Syyskuiset esikoisen odottajat <3

Oih pikkukettu! Hienoa että asia sai tollasen iloisen käänteen kuitenkin!! :) Varmasti ristiriitaista, kun yht'äkkiä saa sekä surullisia, että onnellisia uutisia. Mutta aivan ihanaa, että uutiset meni nyt noin. Eikös täällä syyskuisissa ollut joku muukin just saman kokenut, siis tässä meneillään olevassa raskaudessa? Nyt en saa päähäni nimimerkkiä...
 
Onnea yhdestä pienestä sydämestä, pikkukettu <3
Meille siirrettiin kaksi alkiota, mutta ar-ultrassa lääkärin mukaan yksi sieltä vain löytyi. Ei ole tullut mulla missään vaiheessa vuotoja,joten tää toinen ei ollut ilm.kiinnittynyt ollenkaan, vaan tullut ihan alussa pois. Oli se tunne vähän ristiriitainen, kun toinen oli poissa, mutta toisaalta se ilo siitä, että toinen voi hyvin.. :)
 
Hienoa pikkukettu, toivoa löytyy aina :)

Muistaakseni lr6 ois ollu samanlainen kokemus juuri.. Jos muistan oikein! Tuli nimittäin eilen paniikissa luettua jos jonkinlaista tarinaa :)
 
Mahtavaa pikkukettu, että sydän kuitenkin löytyi ja yksi on matkassa. Kyllä sitä varmaan saa hetken sulatella ennenkö tajuaa kuulemansa. Mutta ihanaa kuitenkin! :)
 
Mahtavia uutisia Pikkukettu, vaikka on siinä myös nuo surulliset uutiset. Elämää kuitenkin on ja se on pääasia <3
 
Pikkukettu vaude mikä uutinen! Melko ainutlaatunen kokemus tollainen,onneksi olkoon!:Heartpink Olin jo surullinen ku pyysit poistaa ittes odottavien listasta jne. Ihan uskomaton juttu! Olen tosi onnellinen teidän puolesta,toivotaan että loppu menee paremmin kun hyvin!:)
 
Hienoa pikkukettu, että on yksi pikkuinen kuitenkin turvallisesti matkassa! Meni kyllä tunteet laidasta laitaan sun kirjoitusta lukiessa.
 
Ihana uutinen pikkukettu! :Heartred Vaikka samalla surullinenkin. Tosi paljon ajatuksia heräsi itselläkin kun tekstin luin ja tunteet viskoi.. Huh!
 
Ihanaa Pikkukettu! <3 Ilmeisesti pidät uutista ennen kaikkea positiivisena? Minusta ainakin tuntuu, että on ilon ja onnittelujen aihe. Mutta tsemppiä myös mahdollisten sekavien tunteiden selvittelyyn ja sitten eikun iloista odottamista! :)

Maggie ja PapuH, täällä ollaan 5 päivää teidän aikataulusta perässä, muuten sama kuvio. :) Eikö ole ihmeellistä, että näitä plussauutisia voi kuulua..? Nykyajan lääketiede on uskomatonta! Me ainakin ehdimme jo sen verran kauan vauvauutisia toivoa, ettei tätä voi melkein uskoa todeksi. Mutta tänään neuvolassa näkyi ultralla pieni sydämen läpätys (viikot 8+6). <3
 
Onhan tää nykyaika ihmeellistä. Vaikka sitä aina pelkäsi että jos ei saakaan lapsia, oli se silti kova shokki itselle ja parisuhteelle kun selvisi että ilman lääketiedettä meitä ei koskaan ole enemmän kuin kaksi. Pahin pelko kävi toteen, mutta saatiin myös apua ja saadaan olla onnellisia että meidän hoidot oli melko kevyet moniin muihin verrattuna. Nostan hattua kaikille lapsettomuushoitoja läpikäyneille, se on ihan saakutin rankkaa psyykkeelle.
 
Puhtipu, onnellista odotusta ja ihana, että syke näkyvissä.

Meillä odotettiin raskaaksi tuloa neljä vuotta, joten kyllä sinä aikana on ehtinyt olla monenlaisia tunteita ja ajatuksia ja mitä se nyt onkaan nyt raskaana ollessa :)
Meillä ei löytynyt mitään selkeää syytä mikä olisi aiheuttanut lapsettomuutta, joten olen kyllä todella kiitollinen saamastani hoidosta nkl:lla.
 
Heippa! Uskaltauduimpa minäkin rekisteröitymään, vaikka vuoden alusta jo seurannutkin tätä foorumia. Täällä on myös yksi esikoisen odottaja, LA on omien laskujen mukaan 7.9, neuvolantäti merkkasi äitiyskorttiin 8.9 ja ultrassa tarkentuu :) Eka positiivinen raskaustesti oli uudenvuodenaattona, helmikuun neljäs päivä käytiin ekassa neuvolassa, labrat käyty ja nyt odotellaan kuumeisesti kirjettä ultra-ajoista. Kotidoppleri hankittiin reilu viikko sitten ja sieltä kuulunut vahvistus siitä, että siellä joku tyyppi on!
 
