Tiada, mulla käynnistettiin synnytys juuri oman vointini takia. Vauvalla oli kaikki hyvin, mutta mun jatkuvat kipeät supistukset (jo viikolta 20 lähtien), pahoinvointi, päänsärky jne. olivat syy käynnistykselle. Nyt kun synnytyksestä on 8 päivää ja oma vointi on aivan uskomattoman ihana verrattuna siihen loppuraskauden pahaan oloon, voin sanoa, että käynnistys oli omalla kohdallani oikea päätös ja olen äärettömän kiitollinen siitä, että kaikki meni hyvin ja lääkärit sekä kätilöt kuuntelivat ja auttoivat.
Yhdyn kuitenkin täysin siihen, mitä muut ovat täällä jo kirjoittaneet: käynnistys ei ole mikään tie onneen ja helppo juttu. Siinä voi tulla ties mitä komplikaatioita, se voi kestää pitkään ja supistukset voivat olla paljon kivuliaampia ja rajumpia kuin luonnostaan alkaneessa synnytyksessä. Lääkkeet myös jättävät jälkensä kehoon. Mulla oli ihan hirveä olo heti synnytyksen jälkeen ja pystyin nauttimaan vauvasta kunnolla vasta parin päivän lepäämisen jälkeen. Jos vaan kestää, vauvalle on parasta pysyä masussa turvassa niin pitkään kuin hän itse siellä haluaa pysyä :) Tsemppiä! Kyllä se sieltä pian ulos tulee! T: Kaksi käynnistettyä synnytystä kokenut
