Synnytysturinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
niin no mä pelkään just sitä että mua pidetään ihan tyhmänä jos ilman aikasempaa kokemusta haluun sektioon. toivon siis ettei mun lantio edes soveltuis synnyttämiseen niin ei tarviis sen kummemmin edes perustella. tiiän vaan että loppuraskaus menee ihan paniikissa jos joudun yrittään alatiesynnytystä...
 
Mulla saattaa myös mennä loppuraskaus siihen että stressaan tulevaa synnytystä jos alateitse se tehdään.
Jostain asioista vaan on niin vahva tunne että tietää oman kroppansa ja tää on just sellanen, oon aivan varma että pitkä synnytys siitä ainakin tulis.
 
Saako osallistua tuolta kesäkuisten puoleltakin? teillä niin mielenkiintoiset aiheet täällä ja synnytysasiat kun niin kovasti jo taas pyörii mielessä..
Itsellä kokemusta "lähes kaikista" puudutteista - pitkiä synnytyksiä takana. se on just se toiselle yölle venyvä avautumisvaihe joka on imenyt mehut kropasta, eikä ole enää pystyssä pysynyt..ja kun siihen sängylle jämähtää, tuntuu kipu ylivoimaiselta. Ensimmäisessä sain epiduraalin kätilön ehdoituksesta kun kaksi tuskallista yötä takana ja avautumista vaan se 1cm.. epiduraalilla sain rentouduttua ja nukuttua yht 3h ja jaksoi ponnistaa hyvin kun se aika vihdoin koitti. Keho oli kyllä täynnä tippaletkuja ja piuhoja, kaukana mun ideaalista! Tuossa tilanteessa oli kyllä kätilön ehdotus puudutteesta silti paikallaan. Epiduraali tosiaan aina (?) saa seurakseen sen oksitosiinitipan jolla supistuksia vahvistetaan.
Muuten ollut käytössä ilokaasua ja kohdunkaulan puudutetta- sen teho oli viimekerralla loistava, mutta ehkä liiankin tehokas, lyhyt vaikutus ja kivun palautuessa tuntui "hiukka liian kovaa".
yksi erinomainen synnytyskokemus takana (no, kaikkihan ne toki olleet lopputuloksessaan einomaisia..) - siinä jaksoin pysyä liikkeessä ja pystyssä ihan loppuun asti, saavutin jonkinmoisen synnytysregression :rolleyes:, ilokaasua hengittelin kyllä. 4,2kg tyttö syntyi mielestäni "varsin kivuttomasti" juurikin puudutteiden puuttumisen takia? pääsi kehon omat endorfiinivarastot toimimaan.
Tuota kovasti haaveilen tälläkin kertaa, ehkä ammettakin kannattaisi käyttää jos tilaisuus siihen tulee..ja yritän pysyä kotona/pihalla mahdollisimman kauan, sairaalaympäristössä kun se kipu jotenkin moninkertaistuu..
mutta avoimin mielinhän sitä pitäisi mennä..Äh, miksei sitä voi suunnitella ihan niinkun itse haluaisi :)
 
Mulla epiduraali oli tärkeä et saatiin oksitosiinitippa valumaan ja hommaan vähän vauhtia. Supistelin niin epäsäännöllisesti ja avautuminen oli hidasta. Eikä ne voinut enää kotiinkaan lähettää kun olin 4cm auki. Kohdunsuun puudute oli hyvä!

Mun mielestä lantionpohjan lihasten kireys ei niinkään ole syy "mahtumattomuudelle" koska lihas ja kudos joustaa mutta jos luinen lantio on ahdas niin se ei loppuvaiheessa enää jousta. Tässä raskauden aikanahan se kyllä löystyy. Korjatkaa jos olen väärässä...
 
Kiitos Itikka mielenkiintoisesta linkistä! Avarsi taas katsetta, aivan niin kuin kivunlievityksistä täällä käyty keskustelukin.
 
Spiraali, lantiopohjan lihasten kireys kyllä saattaa hidastaa avautumista - näin sanoi jopa aikanaan eräs mamma-jumppaa vetänyt nainen, siis hyvin treenatut lantiopohjan lihakset tosissaan voi hidastaa hommaa, MUTTA on se silti kovin yksilökohtaista(en yritä yleistää, mutta toisinaan siis näin) Ja lihas kuitenkin aina lopulta joustaa, luu ei..(nivelet kyllä onneksi siellä väleissä vähän jeesaa)!!
Kannattaa niitä silti yrittää jumpauttaa, välttyy monilta muilta vaivoilta :) - ja se jumppa vasta onkin kivaa, varsinkin miehen avustuksella..!
 