Heippa kaikille syyskuisille esikoisen odottajille! Olen tosi mielenkiinnolla lukenut viestiketjun ja mielessä on pyörinyt paljon samankaltaisia ajatuksia kuin muillakin. En ole ennen osallistunut mihinkään keskusteluryhmiin, mutta nyt tuntuu, että jäin eka kerrasta koukkuun :). Olen varmaan vanhin tänne kirjoittaneista eli 38-vuotias esikoisen odottaja ja kaikki tuntuu niin uudelta ja ihmeelliseltä, vaikka tässä iässä jo osa kavereista alkaa olla jo kohta mummoiässä. Vaikka lapsista on paljon kokemusta (Kohta 13 lapsen täti, lukuisten ystävien lastenhoitoon osallistunut ja sosiaalialalla työskentelen), äidiksi tulo on varmasti kaikille ensikertalaisille jännittävä, ihmeellinen ja pelottavakin asia. Olen aina toivonut tulevani äidiksi, mutta elämä on vain kulkenut niin, ettei se ole mahdollistunut aikaisemmin. Ja nyt pelkään, että se ei ole minulle vieläkään mahdollista, koska tässä iässä alkaa riskit olemaan jo aika suuret. Edellisen mieheni yritimme lasta vuosia tuloksetta. Nykyisen rakkaan mieheni kanssa yritimme lasta vuoden ajan ja kävimme juuri joulukuun alussa lääkärin vastaanotolla, jolta saimme helmikuulle lähetteen lapsettomuustutkimuksiin. Lääkäri sanoi vastaanotolla, että joskus pelkkä eka käynti lääkärillä saattaa auttaa asiaa. Ja meille kävi juuri näin! Olen vuoden ajan potenut melkoista vauvakuumetta ja en voinut millään uskoa positiivista raskaustestiä, joten tein sen 3 kertaa :). Olen viikolla 8+ ja arvioitu LA 21.9. Ensi viikon tiistaina eka neuvola ja 9.3. ultra. Toivon sydämestäni, että kaikki olisi hyvin ja pelkään tietenkin pahinta. Mulla tuli kerrottua jo töissäkin, kun jo 2 työkaveria arvasi asian laidan ja kun piti puhua tulevista lomista ja yövuorojaksoista. Työkaverit ovat innolla mukana odotuksessani, kun ovat tienneet vauvahaaveeni. Sisaruksillenikin kerroin ja he ovat tietysti tosi onnellisia puolestani ja kertovat omista kokemuksistaan ja rauhoittelevat pelkojani. Oireista sen verran, että olen todella väsynyt koko ajan ja etenkin iltaisin on jatkuvasti todella kuvottava olo. Mahakin on jo kasvanut tai siis niin turvonnut, että näkee ja tuntuu housuissa, että olen raskaana, vaikka tämä on vasta näin alussa. Moni onkin epäillyt, että odottaisin kaksosia. No toivottavasti edes yhtä :). En ole oksennellut, mutta vatsa on todella löysällä ja varsinkin aamupalan jälkeen saa aina juosta vessaan. Vessassa ravaan muutenkin ahkerasti. Lähdin loppiaisen jälkeen väli-Amerikkaan 2 viikon reissulle ja luulin saaneeni siellä pahan turistiripulin, joka ei sitten osoittautunut ruokamyrkytykseksi, vaan reissun jälkeen tein tuon positiivisen raskaustestin :). Joku täällä puhuikin liikunnasta ja koska olen himotreenaaja, treenit jatkuvat edelleen, mutta olen yrittänyt jumpissa ja muissa treeneissä rauhoittaa menoa. Minua askarruttaakin suuresti, kuinka paljon voin liikkua ja pitääkö painoja alkaa vähentelemään ja voinko tehdä joitakin liikkeitä jumpissa ym. Mutta pitää kai mennä omien tuntemusten mukaan ja vähentää sykkeitä. Tsemppiä teille kaikille ja toivotaan, että kaikki saisimme syyskuussa oman rakkaan nyytin syliimme <3
 
Ihana tarina rapu! Sydämellisesti tervetuloa minunkin puolesta!! Nämä erilaiset taustat ja tarinat on mun mielestä ihanaa luettavaa! :) Ihan mieletön juttu, että onni nyt on sunkin kohdalle osunut tämän asian suhteen!! :)

Tämä foorumi on kyllä huippu, esikoista odottelen itsekin, ja täältä oon saanut ihan korvaamatonta vertaistukea ja oikeasti infoakin asioista.
Liikuntaan liittyen, kyllä raskausaikana saa (ja pitää) liikkua. Omien tuntemusten mukaan tietysti. Jos ei kipuja tms. ilmene, niin taitaa olla vaan hyväksi liikkua ja urheilla vaikka laskettuun aikaan saakka. Toki luonnollisesti alkaa vauhti varmaan hidastua jossain vaiheessa :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top