Synnytystuntemuksia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja emmu_ma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
En viitsinyt aloittaa uutta ketjua henkisistä tuntemuksista ja valmistautumisesta joten laitetaas vaikka tänne.

Hei, kanssaodottajat!! Meijän vauvat on ihan oikeesti kohta täällä!

Mä olen alkanut jännittämään jo vaikka mitä vauva-arkeen liittyvää. Näin jo untakin miten vauvalla oli kypärä koska pudottelin sitä koko ajan. Hassua miten meille kohta muuttaa ihan uusi tuntematon pikku-ihminen. Jännää ja ihanaa samaan aikaan.

Samoin mua on alkanut pelottamaan ihan kauheesti et mitä jos sillä lapsella on koliikki tai joku muu sairaus. Mitä jos itse en jaksakaan. Mitä jos en osaa. Toisaalta luotan siihen, että biologia tekee tehtävänsä ja kaikki menee ihan hyvin mutta tunteet on melko ristiriitaiset..
 
kaikkeen kannattaa henkisesti valmistautua :) sillä se arki yllättää kuitenkin oli se "normaalia" tai ei. Asioita tajuaa ehkä vasta puolen vuoden päästä tai myöhemmin (itselle ainakin kävi niin) parisuhde on koetuksella ja ensimmäinen vuosi on aina rankin, koska silloin suurimmat asiat tapahtuu ja aina ei vaan pysy perässä!
Mutta apua saa aina ja neuvolaan on aina hyvä soittaa jos tuntuu, että ei selviä.
Kyllä se siitä, meidät on luotu kasvattamaan jälkeläisemme ja huolehtimaan heistä <3
 
Ite oon käyny tässä viime aikoina kovaa ajatustyötä äidiks tulemisesta. Ei oikein vielä käsitä että kohta sitä on äiti, tulee vauva ja kaikki muuttuu. Neuvolassa tästä kanssa keskusteltiin ja siellä muistutettiin että ei kannata säikähtää jos kaikki ei heti tunnukkaan niin oih aivan ihanaa meidän oma vauva <3 Sitä voi olla hölmistyny kuka se uus ihminen on ja ne tunteet saattaa tulla vasta myöhemmin. Kaikki käsittelee nää asiat omaa tahtiaan.

Kovasti ajatukset on alkanu pyöriin jo siellä synnytyksen jälkeisessä elämässä. Paljon on puhuttu asioita miehen kanssa läpi ja toivottavasti vieläkin puhutaan, koska uskoisin että se helpottaa sitten sitä väsyttävästä vauva-arjesta selviämistä jos on etukäteen puhuttu toiveista ja ajatuksista tulevaisuudesta. On tää vaa kyllä nii jännää aikaa... :) Itellä vielä 5 vkoo laskettuun, ehkä tän ajatustyön saa jo hyvälle mallille ennen sitä ;)
 
Minnuu on synnytykseen ja vauvaan liittyen vain kovasti mietityttänyt se, että minkänäköinen vauva on! :D En ole kyllä saanut kuviteltua yhtään minkään näköistä..
 
On se ihmeellistä, ku jokaisesta pikku kivusta toivoo, että saisi jo tulla ulos :D tänään aamulla herätessä koin aikamoista viltävää kipua tuonne oikealla alavatsaan, ei pystynyt ede kylkeä kääntää, ku kipu oli. Päivän mittaan muutenkn ollu jomotusta ja niitä tuikkasuja tuonne alas. Nyt on iltaa kohden tullut etova olo.. Voi uskon kyllä, että tässä tovi menee, kun saamme käärön syliin :) ps. Olen miettinyt, että mitenhän kestän ne oikeat kivut, ku nämäkin jo tuntuu :laughing002

Itse olen henkisesti valmistautunut koko odotusajan, välillä olen ollut kauhun partaalla, että miten selviämme, mutta nyt jo loppuvaiheessa hyvinkin positiivisin ja varmoin mielin :) Onneksi tuo mies on vaalinut pärjäämistämme koko ajan. Itse taidan olla sellainen, joka miettii asioita liikakin. Toki se om hyvä, kun miettiii tulevaa. Se on kuitenkin aikamoinen muutos elämässä ja parisuhteessa. Olen itse aina puhunut miehelle näistä asioista ja olemme sitten yhdessä pohtinut asioista. Ja niinkun Heidikin kirjoitti meidät valittu tähän ihanaan tehtävää <3
 
Täällä kanssa mietitään joka vihlasusta ja kivusta, että joko jotain tapahtuisi. Miehellekin olen nauranut, että enpä kovin montaa tilannetta keksi, jossa oikeasti joku odottaa kipua! Ennakoivia supistuksia tuntuu, vatsalihasten jännittymistä, mutta kun eivät satu! Haluaa jo kipeitä supistuksia ja toimintaa! :D
 
Täällä myös odottelen kuumeisesti merkkejä. Kokoajan toivon vähän että jokos supistelisi, tai lorahtaisi lapsivedet. Alan olla todella malttamaton. Viikkoja siis vasta 35+3 eli olisi hyvä edes pari viikkoa vauvan olla masussa. Mutta päivät menee niiiiiiin hitaasti!
 
