Syyskuiset esikoisen odottajat <3

Me ollaan myös oltu monena vuonna ilosaaressa että varmaan tänäkin vuonna sinne sitten :) ostin miehelle ja itselle joululahjaksi liput flow:hun että siellä sitten (toivottavasti) viimeisillään isomahaisena :D ehkä olisin vähän odottanut noiden lippujen kanssa jos olisin tiennyt että raskaaksi tullaan ja varsinkin kun perussairauden takia mun varsinainen laskettu aika on jo tod näk vkolla 38 eli ehkä elokuun lopussa jo.
 
Kuulun myös tähän esikoista odottavien ryhmään. Kiva että täällä voi lukea muiden samassa tilanteessa olevien juttuja. Ois niin huippua jos ois joku oma ystävä nyt just samassa tilanteessa (etenkin kun tiedän muutamien ystävieni lasta myös kovasti toivovan). Toivon että ystäväpariskunnatkin ehtisi samaan raskaus- ja vauva-aikaan mukaan - ei tunnu reilulta fiilistellä omaa iloaan, kun tietää toistenkin toivovan plussauutisia (enkä mitenkään överisti fiilistelekään, mutta tietäähän kaikki, että onnellisia ollaan). Mut kiva, että täältä löytyy ihan samassa tahdissa odottavia. Ja ehkä nyt oli jo meidän aika saada hyviä uutisia, olihan tässä jo pari vuotta vauvakuumeiltu ja lapsettomuushoitojen kautta lopulta tää plussa pärähti testiin. Todella vaikea uskoa todeksi. :)

Joo ja meillä tosiaan jo vanhemmat ja muutamat parhaat ystävät tietää, kun ei noita hedelmöityshoitoja jaksanut eikä halunnut hirveästi salailla (jaa, rouva lähteekin tästä taas piikittämään, edellisestä fiksistä alkaa olla jo aikaa..). Niin sitä mukaa tietysti ystäviä kiinnostaa hoitojen eteneminen eikä nyt toki haluta huijata että negatiivista näyttää, kun todellisuudessa iloitaan plussasta. Jännittää toki hirveästi, niin kuin oon teidän monien jutuista myös lukenut, meneekö kaikki hyvin sinne syyskuulle saakka. Tiiän, että keskenmenot ovat yleisiä, enkä minäkään enää ihan parikymppinen ole. Ja ilmeisesti vanhemmilla odottajilla km on vielä yleisempää. Mut ei kannata tuhlata aikaa etukäteen murehtimiseen, alustahan kaikkien on lähdettävä odottamaan. Ja just tässä alkuraskauden vaiheessa ei vois olla parempaa tilannetta kuin että jotain elämää siellä kohdussa on havaittu. Päästiin siis varhaisultraan 7.viikolla juuri näiden hoitojen takia.

Tsemppiä hurjasti kaikille odottajille tänne, toivottavasti haikarat löytää perille syyskuussa! :)
 
Ihanan paljon samanhenkisiä syyskuisia mukana!

Luin noita vauvakuume-viestejä tyytyväisenä, sillä itselläkään ei todellakaan ole koskaan ollut varsinaista kuumetta. Aina on ajateltu että lapset kuuluvat kyllä elämään, mutta ei ihan vielä.. Sitten kun selasin viestejä pidemmälle ja päästiin vitamiineihin ja ruokakeskusteluun, alkoi hiukan hirvittää Oon kyllä tutkinut moneen kertaan kaikki kielletyt jutut läpi, mutta kahvi, salmiakki ja homejuusto on mun paheita. Kokonaan ei onneks tarvi luopua, mutta vähentää varmasti täytyy. Tuntuu vaan niin vaikealta muistaa koko asiaa, kun raskausoireita ei ole lainkaan, joten kovin konkreettiselta ei mikään vielä tässä vaiheessa (rv 5+6) tunnu.

