Oon ehkä jo kertonutkin, mutta esikoista odottaessa noita seulontaveriä otti harjottelija. Se ei ollu ikinä ennen nähnykään sitä lähetelappusta mikä mulla oli mukana ja ensin sen piti käydä selvittää montako putkea ja minkä kokosia piti ottaa. Sitten se etti suonta, jotka ei mulla näy paljoakaan ja ronkki ja tökkäs lopulta semmoseen pieneen suoneen, josta ei todellakaan saanu niin paljon verta kuin ois tarvittu, ehkä yhden pikkuputkilon sai siitä. Vaihto piikinkin välillä ja kokeili toisesta kädestä löytämättä suonta ollenkaan, kunnes vihdoin paikalle tuli joku kokeneempi, joka totesi, että se pikkusuoni oli imetty tyhjäksi lyttyyn. Hän sitten löysi helposti hyvän suonen, joka ei ees näkyny pintaan, tuntu vain ja loput putket täyttykin sitte vauhdilla. Karmeet mustelmat jäi pitkäksi aikaa muistoksi. Mutta onneksi en oo piikkikammonen ja totesinkin tälle harjottelijalle, kun hän pahoitteli osaamattomuuttaan, että ei hätiä, täytyyhän sitä harjotella :)
Ennen kaikkea toki sen punktion sikiölle aiheuttamien riskien takia (enkä siinä tapauksessa olisi varmaan halunnut koko seulontaa), mutta myös noin tutkimuksen miellyttävyyden kannalta..
Ekaa kertaa joku sanoi sen ääneen siinä sanan varsinaisessa merkityksessään!