nyt ikinä tuleekaan. Mut en ihan haluis jämähtää pelkkään Kanarian matkailuun vaan sinne Kaliforniaan palaisin mielelläni myös pikkunen mukana :)
 
Ihanaa ja rentouttavaa matkaa Hope! Toivottavasti olot ja säät suosii :)

Lapsi antaa hyvän tekosyyn kaikenlaiseen lähimatkailuun kaukokohteilijoille :D Aika äkkiähän ne sit kasvaa isommiks ja innolla näkee maailmaa matkailevien vanhempien mukana! On se vähän erilaista tietty lasten kanssa mut toisaalta ei välttämättä huonompaa :D Meidän tytön vauvavuonna ei olis kyllä tullut mieleenkään lähteä oikein mihinkään (vastoin suunnitelmia) ku oli sen verran haastavaa ihan kaikki. Mut nyt olis jo aivan toinen juttu, hyvin voisin lähteä vaikka toisille mantereillekin! Jenkkien mailla kyllä olis kiva käydä, mä oon kolunnut Eurooppaa, Aasiaa ja vähän Afrikkaa. Tällä hetkellä vaan ei oikein finanssitilanne tue reissausta, kun olen ollu kotona. Tarvikkeet muuten on kaikki sellasia, että saa joko halvalla tai kalliilla :) Vaunuja saa ihan hyviä käytettyinä esim 100 eurolla tai sit uudet hienot kaikilla herkuilla 2000 eurolla, vaatteet maksaa kaupassa aika tavalla ja kirpparilta löytyy siistejä 50 sentillä jne, että homman voi hoitaa kunnialla kotiin aika erilaisilla summilla!
 
Sanoppa muuta Hope. En tajua ees miten porukka selviää taloudellisesti hoitovapaalla. Se summa ei kata edes mun asuntolainan kuukausilyhennystä :S Pitää alkaa jo säästään. Turha unelmoidakaan omakotitalosta. Tosin loistavana suunnitelmana mietin, et toinen lapsi sais syntyä alkuvuodesta 2017, niin mun ei tarvis selvitä, kun puoli vuotta hoitovapaalla. Kaikkee sitä jo tässä vaiheessa suunnittelee, huoh!
 
Kateellisena luen teiän reissujuttuja! Itekin tykkäisin ihan älyttömästi matkustaa, mutta matkaseura puuttuu. Miestä ei saa lähtemään ees Suomeen lomailemaan, ku tuo on semmonen peräkammarinpoika että huhhuh, välillä meinaa ihan totaalisesti palaa hermot siihen. Mua harmittaa vähän etten "sillon nuorempana" käyttäny tilaisuutta hyväks ja lähteny ulkomaille opiskelemaan, koska kielipäätä ja intoa riittäis. Mutta kun pitää olla tämmönen realisti, vai millä sanalla tätä nyt kuvais, ja huolehtia joka perhanan asiasta. Oletin ettei rahat riittäs kuitenkaan enkä kehtaa kotoa pyytää jnejne.. No, pikkusisko on sitten käyttäny tuon kaiken hyväks ja toteuttanu.

Minis15, mä kanssa mietin, että vitsi kun tärppäisi sitten toinen lapsi äkkiä, ettei tarvitsis olla hoitovapaalla oikeen kauaa + myös senkin takia, että saisi taukoa töistä lisää. Tuo alkuvuosi 2017 kuulostaisi siis oikeen hyvältä täälläki, eikä haittais vaikka menis 2016 vuodelle niin en ehtisi täyttää pyöreitäkään:P
 
Ainiin, piti siis alunperin tulla sanomaan, että mulla meinaa oikeasti palaa hermot äitiin (jos en oo maininnut niin oon kotikotona lomailemassa tän viikon). Se on taas ties kuinka moneen kertaan puhunut jonkun raskauksista ja lapsista ja nytkin katto lasten elokuvien trailereita, että kato ny ku loppuvuodesta tulee tämä ja tämä ensi-iltaan. Ja esitteli jonkun vauvaneuleita netistä. Ja sitten vielä tänään totesi kun sen yksi harrastus olikin illalta peruttu, että "onkohan se ohjaaja raskaana, aivan varmasti on ku tolleen yhtäkkiä peruu ja viime viikollakaan sitä tuntia ei ollu". Oikeasti, sehän lentää perseelleen ku kerrotaan sit parin viikon päästä. Miten se ei voi muka huomata? :D Koko viikon ollu ihan tööt eikä mitää jaksa tehä ja mikää ei oo hyvin, ja yks vaan muitten raskaanaolemisia tarkkailee.
 
Jos tää stressin määrä, mitä työt mulle nyt tuottaa, ei johda keskenmenoon, niin ei mikään. Haluan sieltä mahdollisimman pitkäksi aikaa pois. Lisäksi koko paikka homeessa ja mä jatkuvassa flunssassa. Tänään jo uhkasin vetää itteni narun jatkoksi ja melkein aloin itkee.
 
Työstressi on niin syvältä.. vie mehut ja motivaation vaikka olis muuten kiva työ!