Juuri eilen olin odottavien äitien fysioterapiassa, ja siellä korostettiin lantionpohjan lihasten jumppaa! Kannattaa jumpata nyt, koska kasvava kohtu painaa näitä lihaksia, ja synnytyksessä saattavat venyä. Synnytyksen jälkeen kannattaa myös jumpata, jotta palautuisi mahdollisimman hyvin. Sillä ennaltaehkäistään myös myöhemmällä iällä Tenojen käyttöä.. Mut mikä on myös tärkeää, täytyy osata myös rentouttaa nämä lantionpohjan lihakset! Vauvan ulostulossa voi olla syytä rentouttaa lihakset, jolloin ei tule niin suuria repeämiä/revähtymiä ja ponnistusvaihe ei pitkity tästä syystä :) ja jotta osaa rentouttaa lihaksen, yleensä ensin pitää osata jännittää se. Sori paatoksellisuus...
 
Onks siihen olemassa jotain vinkkiä että miten osaa olla jännittämättä koko alakertaa samalla kun pitää ponnistaa? Tässä vaiheessa kun ei tiedä mitä silloin ponnistaessa edes tapahtuu niin vaikea kuvitella että pystyisi jonkun paikan pitämään rentona.
 
No, onhan se vähän eri jännittää ja rentouttaa tietty lihas normaalitilass, kun synnytyksen tuoksinassa-
nipsumuki, kyllä sä (tai kohtulihas:wink) sitten tiedät mitä tehdä, annat vaan kropalle vallan toimia vaistojen mukaan!
eikainyt lantiopohjan lihasta kukaan pysty tietentahtoen jännittämään kesken ponnistamisen(?) kyllä siinä vähän muut voimat on vallassao_O,
yhtäkaikki tärkeä lihas, treenataan..
 
Mä sain esikoista oottaessa neuvolasta lainaan semmosen rentoutusCD:n.Kuuntelin sitä pari kertaa ja vaikutti aika diibadaabalta meren kohinoineen yms. mutta sen hyödyn siitä sain, että osasin tehä supistusten aikaan mielikuvaharjotusta "avautumisesta" (taisin ajatella auringonkukkaa, joka pikkuhiljaa aukeni). Tää mielikuva johti siihen (ainakin mun mielestä), että rentouduin ja avautuminen meni nopeesti. No joo, eipä siellä mun kohdunsuulla mitään auringonkukkaa ollu, mutta ymmärsitte varmaan mitä tarkotin :wink
 
Mulle saa kyllä sitten antaa kaiken mahdollisen dropin. Oon kipuherkkä ja kipuun oon tottunu vaan migreenin osalta. Sen takia on joutunut käyttää paljon lääkkeitä, että parempi saada sitten tehokasta kivunlievitystä tositilanteessa. Mulle alateiste synnyttäminen on ihan tarpeeksi luomua vaikka olisikin lääkettä helpottamassa oloa.
 
Mulla synnytysajatukset häviämässä.. :D Kai kun tuo tosipaikka on n.15 viikon päässä niin ei halua taas vaihteeksi ajatella asiaa.. ;)
 
Mulla on pelkopoliaika ens kuun puolessa välissä ja varmaan kyllä pyörii synnytysasiat mielessä siihen asti ja sen jälkeenkin. Mä pelkään jo sitä pelkopolikäyntiä kun musta tuntuu että kaikki synnytysasiat konkretisoituu siinä vähän niinkun raskaus konkretisoitu aikanaan np-ultrassa. Tällä hetkellä synnytys tuntuu vielä niin epätodelliselta ja kaukaiselta, mutta silti pelottaa niin mites sitten kun tosiaan kolahtaa että kohtahan se on ihan oikeesti edessä!? Voi olla että loppua kohden pelot ja painajaiset vaan lisääntyy :/
 
Ennen ekaa synnytystä jouduin jäämään kotisohvalle jo kaksi kuukautta ennen laskettua.

