Syyskuiset esikoisen odottajat <3

Hei Rapu ja tervetulloo! ite treenaan myös vähintään sen 3 kertaa viikkoon. Jostain lueskelin, että ensimmäisen kolmanneksen saisi oloja kuunnellen tietenkin mennä kuten ennen raskautta. Neuvolassa neuvoivat, että vatsan kasvaessa tulee jättää jo hyppiminen vähemmälle. Ite oon pohtinu, että perustais tossa nt-ultran jälkeen treeni-ketjun, jossa vois kysellä ton jatkoraskauden treenivinkkejä noilta multiäideiltäkin :) jostain luin myös, että kyykyt, jalkaprässit ja suorat vatsat tulee jossain vaiheessa jättää pois ja keskittyä enemmän selän ja kyllien vahvistamiseen. tämä siis, koska vatsalihakset erkanevat raskauden edetessä, ja ilmeisesti siinä kohtaa missä joskus oli suorat vatsalihakset ei ennee ookkaan :) Itellä ei o pahoinvointia olllu lainkaan mikä onki mahollistanu kovat treenit koko 10 viikon ajan, joten toivotaan että sama draivi jatkuu vielä ainaki pari viikkoo... tulee se vaa olee vaikeeta höllätä noista treeneistä. Onneks vissii pyöräilyä voi kuitenki harrastaa ihan loppuun asti, joten spinning ei poistu kuvioista enne ku on iha pakko :)
 
Minäkin niin tahtoisin liikkeelle! :( harmittaa oikein, kun 500m kävely on jo kuin mikäkin urheilusuoritus ja kivut kertoo, että jotain on tehty.. Ehkä pääsen vielä liikkeelle :)
 
Niin turhauttavaa :/ mutta ehkä mekin vielä päsemme liikkeelle jossakin kohti! :)
 
Tervetuloa myös mun puolestani! :joyful:

Mulla kans teki toi pahoinvointi stopin jumppaamiselle. En koskaan oo tosin mikään himoliikkuja ollut. Mutta nyt kun pahoinvointi on laantunut niin oon huomannu että käytän vieläkin vähän raskautta tekosyynä sille, että en nyt voi treenata. Ehkä siksi että kolmisen viikkoa sitten kun viimeksi tein aamulla treeniä, tuli sen jälkeen aivan järkyttävä olo ja siitä varmaan jäi jotkut traumat. Tänään on niin aurinkoinen ja ihana ilma että pakko kyllä lähteä ulkoilemaan :)
 
Tervetuloa Vipa ja Rapu ja onnellista odotusta! :) Itselläni sama kuin Ravulla (ja varmaan se on näin meillä kaikilla), että pelottaa vielä aika paljon, tuleeko kaikki menemään syyskuuhun asti hyvin. Eikä uskalla vielä oikein ajatella todeksi. Tuntuu uskomattomalta, että onnistumisprosentti (=että syyskuussa sylissä voisi olla vauva) onkin nyt yli 50, kun perinteisesti on tottunut toppuuttelemaan ajatuksia: ensin "jossain määrin mahdollista, mutta todennäköisempää on, ettei se juuri tästä kierrosta tärppää" ja hoitojen alettua piti muistaa, että "todennäköisempää on, ettei juuri tällä hoitokerralla onnistu". Uskomatonta, että se on edes mahdollisuuksien rajoissa, että syyskuussa olisin äiti. Ja vielä uskomattomampaa, että se on jopa todennäköisempää kuin se, etten olisi! Ja Rapu, positiivisia esimerkkejä 38-vuotiaista (+) ensisynnyttäjistä löytyy mullakin lähipiiristä. :)

PapuH, nkl:llä meidänkin hoidot oli ja ollaan todella tyytyväisiä. Sanotaan julkisen puolen terv.hoidosta mitä vaan, meillä ei ole muuta kuin kiitoksen sana tämän kokemuksen perusteella ja muidenkin asioiden, mitä on julkisella ehditty hoitaa!
 
Tervetuloa Rapu ja onnittelut! Täällä kans himoliikkuja. Salilla kävisin ja kävin neljä kertaa viikossa, mut nyt oon ollu tän raskauden aikana, vaan 3 vkoa terve Aerobista en tee lainkaan, koska juosta en saa ja vihaan pyöräilyä. Joskus kävin jumpissa, kuten combatissa, mutta on vuoden ollu pilateksen kanssa päällekkäin, ni on jääny pois. Oon nyt viikon taas lojunu flunssassa, ja paikat levii silmissä. Ajattelin ens vkolla aloitella kevyesti.
 
iltoja kaikille. olen tässä elänyt hiljaiseloa tällä foorumilla mutta taustalla käynyt lukemassa kaikki kirjoitukset. mies kun heittäytykin hankalaksi ja pisti kapuloita rattaisiin ja olikin yhtäkkiä sitä mieltä ettei ole valmis vielä isäksi. noh kolme viikkoa mykkäkoulua tai jos jotai puhuttiin oli se riitelyä.. sitten eräänä lauantaina hän ilmoitti että on tullut järkiinsä ja nyt täysillä mukana :) :) nyt vaan vielä toivotaan että selvitään toiseen kolmannekseen kun taustalla mielessä kahden samanikäisen kaverin keskenmenot.. neuvolassa kävin torstaina ja päätin kysyä onko mahdollista kuunnella sykkeitä. täti oli vähän nihkeä ja meinas että viikot on siinä ja siinä että niitä siellä saataisiin kuuluun (8+6) noh halusin kuitenkin että kokeillaan. noh siinä sitten alettiin kokeilla eikä mennyt kauaakaan kun sykkeet jo löytyi <3 terkka vielä sitten sanoi että ne löytyi yllättävän helposti että olisko sitten vähän pidemmällä kun oletetaan. 12.3 on sitten ultra että kun siihen jaksaisi vielä odotella :)) mun on jotenki edelleen tosi vaikea uskoa että olen edes raskaana, vaikka ne sykkeetkin kuulin. noh eiköhän se tästä sitten kun kumpu alkaa kunnolla kasvaa :D tsemppiä kaikille odotukseen ja ihana kun kohta alkaa tulla kevät :)
 
