Synnytysturinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mimi2013: Sä voit itse sanoa, ettet suostu synnyttämään alateitse, jos lantion todetaan olevan "siinä ja siinä" tai "liian ahdas". Oikeasti en suosittele kokeilemaan ja leikkimään vauvan ja itsesi terveydellä, vain siksi että lääkäri "haluaa kokeilla josko sieltä vauva mahtuisi". Terveydenhuollonhenkilöstön kanssa pitää osata puolustaa itse itseään, jos meinaavat yli jyrätä. Vaikka itsekin oon hoitoalalla, niin valitettavan usein olen asiakkaana ollessa törmännyt siihen, että joutuu pitämään puoliaan, jotta kukaan ei päätä mun puolesta mun kehosta, että mitä tehdään. Yksityinen lääkäri voi liian ahtaan lantion todetessaan laittaa lähetteen julkiselle puolelle, jotta sun ei tartte selitellä mitään.

Ei oo muutenkaan hyvä lähtökohta alatiesynnytykselle, jos äiti itse vastustaa ja pelkää sitä.
 
Olen synnyttänyt kaksi poikaa, himpun alle 4-kiloisia. Molemmat synnytykset on käynnistetty. Ekassa raskaudessa epäiltiin raskausmyrkytystä, jonka vuoksi synnytys käynnistettiin. Kuopuksen synnytys käynnistettiin, koska epäiltiin lapsen olevan iso. Esikoinen syntyi rv 41+0 ja kuopus rv 39+2.

Esikoisen synnytystä käynnistettiin 3 päivää. Su-iltana alkoi supistukset ja sain osastolla kipupiikin ja suolihuuhtelun (inha kokemus). Aamuyöllä sit siirryin synnärin puolelle ja soitin miehelle, et voisit tulla jo. Kätilö kyllä sanoi, ettei vielä ole kiire, mutta kyllä mun mielestä mieskin saa kärsiä siinä missä minäkin :grin
Yöllä sit yritin huilailla, mutta ei mun nukkumisesta tullu mitään vaikkei niin kauhean kipeästi supistellutkaan. Aamulla puhkaistiin sit kalvot ja annettiin oksitosiinia. Jossain vaiheessa sain epiduraalin, kun ilokaasu ei enää auttanut.
Epiduraali aiheuttaa mulla aina kauhea horkka-tärinän. En tiedä miksi. Yritä siinä sit nukkua, kun hampaat kalisee toisiaan vasten. :rolleyes:
Iltapäivällä olin sit täysin auki ja kätilö sanoi, että saan ponnistaa jos siltä tuntuu. Minä hölmö vaan ihmettelin, että miltäs sen pitäis tuntua. Kätilö käski työntää vauvaa alemmas synnytyskanavaan ja minä tein työtä käskettyä. Mutta mitään ei tapahtunut. N. klo 16 tuli lääkäri ja mut käskettiin selälleen. Joku vanhempi kätilö tuli siihen mun viereen ja kehoitti rentoutumaan, kun supistukset sattui niin maan prkleesti. Teki muuten mieli tintata tuota kätilöä otsaluuhun :grin Loppujen lopuksi lääkäri totesi, ettei vauva pääse laskeutumaan ja siirrytään leikkaussaliin.
Silloin huokaisin helpotuksesta, kun tiesin että kivut loppuvat pian. Esikoinen syntyi maanantaina alkuillasta klo 17 kiireellisellä sektiolla. Sektiosta jäi mieleen lääkärien puheet Rukan reissusta o_O ja sen kun ykäsin mieheni syliin :oops:
Kaikki meni oikein hyvin. Päästiin saman viikon perjantaina kotiin. Maito nousi rintoihin ja sektiohaavakin parani hyvin.

1,5v myöhemmin olinkin synnyttämässä meidän kuopusta, joka käynnistelyn jälkeen syntyi alateitse. Ponnistusvaiheessa meinasi kyllä mulla usko loppua kesken ja anelin kätilöltä, josko kuitenkin leikattais. Kätilö vaan tuumas, että kaikki lääkärit on varattuja ja kyllä tämä vauva tästä syntyy. Ja niin syntyikin. En enää edes muista montako tikkiä laitettiin, vissiin pari.
Eniten hämmästytti se, että minun piti synnäriltä KÄVELLÄ osastolle. Luulin, että kaikki synnyttäneet kuskataan pyörätuolilla :rolleyes:

Kumpaakaan kokemusta en vaihtaisi pois, mutta kyllä alatiesynnytyksestä toipuu paljon nopeammin.