Katselin päivät pitkät telkkaa ja musta tuntui, et sieltä tuli joka kanavalta jotain synnytysohjelmia. Katsoin niitä kauhulla ja mietin onks tää hyvä vai huono... Kuitenkin musta tuntuu, et oli hyvä nähdä mitä touhu voi olla ja aina kun lapsi syntyi aloin itkemään. Ja herkistyn samoin edelleen, kun nään lapsen syntymän.

Niistä jäi hyviä vinkkejä päähän mikä voi edesauttaa avautumiseen, ponnistuksen idea ja se millon kannattaa lähteä synnärille.

Myös se rauhoitti mun mieltä, kuinka joka päivä naiset synnyttää lapsia ja se on luonnollinen tapahtuma naiselle. Vaikka onkin kyllä ihan yliluonnollinen kokemus, miten mun sisältä voi tulla lapsi!
 
Minäkin ilmoittaudun mukaan! Elikkäs on alkanut enemmän ja enemmän pyörimään mielessä. Lähinnä se että esikoista meni synnyttämään aika "sokkona" mutta nyt tietää mikä on edessä, vaikka ei täysin voikkaan tietää että miten tulee menemään. Itse toivon sydämestäni etten joudu leikkuupöydälle koska alateitse tuntuu enemmän omalta. Tietty terve lapsi tärkeintä, tuli hän ulos mitä tietä tahansa. Mut huh, tänään sain neuvolasta mukaan esitietokaavakkeen synnärille täytettäväksi joten alkaahan se synnytys taas konkretisoitumaan :)
Kyllä uskoisin että samat ajatukset ainakin synnytyksen ollessa käynnissä pyörii tämän mamman mielessä kuin edellisessäkin synnytyksessä. Mutta kyllä se palkinto synnytyksen jälkeen on niin ihana että kaiken kestää kyllä ja osa jopa unohtuukin kokemasta siinä samassa kun muksu on maailmassa :)

Synnytystä siis odotellessa... Vielä n. 14vkoa
 
Huh, pari kipakan pitkää supparia tuli eilen kun shoppailtiin ja käveltiin miehen kanssa koko päivä..
Vaikkei ne olleetkaan vielä "kovia", mutta puristus toi mieleen sen kun ollaan tositoimissa.. Hyi, se puristus /"vannemainen" kipu tuossa alaselästä lantioon..
Epämukavin ja pisin kipu mitä maailmassa on ollut. Ja miä haluisin selvitä siitä ilman niitä lievityksiä!!
 
En tiedä onko mahdollisuuksiakaan, mutta onko kellään kokemusta tai tietääkö jonkun joka on kokenut vesisynnytyksen. Se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta
 
Jokuhan on kehunut että olisi "helpottavampi" synnyttää vedessä ja joku onnistunut sillä synnyttämään ilman lievityksiä..
Itse olin ammeessa kunnes olin 4,5 cm auki.. Sitten ruikutin epiduraalin kunnes sain sen.. Voi, kun nyt vaan jaksaisi hetken pidempään..
Pitää keksiä joitakin "ajatuksia" mitkä vie kivusta pois, se kipu vaan mulla aiheutti sen että aina kivun tultua myös "synnytysstranssi" tuntui katkeavan... Pitää vaan olla urhea ja antautua sille kivulle, miten lie sekään mahdollista..
 
Mun ymmärrykseni mukaan suomessa ei missään voi synnyttää veteen. Ammetta voi käyttää kivunlievityksenä, jos lapsivesi ei ole mennyt.

Mä olen "laulanut" synnyttäessä. Eli päästänyt vokaaliäänteitä uloshengityksen mukana ja se äänenkäyttö on auttanut ajattelemaan muuta kuin kipua ja auttanut pitämään paikat rentona ja antautumaan sille supistukselle. En ole sitä erityisemmin harjoitellut, mutta koska musiikki on muutenkin mun elämässä mukana, niin se tuntui jotenkin minulle luontaiselle tavalle rentoutua..

Itse olen kokenut kovempaakin kipua kuin se kipu mitä oli synnytyksessä, ja ehkä se on vaikuttanut myös, että synnytyskivulla on erilainen merkitys kuin jollain muulla kivulla ja se on auttanut sietämään sitä paremmin. En osaa selittää, enkä halua kuulostaa miltään "luomutädiltä", koska keinotekoisia oksitosiinisupistuksia en ole edes yrittänyt sietää, vaan silloin otin suosiolla puudutteen. Mutta luomusynnytys meni luomusti loppuun asti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top