Tsemppiä ultraan Papu!
Täytyi vielä alkaa tutkimaan, mistä olin keksinyt sen, ettei lapsivesipunktio olisi enää tarpeen riskiryhmien seulonnoissakaan. Muistelin, että uudesta tutkimuksesta oli uutisoitu ihan hiljattain. Elokuulta 2014 löytyi googlaamalla uutinen, jonka mukaan sitä ei tee Suomessa vielä muut kuin 1 yksityinen lääkäriklinikka. Nyt tammikuussa oli tämä uutinen, että HUS:ssa jo tehdään:
http://www.vau.fi/raskaus/Terveys/R...eskenmenoriskin-sisaltavan-lapsivesipunktion/
Mut ei nyt liikaa keskitytä noihin riskeihin.. Itse toivon nt-ultralta myös sitä, että kätilö sanoo, että sikiö on ihan hyvissä asemissa ja sydän lyö. Ultra on meillä viikolla 12+6, joten tuolloin uskaltaisi ehkä alkaa uskomaan raskauden ja voisi kertoa siitä muillekin kuin aivan lähipiirille (joita niitäkin on tosin meillä suht paljon, lapsettomuushoitohistorian takia). Jännittää toki silti, ja miestäkin jännittää - siksi toivoisin, että tutkimukset ois ohi.
Oon myös miettinyt tästä jatkuvasta jännäämisestä, ettei nyt kannattais alkaa liiemmälti stressaamaan. Nimittäin jos ottaa stressaus-moodin päälle, se ei tuu loppumaan ikinä: nyt jännitetään nt-ultraa, seuraavaksi rakenneultraa, sitten synnytystä, sitten tulee ties mitkä pelot lapsen sairauksista ja kohta koulukiusaamisista ja vääriin kaveriporukoihin ajautumisista.. Pointtini ei ole ankeutus, yritän vaan epätoivon vimmalla leipoa itsestäni rentoa mutsia. :) Oikeasti nimittäin uskon, että rentojen vanhempien lapset, jotka saavat tehdä ja säheltää, saavat paremmat eväät elämään. Mitenkähän voisi ryhtyä rennoksi mutsiksi, päättää vaan..?