Itselläkin on Flow-lippu ollut joulusta saakka jääkaapinovessa, samoin toukokuun lopulle festarireissu Barcelonaan! Saa nähdä missä vaiheessa lippujen viereen voi kiinnittää ultrakuvan, hui!
 
Täällä on tovi jo seurailtu taustalta ja nyt pakko liittyä mukaan! Esikoista odotellaan ja ihanan iloinen yllätys oli tämä!:Heartpink Oireita jos jonkinmoisia, inhotavin on masu jlka sekoilee.. Ja tissit aivan turkasen kipeät!
Kovasti jännittää ja pelottaakin, varsinkin nää kaikenmaailman kolotukset. Ar-ultra n. viikon päästä jos veisi edes hiukan huolia! :)
 
Tervetuloa MiniMami! Me ollaan sitten aika samoissa kun mulle tuli tänään täyteen rv 6+0 ja ensi viikolla ois ar-ultra.

Eilen illalla just ennen nukkumaanmenoa mulle tuli vahvasti sellainen olo että tää vauva on poika. Koska oireet tuntuu nyt niin erilaiselta kuin tm:ssä, jotenkin uskon ja toivon että siellä oikeesti tällä kertaa on elämää. Mutta ihmisenä oon sellainen joka aina varautuu pahimpaan, joten yritän tässä koko ajan tunkea päähäni ajatusta siitä että ultraaja toteaa ettei täällä mitään ole. Näin untakin, että olin menossa ar-ultraan ja verikokeisiin, mutta tulos ei unessa ehtinyt tulla. :( Eniten harmittaa se ettei pysty iloitsemaan raskaudesta vielä. Näen miehestäkin selvästi ettei hän kiinnitä mitään huomiota raskauteeni ennen kuin voidaan varmaksi toeta että elämää esiintyy. Toisaalta itseni tuntien jos saan ar-ultrassa kuulla että kaikki on hyvin niin stressaan kuitenkin seuraavat viikot että jääkö kesken. Eli ikinä ei ole hyvä :)
 
Teretulemast kans MiniMamille :) Oli juu kyllä kiva löytää tämä foorumi että voi vähän lukea muidenkin kokemuksia ja johonkin omista jutuista kans höpöttää, varsinkin kun ei kaveripiirissä oikein mammoja ole. + Vähän alkuunsa pelotti, kun on kuullut vähän tarinoita tuolta facebookin Äitylit ryhmästä että mitenkä sitä ite ikinä tulee sopimaan tähän kastiin.

Täällä on tooosi oireetonta. Vähän miettinyt että onko siellä nyt sit elämää vai ei, kun eilen ei ollut oikein mitään oireiluja. Varmaan tartteis se ar-ultra varailla itsekkin, missähän vaiheessa sen kehtaa varata?

Itse tosiaan olen parille kaverille jo tästä maininnut ja sitten siinä samalla todennut että eihän tämä vielä mikään varma juttu ole, että voi olla tm tai jotain kunnes toisin todistetaan. En tiedä miksi en jaksa ihan kauheasti stressata asiasta ( onkohan se väärin sitten että ei stressaa? :o ) vaan annan asioiden mennä omalla painollaan. Jos sieltä joku tulee niin tulee, jos ei tule niin sitten ei vaan oo sen aika vielä.

Ainiin ja päivän uusi juttu, jostakin luin että jos se plussa rävähtää tosi selkeästi ja nopeasti tikkuun niin voi olla kaksoset tulossa. Itsellä näin kävi, rupesin miettimään että miltähän se sitten tuntuisi jos oliskin yhden sijasta kaksi?
:wacky:
 
Kaksoset ois kyllä kova juttu! Mä oon kanssa miettiny asiaa, kun plussa oli tosi vahva ja tunnen myös selvästi, miten kohtu kasvaa. Normaaleja asioita varmaan molemmat, mutta sekä mun että miehen suvussa kuitenkin on ollut muutamat kaksoset.

Se ois aika shokki. Meillä on vähän rahaa, pieni asunto ja pieni auto, ja ollaan vauvan hoidossa varsin kokemattomia. Jos kertaheitolla saatais kaks lasta, siitä vois tulla aika mielenkiintoista!
 