Tervetuloa mukaan! Onneksi mieskin sai käsiteltyä asian ja on nyt mukana odotuksessa :) ihanaa, että sykkeetkin löytyi, vaikka oletuksena noin vähäiset viikot.
 
Tervetuloa! Hyvä että mies tuli järkiinsä. Onhan se iso muutos elämässä meille kaikille, miehille varmasti vielä isompi, kun sitä raskautta ei koe fyysisesti. Ja hienoa että saitten sydänäänet kuuluville noin ajoissa, mulla ei 10+3 vielä pikkutyyppi suostunut antamaan merkkiäkään! o_O Tuuristakin taitaa olla kiinni :)
 
Kyllä miehillä taitaa usein olla vähän hitaampi sytytys raskauteen. Meilläkin, vaikka oli toivottu ja odotettu, niin mies oikeastaan alkoi keskustella asiasta vasta viikolla 10. Veikkaan, että rohkaisu tuli ensimmäisen neuvolan jälkeen kun siellä oli ultra ja päästiin näkemään, että pieni on matkassa :). Senpä takia tämä foorumi on ollut tärkeä vertaistuki kun juuri kukaan ei vielä tiedä...
 
Meilläkin olis ensimmäinen neuvola torstaina. Tuun hulluksi kohta kun ei vielä mitään varmuutta kuitenkaan ole ettäkö mahassa kukaan olisi. Toivottavasti saatais sydänääniä kuunnella <3
 
Sydänäänet kyllä varmasti antaisi sitä varmuutta. Paljon viikkoja neuvolassa? :)
 
Mulle sanottiin neuvolassa, että liikuntaa voi harrastaa ihan niinku ennenki jos on kerran hyvä olo. Jossain esitteessä minkä sieltä sain, niin luki että äkilliset, nopeat liikkeet ei olis suositeltavia (olikohan siinä mainittuna laskettelu ja sulkapallo esim) eikä sellaset missä mahaan voi kohdistua iskuja (kamppailulajit).
No, 3 vai 4 viikkoako tässä nyt meni ihan totaalisesti sohvalla maaten ja töihin kävely (edestakasin 3km) ja se töissäolo kävi liikuntasuorituksesta... Eilen kävin 5km kävelyllä miehen ja koiran kanssa (aika reippaaseen tahtiin siis), niin kyllä vaan otti kunnon päälle! Mies ei ymmärtäny ollenkaan kun pari kertaa sanoin, että hidastaisi vähän kun oikeasti en meinaa jaksaa ja tulee huono olo kun pitää ihan verenmaku suussa painaa menemään:S Onneks oli niin hieno pakkaskeli, että se kummasti piristi oloa kuitenkin.

Tänään olin suunnitellu, että tässä aamupäivästä vähän leivon ja laitan ruokaa, sit huilaan ja lähden hiihtämään. No, ruoka jäi laittamatta kun kukaan ei ollu käyny kaupassa (olen siis kotikotona nyt kun oon lomalla), mutta sain leivottua. Toki söin sitten taikinanrippeet kulhoista ja kun keksit otin uunista niin tuli niin yököttävä olo siitä hajusta, että huhhuh! Nyt söin väkisin vähän perunamuusia.. Että kattoo nyt miten sen ulkoilun taas tältä päivältä käy:S
 
Ihanaa että tänne on saatu taas uusia esikoisen odottajia kokemuksia jakamaan! :)
Ihmeellistä miten kaikilla niin erilaiset taustat mutta silti koen saavani hurjan paljon tältä foorumilta vertaistukea tähän jännittävään aikaan❤️

Täällä jo selvitty alkujärkytyksestä ja nyt tyynempänä ja ikionnellisena odotellaan parin viikon päähän ultraa.. ❤️

Onkos teillä ollut vielä mietteitä sukupuolesta? Äitini ja mieheni veikkaavaat tyttöä.. :)
 
se on kyllä ihan totta, että kaikilla erilaiset taustat/elämäntilanteet yms, mutta silti tämä foorumi on korvaamaton :D Sukupuolta ei olla vielä uskallettu miettiä, kun viikon päässä oleva ultra on vasta selkeästi seuraava etappi, jolle pitää päästä..
 
Minä kans ajattelen, et seuraava etappi on selvittää vain onko kaikki kunnossa ultrassa, sit aletaan miettiä varmaan sukupuolta kuumeisesti :grin Jotenkin oon jakanut mielessäni tän raskauden jo etukäteen, et nyt ekana se nt-ultra selvitettävänä, sit ruvetaan miettii puoliväliin selviytymistä jne... Toisaalta nyt tuntuu tässä alussa, että jokainen päivä on haaste ja tietynlaista selviytymistä ihan joka ikinen päivä eteenpäin...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top