Tylsä että sulla kävi noin huono tuuri kätilön suhteen, Cedju!
Jos jo meidän miehille perhevalmennuksissa tähdennetään että synnytyksessä nainen ei oo ihan oma itsensä ja voi olla vaikka paha suustaan vaikkei koskaan normaalisti muuten oo, niin eikö nyt perkele ammattilaisenkin pitäisi tajuta että tilanteen mukaan?!
Mun mielestä sitäpaitsi mustakin huumori sopii tilanteeseen ku tilanteeseen, parempi vaan jos edes kykenee vitsailemaan.
Tää nyt ei oo yhtään sama mutta mä pelkäsin teininä papakokeita ihan hulluna ja saatoin itkeä jo siellä aulassa odottaessa ihan valtoimenaan. Mulla sitten oli ihan alan erikoislääkärille aika ja kun mä siinä tutkimuksen aikana hiukan irvistin kivusta, se lääkäri alko mesota mulle että ei oo kiva ku potilas irvistelee, että kyllä käy työ raskaaksi ku sellasta joutuu kattelemaan. Mä en sanonu mitään mutta ois kyllä voinu sanoa. Ei paljon kiinnosta, itte olet ammattis valinnu ja mä en edes sanonu mitään, hiukan vaan naamaani väänsin kun teki kipeetä!
Mä toivon että doulan mukanaolo vähän tasottaa tilannetta jos vaikka kätilön kanssa ei kemiat yhtään kohtaa... Nyt se doula on sentäs jo vähän tutumpi ja sille uskaltaa sanoakin jotain.
Harmillisen pienestä kiinni se synnytyskokemus ja itselle jotenkin tuntuu et ois pääasia ettei mitään kauheeta traumaa ainakaan jäis, siis sellasta ettei enää ikinä.
Onneksi kumminkin tyttö syntyi terveenä ja sinäkin säilyit hengissä!!! 