Varmasti tulee myös ikävä tätä odotusaikaa, mutta kyllähän tässä on jo hyvä tovi odotettu tätä pienokaista :) Minua meinaa jo hermostuttaa, kun ihmiset kyselivät onko jo tukalat oltavat ja joko odotatte, että syntyy. Vastaus kumpaankin on aina KYLLÄ! :dance008
 
Heh, ajattelinkin jo olevani ihan neurootikko näiden oireiden kyttäilyn takia, mutta en näköjään ookkaan ainoa! Itsellä on jo se tilanne, että lähes päivittäin joku soittaa ja kyselee "joko sie poksahat?" :cussingkun viikkoja on kuitenki kasassa jo 38+3, niin kyllähän sitä itsekin jo odottelee että lähtö voi tulla millon vain :)
 
Täälläkin alkaa jo olemaan vainoharhaisuuden rajalla vihlaisujen ja tuikkausten seurailussa. Toisaalta sais mun puolestani alkaa syntymään vaikka heti huomenna aamusta, toisaalta ensviikolla ei millään ehtis synnyttää, kun oon sopinut kaikenmoista menoa koko viikoksi (toki kaikki olen varoittanut, että saatan sitten poksahtaa hetkenä minä hyvänsä).
Tässä ollaan nyt kyllä jo ihan oikeasti jännän äärellä :cool05

Täällä on joitain synnytyspelkoisia, mutta onko muita jotka odottaa synnytystä mielenkiinnolla ja innoissaan? Tietysti siksikin odotan, että saisi pienokaisen jo syliin, mutta muutenkin. Paljon erilaisia synnytystarinoita lukeneena ja kuulleena haluan päästä kokemaan sen vihdoin itse. Tiedän, että varmasti sattuu tarpeeks ja paljon, mutta kipua en ole koskaan pelännyt. Ehkä eniten kiinnostaa se, osaanko lukea kehoani oikein siinä tilanteessa ja hallitsenko hermoni. Voi olla, että olen pihalla kuin lumiukko ja haluan kaikki mahdolliset kipupiikit mitä valtakunnassa on, mutta sitten tiedän että en sitä kipua kestänytkään...
 
Täällä ei oikeastaan minkään valtakunnan ennakoiva oireita, tänään rv 38+4... Aiemmin supistelikin mutta nekin on asettuneet, muutaman hassun harkkasupistuksen vain bongannut päivässä. Huoh. Ensi viikolla olisi meillä vauvan hyvä aika syntyä, tai sitten suosiolla menköön yli lasketun ajan ;)

Itse odotan synnytystä tietenkin vauvan tapaamisen kannalta, mutta myös odotan miltä se synnytys tuntuu, miten pärjään, miten jaksan, syntyykö tunneside vauvaan heti, miten toimimme perheenä, miten mies suhtautuu jne. Jännittää jo!
 
Minua kanssa kiinnostaa synnytyksessä se, kuinka siedän sitä kipua. Ja että millaista se kipu on. Ihan vielä mielenkiinnolla odotan, kun en todellisesta tilanteesta mitään tiedä :D
 
Odotan myös synnytystä ihan kokemuksena. Onneks nyt on tuntunut, ettei ole vielä kiire synnyttämään kuitenkaan. Ja alkanut myös tuntua, että menee tässä vielä parisen viikkoa ainakin. Mut toivoisin, että sitten kun olen synnyttänyt, niin voin jälkeenpäin pitää sitä hyvänä kokemuksena. En tiedä, tuleeko meille tämän jälkeen lapsia, joten voi olla, että on ihan ainutkertainen kokemus edessä.

