Eilen oli erikoinen päivä. On alkanut tuntua nuo supistukset erillä tavalla ja eripaikoissa. Esim. yhtäkkiä saattoi eilen tuonne nivuseen tulla tunne, että siellä hermo painaa aluetta tunnottomaksi. Villiä. Ja kankuissa ja selässä tuntuu myös. Samalla tuo lapsi vissiin tosissaan porautuu tuonne alas, sillä alkaa olla sen verran mojovat kivut ja vihlonnat, että oon jo vaan ihan hiljaa. Mieskin kyseli eilen, että miten oot niin hiljanen (ne jotka ei vielä oo täältä minun hölöyksistä ymmärtäny, niin en oo kovin hiljanen tyyppi.. :D ), niin sanoin vaan, että käy vähän kipeetä. Siinä se sitten alko kieriskeleen, että "pitääkö meidän lähteä, JÄNNITTÄÄ!".
Ja yöllä, kun heräsin meidän toisen koiran kipsutteluun ovelta toiselle, ja tajusin sen haluavan ulos joko hädälle tai syömään ruohoa, ja lähdin käyttämään, niin mies huutelee paniikissa makkarista, että "Mitä tapahtuu, mitä siellä tapahtuu??!". :) Reppana.
Mutta just nyt on semmonen fiilis, että tunnustelen ihmeissäni kehoani, että mitä täällä oikeesti tapahtuu. Minä älähdän muka helposti pikkukivusta, vähän niinkö ilmoittaakseni siitä, mutta isosta kivusta vaikenen ja pidätän vaan keskittyneesti itseni kasassa. Oon alkanu ihmeellisesti vaikeneen tässä viimesen 48 tunnin aikana.
Toivottavasti kuitenkaan ei vielä.. Mulla olis vielä tekemistä, enkä mää tiiä oonko vielä valmiskaan.. Apua. Ja sitten heräsin peläten, että mulle jää vaan rupinen kurppa roikkumaan reisien päälle. :D Ai nou, tyhmää.. Mutta kaipa nämä ihmeelliset ajatukset kuuluu tähän vaiheeseen. :)
Ja sitä paitsi, vauva liikkuu vielä niin aktiivisesti tuolla, että ei kait se vielä ees vois syntyä. Seliseli, eikö niin? :D
Ja yöllä, kun heräsin meidän toisen koiran kipsutteluun ovelta toiselle, ja tajusin sen haluavan ulos joko hädälle tai syömään ruohoa, ja lähdin käyttämään, niin mies huutelee paniikissa makkarista, että "Mitä tapahtuu, mitä siellä tapahtuu??!". :) Reppana.
Mutta just nyt on semmonen fiilis, että tunnustelen ihmeissäni kehoani, että mitä täällä oikeesti tapahtuu. Minä älähdän muka helposti pikkukivusta, vähän niinkö ilmoittaakseni siitä, mutta isosta kivusta vaikenen ja pidätän vaan keskittyneesti itseni kasassa. Oon alkanu ihmeellisesti vaikeneen tässä viimesen 48 tunnin aikana.
Toivottavasti kuitenkaan ei vielä.. Mulla olis vielä tekemistä, enkä mää tiiä oonko vielä valmiskaan.. Apua. Ja sitten heräsin peläten, että mulle jää vaan rupinen kurppa roikkumaan reisien päälle. :D Ai nou, tyhmää.. Mutta kaipa nämä ihmeelliset ajatukset kuuluu tähän vaiheeseen. :)
Ja sitä paitsi, vauva liikkuu vielä niin aktiivisesti tuolla, että ei kait se vielä ees vois syntyä. Seliseli, eikö niin? :D
Lypsin vauvalle illasta ja aamusta maitoa jotta saisin supistuksia aikaan; maitoa yht. 80 ml, 0 supistusta :D Katsotaan mitä se lääkäritäti meikäläisen päänmenoksi tänään keksii, olisin jo niin valmis tositoimiin! Lueskelin äsken runoja, joilla ilmoittaa vauvan syntymästä läheisille tekstiviestitse ja kyyneleet vaan virtaa, on tämä jännää! Tänään olis hyvä päivä synnyttää 
) ja salissa oltu nyt 8 tuntia. Mun kehoni sitten yöllä päätti itse et synnytetään sitten ku sitä halutaan 
Äsken tulin kotiin ja kävin vessassa. Taitaa olla se limatulppa irtoamassa mulla! 
Eihän se nyt mitään välttämättä tarkoita, mutta onpahan edes jonkinlaista edistystä! JEE! :)
.