Ai niin, esikoisen sektioon oli syynä lyhyt napanuora. Rassukalla ei ollu napanuoraa ku 20 senttiä, jonka takia ei päässy laskeutumaan synnytyskanavaan. Pikkuveljellään olikin sitten metrin verran. Tasan ei mee nallekarkit eikä napanuorat :grin
 
Mä en tiedä mikä mua vaivaa kun en stressaa tai pelkää synnytystä ollenkaan, ja mä yleensä stressaan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta! No, ehkä se paniikki sieltä ehtii tulemaan viimeistään kevään aikana.
Ainut asia mitä siihen liittyen oon miettinyt että kun itellä on yks harvinainen sairaus jonka takia verisuonet toisessa jalassa menee miten sattuu, niin yks sisätautilekuri raskauden ihan alkuvaiheessa sano et ku ei tiedä että ylettyykö ne verisuonien muutokset lantion alueelle asti. Magneettikuvii varjoaineella ei mielellään tehdä joten vähän voi olla arpapelii, ku oon muutenkin sairauteni takia vuoto-.ongelmainen. Mut siltiki,yllättävää kyl ni ei stressaa. Luotan vaan jotenkin siihen et kyllä se rääpäle sieltä turvallisesti ulos saadaan. Keväällä onneks enemmän aikoa lekureiden kanssa niin saavat sitä pohtia.
 
Jomsuli: Eiköhän tuokin aikanaan selviä. Vuotaminen synnytyksen yhteydessä on kai muutenkin melko yksilöllistä. Itse olen ilmeisesti melko vuotavaa sorttia, kun verta on mennyt 1,5l-2l /synnytys. En silti oo tarttenu lisäveriä, ja voimat on palautunu nopeesti, vaikka hempparitki on laskenu vähän päälle 80 joka kerta. Toiset pääsee sitten tosi vähäiselläkin verenmenetyksellä.

Ja jos tiedossa on, että vuodat herkästi paljon, niin toki kätilöt varautuu sitten siihen. Sektiossakin on käsittääkseni iso vuotoriski, ja jopa suurempi kuin alatiesynnytyksessä, joten ei luulis vaikuttavan synnytystapaan merkittävästi.
 
"Normivuoto" on synnytyksessä kait n.500ml. Itellä meni tokassa synntyksessä kanssa se 1,5 litraa ja sen jälkeen ei päästetty suihkuun (muutenkin verenpaine tosi alhanen, en tiiä mitä lie oli silloin...). Eipä hirveen virkistävä ollu se vuodepesu synnytyksen jälkeen :eek: Silloin mut vietiin sängyllä osastolle asti, muista kävelin omin jaloin sen pienen matkan. Äkkiä tosta tokastakin tokenin, 2vrkn päästä kotiin. Hemppari oli siinä reilu 80 ja kyllähän se vähän huimas, mutta lähin mieluummin kotiin parantelemaan ku kuuntelin huonekaverin yli-innokasta miestä, joka kälätti huoneessa koko ajan ja aina ku mies poistu ni rouva rupes kuorsaamaan tosi äänekkäästi :confused:
 
Mulla meni sektiossa litra verta ja hemppa oli seuraavana päivänä yli 100. Sain puolilta päivin epiduraalikatetrin pois selästä ja sit sain luvan liikkua. Kävelin hoitopöydälle ja valuin hikeä varpaisiin saakka. Mutta kävelin itse. Huonekaveri oli synnyttäny alateitse ja makas sängyssä 3 päivää, ku hemppa tippu kovin alas.

