Synnytysturinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jokohan pitäs alkaa miettii et kenet ottas mukaan sinne sektioon...

Hei jos ei oo ketään mukana, niin joutuuko vauva olee synnyttyään hoitajien kanssa/yksin jossain sängyssä siihen asti et ite oon leikkauksen jäljiltä ees vähän järjissään?? Kyllähän siihen tilanteeseen mielellään ottas jonkun mukaan niin pääsis vauvakin heti syliin :3some

Ehkä tarttee vielä yrittää tulla lapsen isän kans toimeen, josko sen kuitenkin ottas sinne mukaan.. Kun nyt ollaan jopa oltu taas tekemisissä keskenämme.
 
Joo, mullakin joku juttu siinä etten pelkää tällä hetkellä suunniteltua sektiota, mutta pelkään vaan tollasta tilannetta että joutuu hätä/kiireelliseen sektioon.

Ja onhan se ihan perseestä jos ensin käyt läpi kaikki supistukset ja kivut ja sit sanotaa et ei tää nyt onnistunukkaan.
 
Aretha kyllähän kiireellisessä sektiossa saa mieskin olla mukana, hätäsektiossa ei. Näin mä ainakin ymmärsin kun lueskelin sektiojuttuja ja juttelin pelkopolilla näistä jutuista.

Mua on niiden eilisaamusten tuskallisten supistusten jälkeen supistanu taas niin vähän ettei niitä edes lasketa. Nyt on taas sellanen olo etten synnytä ikinä. Tää on tosi inhottavaa soutamista ja huopaamista asioiden etenemisen kanssa. Tapahtuis jo jotain oikeesti!! Nyt on kuitenkin jo 39+4...
 
Hymiksellähän sama kun mulla et supistellu jo kaaaaauuan ja välillä tosi kivuliaastikin, eikä mitää oo tapahtunu, niin siks mä pahoin pelkään et sellaset tai siis tällaset ihmiset just joutuu siihen käynnistykseen, supparit ei vaan saa aikaseks mitään tuolla alhaalla!

Mä en tosin kyl vieläkään oo varma, pyydänkö sektiota kun mulla reilu vkon päästä se synnytystapa-arvio on....
 
Juu supistellu päivittäin raskausviikolta 18 lähtien...Kyllä on ollu kivaa. Ja ainoo mitä oli viimekertasn mennessä tapahtunu niin sormelle auki koko matkalta ja paikat pehmeet :/
 
Pari huomiota ensikertalaiselta: käynnistyssupparit on perseestä, jos paikat ei ole yhtään valmiina niille. Mullakin aloitettiin nollasta. Kipuja on, supparit ei hellitä yhtään ja mitään ei tapahdu.

Toinen asia on se, että vaikka tää väsyttää omaa kroppaa ja turhauttaa itseä, on tää myös miehelle ahdistavaa. Se voi vaan katsoa ja olla paikalla, muttei juuri tehdä mitään vaikka näkee mun tuskan.

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app
 
Ja mieheltä vinkkinä: varmistakaa, että puhelimessa on kaukosäädinsovellus, muuten olette seinässä olevien kahden plus/miinus-nappulan varassa :p

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app
 
Jorvissa ei päästetä kuin suunnitelluissa sektioissa tukihenkilö mukaan. Jos salista lähdetään sektioon, niin sinne menee vain synnyttäjä. Näin sanottiin synnärin tutustumiskierroksella ja siinä kohtaa meikäläiselle tuli kylmä hiki. En vaan kestäis sitä tilannetta yksin!
 
:o oho no kaipa noissakin tilanteissa on sit erilaisia käytäntöjä. Joo en kyllä itekään haluis joutua siihen tilanteeseen yksin!
 
No ompa tiukkaa Jorvissa. Kyllä meillä mies pääsi leikkuriin mukaan vaikka alatiesynnytys päättyikin sektioon. Siinä se istui mun pään vieressä ja piteli kädestä kiinni, kun mua leikattiin. Sillä välin ku mua valmisteltiin, oli mies vaihtamassa sairaalavaatteet päällensä. Ja kun vauva syntyi, mies lähti kätilön mukana hoitamaan vauvaa ja mä jäin siihen ommeltavaks.
Olin 2 tuntia heräämössä ja sillä välin mies hoiti vauvaa osastolla.

Ja Cedju: tiedän tunteen noista suppareista. VOIMIA!!!
 
joo noi 4päivän käynnistykset ei tod ole mitään kivoja :confused: samoin päksissä isi/tukihenkilö pääsee mukaan vaan sunnitellussa sektiossa... muuten on yksin... mut ymmärsin, jos vauvalla on kaikki ok, pääsee isin kans siirtymään osastolle ja äiti jää parsittavaks........
 