Lilja ehkä se yrittää viekkaasti saada sut tunnustamaan :D
 
Voi eikä, työstressi on kyllä hirveintä mitä voi olla! Ite olin viime keväänä ihan burnoutin partaalla, sit sain pidettyä ylityöt vapaana pois ja syksyllä työt helpotti mutta jotenkin tuntuu ettei fyysisesti oo vieläkään toipunut, ennen raskauttakin oli jaksaminen aika nollassa ja nyt tietysti raskaudesta johtuen vasta nollassa onkin. Meillä myös löytyi parista kohdasta lievä vesivahinko ja hometta töissä, mulla on pitkän aikaa ollut kestonuha, en tiiä johtuuko tuosta. Oma kämppä on kyllä kans sellanen homepommi, en ees uskalla aatella mitä sieltä löytyis jos tutkis. Onneks siitäkin joutuu sitten kesällä muuttamaan, viimeinkin.
Yritä jaksaa Minis, jos tuntuu ettei saa asioita selvitettyä töissä tai kukaan ei tunnu ymmärtävän tmv, niin kannattaa oikeasti hakeutua työterveyshoitajalle (tai neuvolaan) ja hakea sairaslomaa. Mulle hoitaja varasi ajan psykologille, jossa kävin 3 kertaa puhumassa asioista ja kumma kyllä, se helpotti. Aluks ajattelin että minne hourulaan tässä joutuu, mutta se nainen oli tosi kiva ja ymmärtäväinen. Se sanoi myös, että lähtötilanne oli sen verran paha, että yleensäkin näistä saa heti sen 2vko saikkua. No ite selvisin ilman sitä, koska työtilanne tosiaan alkoi hiljalleen purkautua sitten ja työolot helpotti.
 
Kiitos. Onneks eessä viikon talviloma. Josko tää tästä. Jatkuva kiire ja se, että joutuu yksin hoitaan kaiken. Hyvä kun ehtii työpäivän aikana syödä tai käydä kusella. Pää on niin hajoamispisteessä. Huhtikuussa sit helpottaa vähän. Sitä odotellessa.
 
Hyvää reissua Hope!

Meillä on ollut tapana matkustaa 3-4 kertaa vuodessa, joten siihen kyllä taitaa tulla stoppi syksyllä, mutta nyt ei kyllä haittaa :) Toukokuussa olisi tiedossa Istanbulin reissu, mutta nyt oon alkanut epäröimään että haluanko matkustaa, mutta siihen on onneksi aikaa.

Kävin eilen sokerirasituskokeessa jo näin aikaisessa vaiheessa sukurasitetaustan vuoksi ja täytyy sanoa että toivottavasti ei ole sitä edessä ihan heti uudestaan. Puolitoista tuntia oli aivan järkyttävä olo, mutta selvisin oksentamatta. Yli 14h kaikkiaan syömättä aiheutti kauhean hedarin ja pakko oli nöyrtyä päänsärkylääkkeeseen. Syön tosi harvoin särkylääkkeitä, mutta nyt ei olisi työpäivästä tullut muuten mitään.
 
Kiitos kaikille! :) Minikselle myös ihanaa lomaa ja toivottavasti pysyt pystyssä!

Täällä kans töissä ollu aivan järkyttävän kiireinen viikko. Eilen olin niin puhki että rojahdin vain sohvalle ja yölläkin näin painajaista että olin vieläkin töissä ja sama kiire jatkui. Kiireessä ei hirveästi ehdi miettiä työasentoja ja huomaa että niskat ja selkä on tosi kipeät päivän päätteeksi. Jotenkin veikkaan ettei mua hirveästi loppuraskaudessa töissä näy. Vaikea kuvitella että kroppa kestäisi jos vielä on kuuma kesä ja iso maha. Jos jotain positiivista niin siinä kiireessä ainakin unohti raskauden kokonaan ja muistin vasta aamulla kun meinas ruveta oksentamaan.

Toi sokerirasitus kuulostaa kyllä hirveältä. Mäkin siihen joudun jossain vaiheessa ja en kyllä voi sanoa että sitä odottaisin mitenkään innolla.

Ite mietin taas että voisin ihan hyvin palata hoitovapaalta töihin tekemään vajaata viikkoa. Saisi vähän enemmän rahaa ja kuitenkaan ei tarttis joka päivä töissä olla. Kans sama tilanne kuin Miniksellä, että hoitovapaalla ei sitten asuntolainaa lyhennellä. :sorry:
 
Mä varmaan pyrin palaamaan töihin aikanaan suht nopeasti. En usko että taloudellisesti pystyisin olemaan kotona, vaikka varmasti haluaisinkin. Eiköhän se vuosi mene kotona, ja sit töihin. Osa-aikaiseksi ainakin. Kunhan nyt sinne asti päästäisiin...

Tuo sokerirasitus ei kuullosta kivalta. Saa nähdä onko mulla edessä, vai vältynkö siltä kurjuudelta...
 
Meillä ainakin kaikki olikohan yli 25 vuotiaat joutuu menemään siihen rasitukseen! Kun menin labraan niin täti sanoi, että täällä ois tämäkin et otetaanko nyt ja ei ollut neuvolantäti siitä puhunut mitään :) Et kaipa se jossain vaiheessa tulee, kun lähetekkin oli valmiina.

Onko täällä muita, joista tuntuu, että töissä on jo kynä tippunu kokonaan kädestä..? Mulla ei oo enään minkäänlaista motivaatiota..Tottakai yrittää kaikki hoitaa hyvin, mutta kaikki ylimääräiset taitaa jäädä tekemättä :)
 
No ehkä se sit mullekin tulee iän puolesta. Ei neuvolassa vielä puheltu tuosta mitään.

Täällä työmotivaatio vielä ok, mutta keskittymiskyky ei enää riitä :p Varsinkin tällä viikolla on alkanut tuntua, että loma tekis terää et sais aivot kasattua työfokukseen vielä muutamaksi kuukaudeksi... No, ens viikko töitä ja sit viikon loma koittaskin :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top