Ja tosiaan vaikea tietää kuinka kovaa se kipu sitten voi olla. Siitähän sanotaan, et se on "positiivista kipua", se kun vie synnytystä eteenpäin. Siitä mulla on aavistus, että mitä se tarkoittaa. Lääkkeellisessä tyhjennyksessä tuli maha kipeäksi ja siihen liittyi sellainen tyydytys, että nyt se epäonninen raskaus saadaan ulos sieltä (ei saatu, mut enivei). Se oli muutes jo aika kovaa kipua, ennen kuin särkylääkkeet alkoivat vaikuttamaan. Synnytyskipu lienee vielä kovempaa... :S Mut eiköhän siinä auta se kun tietää, että kivulla on hyvä tarkoitus ja sitten se, että se loppuu kyllä.
 
Kovin samanmoisin ajatuksin edellisten kanssa synnytystä odotan. Hieman jännittyneenä, kun ei yhtään tiedä mitä edessä on, mutta uteliaana ja hyvällä mielin.
 
Täällä kans hieman jännityneenä odotellaan synnytystä, että minkälainen "operaatio" se on :rolleyes: Äiitni sanoin eilen, että synnytyshän verrataan vähän niinku maratooniin.

Tänään taas bongailtu ja havaittu näitä oireita :laughing014 Päivällä olin laittamassa astioita tiskikoneesta pois, niin kamala viiltävä kipu vasemmalla alavatsassa jonka jälkeen tuli muutama kipeä supistuskin! Oli pakko mennä makoilee sängylle, mutta hyvää asentoo oli vaikea löytää. Piti herätellä miestäki, joka oli tullut yötöistä, että nyt kyllä kirpasee aika lailla. Sain kuitenkin itsekin sitten unen päästä vielä kiinni. Hassuinta oli; näin unta, että lapsivedet meni ja menin kertoo siitä miehelle niin hän vaan jatko nukkumista, kun minä yritin sanoa, että nyt pitää lähteä :laughing001 Ja muutenkin uni oli ihan uskomaton. Näin, että vauva liikkui ja hänen kasvonsa painautuivat tuohon mahaan.
 
Ekan synnytyksen keskellä muistan kuinka ajattelin "tän mä haluan kokea uudelleen!!", joten nyt se sitten edessä! Viikkoja tänään tasan 35, joten aikaahan tässä saattaa olla lähemmäs 7viikkoa. Mulla supistaa aina liikkeellä ollessa, mutta siis joko vain niin, että supistaa ilman kipua tai sitten supistaa kevyen alavatsakivun kera.
Tätä siis aina kun jalkeilla. Ekan kanssa en tunnistanut missään vaiheessa vatsan kiristymisiä ja synnytyssupistusten alettuakin luulin niitä megalomaanisiksi ilmavaivoiksi :D Se jaksaa edelleen huvittaa!
 
Nuo monen jo mainitsemat tunnot kuulostaa mustakin tutuilta. Synnytys toki jännittää, mutta ei pelota. Olen just yrittäny asennoitua etukäteen tuohon "positiiviseen kipuun", josta joku mainitsikin ja että se vie asiaa eteenpäin ja on siksi hyvä asia. Spontaanin keskenmenon aika vähällä lääkityksellä kokeneena tiedän myös supistuskivuista ainakin jo jotain etukäteen ja nyt kun niistä saa vielä palkinnon, niin toivon kestäväni ne hyvin. Aika avoimin mielin siis olen menossa.
 
Oma asenne synnytykseen (oli jo ekan aikana)

"SOITELLEN SOTAAN, KAIKKI MIKÄ TULEE VASTAAN, OTETAAN! KYLLÄ NE SIELLÄ TIETÄÄ MITÄ TEKEVÄT!" :)

. Näillä eväillä menossa tätä toistakin pukkaa sitten aikanaan pihalle :)
 
Iikss,, muakin on ruvenu jänskättään nyt synnytys.. aika varma oon ollut itsestäni ja oon omastamielestäni aika kova kestämään kipua.. :D Mutta mitä jos mä en kestäkkään tätä kipua vaan rääyn silmät päästäni kun supistaa ja tulee kipeää.. :D Vaikka oliski positiivista kipua.. Saa nähä tuleeko äitiä ikävä synnytyssalis.. D:
 
Eilen illalla kun makoilin sängyssä, alkoi supisteleen ekaksi selästä ja sitten siirtyi mahan puolelle! Supistukset teki hiukan kipeää ja niitä tuli monta peräkkäin! Mutta loppui kuin seinään sen sen jälkeen :) supistusten jälkeen olikin kiire vessaan ja elimistöni tyhjensi itsensä aivan totaalisesti :O nyt onkin pientä vihlomista ja tuikkimista koko ajan alakerrassa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top