Keskenmenoista pakko kommentoida sen verran, että on ollut kurja huomata, miten monella sellainen on takana! Olen tosi pahoillani teidän puolesta ja välillä tippa linssissä luen teidän juttuja. Se kieltämättä lisää omaakin pelkoa keskenmenoa kohtaan. On hyvä tietää, että ne on suht yleisiä, mutta samaan aikaan kannattaa kuitenkin rauhoittaa itseään lukemalla tilastoa toisin päin! Jos 10% raskauksista päättyy keskenmenoon, niin silloin 90% ei pääty! Todennäköisyys, että syksyllä on oma lapsi sylissä, on kuitenkin huomattavasti suurempi.
 
Mä kans johonkin keskusteluun jo kirjotin että suvussa löytyy kaksosia eli se mahdollisuus on kans olemassa. Toisaalta toivon että jos kaksoset ois tulossa niin tulisi sitten nyt eikä sitten jos toista jossain vaiheessa halutaan. Mutta yksi kyllä riittäisi. Meillä kaksoset meinaisi myös muuttoa isompaan asuntoon enkä millään haluisi vielä pariin vuoteen lähteä nykyisestä kodista.

Oon kans tosi lähellä kertoa totuuden kun kaveri just kysyi onko meillä suunnitteilla lapsia. Mutta taidan pitää suuni kiinni ainakin ar-ultraan asti. Oon menossa sinne kun viikkoja on 7+1 ja oletan että sillon pitäisi jo jotain näkyä :)
 
Äitiysvaatteista vielä! Etenkin muille penninvenyttäjille :D

Kun housut alkaa kiristää, lisää omien housujen käyttöaikaa voi saada vanhalla kunnon ponnarikikalla!

Eli hiuslenkki housujen napinreikään kiinni ja toinen pää napin ympärille. Pitkän paidan kanssa toimii.

Ajattelin ainakin työhousuja pitää noin sitten kun alkaa kiristää liikaa. En ole nimittäin halukas kertomaan työnantajalle ennen kuin kesälomatoiveista aletaan jossain vaiheessa puhua. Sit vois jo pyytää mammahousujakin.
 
Mamaanton: Oon kuullu että keskenmenon riski on suurempi? Kai siitäkin on erilaisia tilastoja. Ja totta miten yleistä se on ja silti tuntuu että siitä kovin vähän puhutaan. Toisinaan jossain naisten lehdissä julkkis kertoo keskenmenostaan, mutta ite tm:n kohdalla olo oli just sellainen että kaikilla lähellä meni raskaudet hyvin paitsi mulla. Toivon täällä kaikille että menisi hyvin ja saataisiin pienet syliin syksyllä <3
 
Mä muistan myös lukeneeni jostain, et se keskenmenon riski ois nyt about 10% ja sitten ar-ultran jälkeen kun on sykkeet yms löytyny niin vaan joku muutaman prosentin. Mut voi olla tietty väärää tietoa kun en muista mistä mä ton luin.

Tuntuu kyllä ihan epätodelliselta että tuolla vatsassa joku eläis.
 
Mulle sanottiin viime raskauden yhteydessä, että jos viikolla 7 nähdään syke, niin keskenmenon riski on enää vajaa 10%. Minähän sitten tietysti kuuluin tuohon vähemmistöön, kun kerkesin ajattelemaan, ettei niin huono tuuri ole edes minulla :rolleyes: Nyt on sykkeet nähty 5+6, mutta tällä kertaa odottelen sinne vkolle 12 ennen kuin alan uskomaan, että vauva voisi olla tulossa :)
 
Meillä alettiin töissä laittamaan kesälomia listaan. Oma toive olisi että palaisin pariksi viikoksi lomien jälkeen töihin ja sitten mammalomalle. Vähän riippuu miten LA tarkentuu. Nythän se olisi 21.9.
Mutta vähän kyllä riipaisi ajatella et jos nyt huono tuuri käy eikä pääsisikään mammalomalle niin miten sitä jaksaa sitten. Joskus luin tm:stä että jos se toistuu voi olla että mies ja nainen ei ns. sovi toisilleen ja siksi tulee tuulimunaraskauksia. Mietin että se tästä vielä puuttuisikin :P on ollu ihana lukea täältä miten monella ikävät oireet on kuitenkin kääntyny hyviksi, mutta omalla kohdallani uskon vaan että mulla on maailman huonoin tuuri.. Positiivista asennetta tänne kiitos!
 