Eilen katsottiin illalla telkkua, 21-22 supisteli jonkun verran!
En kellottanut, koska oli olo että ne vielä tyssää.. Niinhän ne sit tekikin.
Vauva myös taas punki samaan aikaan itseään alas.
Nyt on tullut myös vastaan se, että joudun nukkumaan tyyny jalkojen välissä, koska vauvan pää tuntuu kai siellä lantiossa..
Myös vihlomiset alamahalla lisääntyneet ja eilen kun supisteli niin nivusiin sekä alapäähän tuikki säännöllisesti.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla on ollut tyyny jalkojen välissä jo joulukuusta, mut se on kyllä liittynyt liitoskipuihin. Ilman en pärjäisi.

Viime yönä tuli ekaa kertaa supistus, joka tuntui painavan lapsen päätä alas niin kovaa, että häpyliitos tuntui repeävän. Rakon tyhjentäminen auttoi kun tuli tilaa lantioon, mut ei ollut kyllä kiva nousta sängystä vessaan. Ekaa kertaa piti vähän volista ääneen siinä.
 
Mulla ei ees auta tyynyn laitto jalkojen väliin. :sad001 Ulisin kans yöl ääneen ku yritin kääntää kylkeä ja tuntu et koko alavartalo putoo irti!
 
Tuhinamurmeli, mulla oli eilen samanlainen olo! Miekin ulisin ja valitin. Aamulla oli lonkat taas niin puuduksissa että piti nousta ylös vaikka uni ois maistunut..

Ainiin, esikoisesta nukuin tyyny jalkojen välissä kuukauden ennen kuin syntyi :D
Tää oire on vasta tosiaan tullut eilen..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mä oon nukkunut tyyny jalkojen välissä koko ajan. Se auttaa kyllä, kun saa hyvin topattua lantion aloilleen. Kääntyminen on vain hankalaa.
 
Varoituksen sana, tätä ei kannata lukea, jos et halua kuulla huonoja kokemuksia synnytyksestä. Aina tämä ei mene näin, sanoi kätilökin.

Mun synnytystä alettiin käynnistää perjantaina aamupäivällä tableteilla, koska ballonkia ei saatu asetettua, koska kohdunkaula oli täysin epäkypsä ja tavoittamattomissa.

Tabletit aloittivat kivuliaat supistukset, jotka eivät tehneet mitään. Niitä jatkui koko päivä, illalla sain kipupiikin ja nukuin pari tuntia.

Aamulla jatkettiin tabletteja ja supistukset jatkuivat. Pääsin ammeeseen puolen päivän aikaan, kun kipuja oli säännöllisesti. Olin siellä toista tuntia, kunnes oli seuraava sisätutkimus.

Sitten olinkin jo sormelle auki ja lääkäri sai puhkaistua kalvot. Siitä alkoivat tihenevät supistukset ja pääsin saliin ennen kolmea. Pyysin puudutusta, kätilö suositteli ilokaasua ja poistui. Puolessa tunnissa kutsuin häntä takaisin, koska ilokaasu ei auttanut.

Lääkäri kutsuttiin antamaan epiduraalia. Sen sain odottelun jälkeen, mutta se alkoi toimia vasta 20minuutin jälkeen ja lakkasi samassa ajassa toimimasta.

Pyysin kätilöltä uutta annosta, mutta hän suositteli ponnistusta. Ei ponnistuttanut, mutta yritin silti. Nuori kätilö puhui teinix-ihkudaa-kieltä ja sai mut raivostumaan... Sain toisen annoksen epiduraalia, mutta siitä nousi vain paha maku suuhun. Kätilö ei tiennyt mitä tekisi ja kutsui gynen.

Gyne kysyi miltä tuntuu, pyysin eutanasiaa (vain puoliksi leikilläni) mutta mun huumori ei uponnut. Kuulemma 40 vuoteen ei kukaan ole sellaista pyytänyt. Just.

Tässä vaiheessa oltiin kärsitty jo tunteja, kipu ei ollut hallinnassa ja synnytys ei edistynyt. Huoneessa oli kaksi kätilöä ja yksi lääkäri, mutta selkeä toimintasuunnitelma tuntui puuttuvan.

Loppujen lopuksi kaikkien käänteiden jälkeen kärsimys päättyi verensyöksyyn, imukuppiin, episiotomiaan ja terveen tytön syntymään.

Kätilö kävi tänään juttelemassa, mutta meinaa tulla huomenna uudelleen, koska haluaa mun muistavan sen keskustelun. Oon edelleen sänkypotilaana tipassa ja katedroituna.

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app
 
Ja kovin koherenttia tekstiä ei näköjään kännykällä tule. Oon unohtanut mun salasanani, enkä pääse tänne tabilla... Joten editoin tota joskus kotoa fiksummaksi.

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app
 
No joo, mutta se oli sentään ammattilainen, kätilö vaan lässytti ja käski "ponnistaa ihan täpöllä"... Wtf

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app
 
Takaisin
Top