2006 kun olin synnyttämässä esikoistani, Keski-Suomen keskussairaalan synnyttäneiden puoli oli remontissa ja kaikki oli survottu samalle osastolle. Meitä oli 5 naista lapsineen samassa huoneessa. Oli muuten tosi kiva suihkun jälkeen antaa ilmakylpyjä sektiohaavalle, ku verhon takana oli rouvan mies käymässä :confused:
 
Mut on kahdessa ekassa synnytyksessä kärrätty sängyllä, kun en ole ekaan vuorokauteen pysynyt jaloillani (mut sen jälkeen toipuminen ollut nopeaa ja oon kolmessa päivässä selvinnyt sairaalassaolosta). Kolmannessa ne osas varautua verenmenoon laittamalla tipan synnytyksen lopussa, joten hyvän nestebuustauksen ansiosta olin niin reipas synnytyksen jälkeen et kävin suihkussa pari tuntia synnytyksestä ja jaksoin kävellä osastolle. Olin niin onnellinen ja ihan voittajafiilis jäi siitä synnytyksestä.
 
Mulla meni vissiin litran verran verta alatiesynnytyksessä mut en pysyny pystyssä et olisin suihkussa pystyny käymään. Pyörätuolilla osastolle ja siellä sitten paremmin.. Olin 2 yötä sairaalassa ja esikoisen siis sain! En olis jaksanut olla päivääkään enää sairaalassa vaikka olihan se jännä mennä kotiin sen nyytin kans (joka nyt 3v ja pyörii tossa edessä ja leikkii isänsä kanssa taskulampun kanssa eläimien etsimistä pimeästä kodistamme ;)) <3 ihana tyttö!
 
Esikoinen oli perätilassa ja kääntämistä yritettiin mutta eihän pikkanen siihen suostunnut :) kävin sitten kuvattavana ja totesivat että sopii hyvin syntymään. Juuri kun vuorokausi oli vaihtunut niin että oli laskettu aika jouduttiin lähtemään sairaalaan ja oikein ambulansilla (tuntui typerältä koska olisin omasta mielestäni voinnut mennä varsin hyvin omalla autolla koska minulla ei edes supistellut, mutta ambulanssiin määrättiin koska lapsivesi meni ja se voi kuulemma johtaa perätilasynnytyksessä napanuoran esiinluiskahdukseen) kello oli siis noin yksi yöllä.

Olin tarkkailuhuoneessa seuraavaan päivään, en voinnut nukkua koska supisteli, mutta ei niin paljoa että synnytys olisi edennyt. Kello kahdelta sain oksitosiin tipan synnytyksen vauhdittamiseksi tulehdusriskin vuoksi (kaksitoista tuntia lapsiveden menosta) synnytys lasketaan alkaneeksi tipan laittamisesta.

Sain iltasella epiduraalin (toista kertaa en halua koska sen laittaminen tuntui niin ilkeältä) ja nukuin pari tuntia. Ponnistusvaihe kesti kymmenen minuuttia ja tyttö syntyi vähän ennen yhtätoista ilalla.Painoi 3620 ja sain vain pari tikkiä kun joutuvat leikkaamaan, mutta repeämiä ei tullut yhtään :) toivuin nopeasti enkä mielestäni menettänyt paljon verta koska kävin suihkussa heti synnytyksen jälkeen ja kävelin osastolle :)
 
Itse kyllä mieluusti synnytän alakautta. Keisari ja sektio on melkeenpä ne mun pahimmat painajaiset. Mutta siis tottahan se on että olisi hyvä tietää ennen synnytystä jo se että mahtuuko tulokas syntymään ns normaalisti vai joutuuko leikkaamaan. Helpompihan sen ainakin ajattelisi olevan kun voitaisiin suoraan ilman alatiesynnytyksen kokeilemista marssia saliin ja hoitaa muksu ulos leikkaamalla :)
 
Ja tosiaan vaikka itsellä esikoisen synnytyksen kestoksi merkattiin muikeat 21h ja 41min niin toivon todella saavani synnyttää seuraavankin alateitse :)
 
Mä olen ennen jokaista synnytystä "pelänny" joutuvani jostakin syystä sektioon. Luultavasti jos tilanne olis eteen tullu ni sitten en olis pelänny leikkausta vaan miten vauva pärjää.
 
