Hurjaa, vuosien toiveesta tuli vihdoin totta ja mun sisällä on pieni juustonaksun näköinen otus jolla on sykkivä sydän. Ihanaa saada sanoa tämä jossain "ääneen", kun en ole uskaltanut kertoa vielä muille kuin miehelle, parhaalle ystävälle (hän on myös työkaveri, niin auttaa peittelemään asiaa töissä tarpeeksi pitkään) ja treenikaverille ja valmentajille, oho, olinkin kertonut jo monelle. Omaan pari mukavaa elinikäistä sairautta joten kun ilmoitin pari viikkoa sitten neuvolaan että taisin juuri saada plussan, niin jouduin heti neuvolaan. Nyt on neuvolakortti aina laukussa mukana, neuvolan lääkäri tavattu ja eilen oli sitten työterveyshuollon piikkiin gynellä käynti niin tehtiin UÄ ja näin että sisällä on tosiaan juustonaksu, jonka sydän sykkii, jee!
Viikot nyt tasan 7 ja nyt ei voi kai muuta kuin vain odotella maaliskuulle kun on eka oikea ultra että kai tuo juustonaksu pysyy sinne asti hengissä.
Tsemppiä kaikille kanssaodottajille! Hitsi tää on jänskää aikaa ja koko ajan haluisi kailottaa asian kaikille hymy suussa ja samaan aikaan jännittää että meneekö kaikki hyvin.