Millon Hope pääset ensimmäiseen ultraan? :> nyt toivotaan vain, että tällä kertaa kaikki menee hyvin ja syyskuussa on pienet sylissä :)
 
Meen aBu ensi viikon alkupuolella eli viikko enää pitäis jaksaa odottaa.
Mikään nyt toistaiseksi ei viittaa siihen etteikö siellä kaikki ois hyvin, mutta yritän vaan vahvistaa itteäni :) tosin tuntuu että vaikka miten ajattelisin että on mahdollista ettei siellä oo ketään tai että jäisi kesken, niin aivan hajalla tulisin olemaan joka tapauksessa jos niin kävisi. Ainoa ero viime kertaan olisi ettei nyt kukaan tiedä raskaudestani. Enkä halua lähteä tältä palstalta! :)
 
Olispa muuten kova tuomio kun selviäis, että minä ja mies ei sovita yksinkertaisesti yhteen. :nailbiting:
Kestäisköhän suhde moisen kolauksen...

Lähetän hopelle niitä positiivisia ajatuksia nyt :rolleyes:
 
Kiitos Hope-! :) Mietin miten tässä malttaa odottaa ensi viikkoon! Onneksi pankkitili ammottaa tyhjyyttään ennen palkkapäivää kuun vaihteessa niin ei tartte paljon haaveilla aiemmin!:p
Sulla on kaikenmaan samat krempat kuin mullakin, katoin just että kärsit myös niska-hartia vammailusta? Mulla on ollut nyt alkuraskaudessa kaikki paikat ihan jumissa, niskat tosi pahasti! Saisinkohan mä raskaus syyllä uuden tyynyn? :playful:
Ja täällä pähkäillään myös kesälomaa.. Ois kiva olla lomalla ja jäädä siitä toivottavasti mammailemaan!:smug:
 
Näitä on aina niin hauska lukee, kun joutuu oikeen välillä tarkistamaan, ettei itse oo kirjottanut kaikkii viestejä :p Täällä myös yksi niska-hartiaongelmainen. Minulla se aiheuttaa aina myös migreenin, joka taas on niin paha, että saatan vaan oksentaa monta päivää. Migreeni on tänäänkin vaivannut, mutta onneksi ei niin pahana, että pahoinvointi olisi vielä alkanut. Jos raskaus ei aiheuta pahoinvointia, niin ei tarvisi kyllä minkään munkaan nyt :rolleyes: Minulla tuo raskauspahoinvointi katosi täysin, kun siirsin vitamiinit otettavaksi iltapalan kanssa. Kiitos siitäkin tälle foorumille :grin Lomia pitäisi myös alkaa miettimään... Meillä on töissä myös kehityskeskustelut, joissa suunnitellaan aina hieman tulevaa vuotta. Pitää vaan toivoa, että mulla olisi se vasta maaliskuun puolella, jotta ultrassa on käyty ja voi töissä kertoa rehellisesti omista suunnitelmistaan :cool:
 
Mä jo etukäteen mietin että jos maha kasvaa niin miten niska/selkä plus muut sen kestää. Todella vaikea kuvitella että olisi töissä loppuun asti! Nyt varsinkin vähän kiireisen päivän jälkeen niskat ihan jumissa ja hedari päällä. Sitä tosin oli jo ennen raskautta. Ja tekee mieli suolaista, erityisesti Lidlin paprikasipsejä :D
 
Takaisin
Top