Aiemmin oli puhetta noista synnytykseen liittyvistä kauhutarinoista. Tapasin tässä yhen hyväntekeväisyystempauksen puitteissa 90-vuotiaan mummelin. Työparini heitti jotakin raskauteen/vauvaan liittyvää ja mummelihan älys heti, että oon raskaana. Varmisteli hetken päästä multa suoraan ootanko vauvaa. Myönsin näin olevan ni eikös mummo alkanu kertoilemaan mulle omista synnytyksistään joskus 70-60 vuotta sitten. Pääpaino oli tietenkin kahdessa synnytyksessä kuolleessa lapsessa ja verta lenteli pitkin seiniä jne. Annoin mummon siinä turista sen enempää juttuihin mukaan menemättä, hieman tietysti siinä myötätunnosta "kauhistelin". Tarinan jälkeen mummeli kyseli odotanko ensimmäistäni. Jotenkin ilme valahti kovin pettyneeksi (?) kun sanoin odottavani neljättä. Mummo siinä sitten jotakin mutisi, että no sitten taidankin jo tietää nämä kuviot ja poistui. En tiedä mikä oli tarkoitus, mutta tuntui siltä että ajatus oli vähän pelotella tulevaa äitiä o_O
 
Jotkin ihan äärimmäisen tyhmät henkilöt voivat koittaakin vähän pelotella, itse en ole ketään sellaista tavannut, tai en kai vaan ota niitä sillai , mutta ton mummon kyllä veikkaisin pelotelleen :/
 
Mulla on muuten lämpötyyny hankittu jo alkavia suppareita varten :D
Synnytys on vähän alkanut jännittämään taas, se tuntuu olevan niin kaukana mutta sitten taas n. 20 viikkoa?! Ei ole aika eikä mikään - paitsi ne vikat viikot ;)
 
Huomasin et parhaillaan plussailevat ne joilla on laskettuaika syyskuussa 2014. Ensi syksy tuntuu niin kaukaselta ja mehän plussailtiin just syyskuussa. Aika menee kuitenkin nopeaan, vaikka se matelee. Puoliväli joillakin saavutettu ja mulla viikon päästä. Kävin vilkasemassa kuinka vilkasta keskustelu on niillä joilla on laskettu nyt joulukuussa. Siellä ne miettii synnytystään ja toiset tuskailee kun mitään ei tapahdu vaikka viikkoja on jo 41. Hauska ajatella mitä meidän keskustelut on tuossa vaiheessa! :D
 
Te, jotka olette synnyttäneet enemmän kuin 2 vauvaa, onko teillä epiduraalin otto hidastanut vai vauhdittanut synnytystä?
Itseäni kiinnostaa kovin, koska viime synnytyksessä tuntui että epiduraali saanti pysäytti synnytyksen??
18 tuntia on pitkä aika :D
Sanoin miehellekin että jos näillä on yhteys niin tottakai seuraavaksi yritän niin kauan kuin mahdollista olla ilman sitä. Tosiaan, Jos mahdollista!!
 
Mulla ei kai nopeuttanu eikä hidastanut. Mulle on sekä epiduraalissa että spinaalissa laitettu oksitosiiniakin suoneen ja ymmärtääkseni niin tehdään melko rutiinisti. Luomusynnytys kesti puoli tuntia vähemmän kuin edellinen spinaalipuudutteinen ja 1,5h vähemmän kuin esikoisen synnytys.

Jos se otetaan oikeaan aikaan, eli ei liian aikaisin eikä liian myöhään, niin käsittääkseni sen vaikutus on mieluummin nopeuttava kuin hidastava. Jos puudutteen ansiosta keho ei tunne kipua, niin supistukset voi tehdä työtään rennossa kehossa ja se on aina etu. Ja joskus se sitten voi hidastaa, mutta voiko sitä tietää miten se synnytys olis joka tapauksessa edennyt laitetaan puudutus eli ei. Yksilöllisesti ne taitaa vaikuttaa meissä nuo kaikki aineetkin. Yhdelle auttaa yksi ja toiselle toinen.

18h on käsittääkseni vielä normaalin rajoissa synnytyksen pituudeksi.
 
Joo ilmeisesti jos epiduraalin laittaa liian aikaisin se voi hidastaa supistuksia tai jopa lopettaa ne kokonaan. Mut jos laitetaan oikeaan aikaan auttaa rentoutumaan ja nopeuttaa :) Tietenkin jokaisen keho reagoi sitten eri tavalla että jos poltot vähenee niin ei sekään välttämättä ole yksiselitteisesti vain epiduraalin vika.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top