Harjoitussupistukset on sellaisia kivuttomia (yleensä!), jotka tuntuu vaan vatsan kovettumisena ja vähän epämiellyttävältä. Ne loppuu levossa tai kun vaihtaa asentoa tms. Näitä voi olla kymmeniä pitkin päivää ja ainakin mulla ne on sellasia, että "jää päälle", mutta täysin epäsäännöllisiä ja mahdottomia ajastaa.
Ennakoivat supistukset tuntuu jo vähän enemmän eli ne sattuu. Niitä voi tulla jo vähän säännöllisemmin, mutta ei alle 10min välein. Ennakoivat supistukset valmistaa tulevaa koitosta varten, mutta ne sietää vielä hyvin. Samoin kuin harjoitussupistuksiin, ennakoiviin suppareihin auttaa esim. Panadol,
kuuma suihku ja lepo.
Sitten ne itse synnytyssupistukset... Huh huh! Ne saa huutamaan hallelujaa ja silloin, kun supistus on huipussaan, on äitiä ikävä. Niillä on usein selkeä alku, huippu ja loppu. Niitä tulee säännöllisesti ja ne vaan kovenee ja kovenee, kunnes vauva lopulta syntyy. Niiden väli on alle 10min synnytyksen edetessä ja tukihenkilö pystyy kellosta katsomalla kertomaan koska seuraava supistus tulee ja koska se lakkaa. Se kivun määrä on todella vaikea kuvailla, koska jokainen kokee kivun erilailla, eri paikassa.
Poikkeuksia on tietysti aina, mutta suurimmalle osalle synnytyssupistukset on sellainen tajunnan räjäyttävä tuntemus, josta ei voi erehtyä. On todella ärsyttävää, kun sanotaan "sen tietää sitten", mutta valitettavasti se pitää suurimmalle osalle synnyttäjistä täysin paikkansa. Sitten, kun ei enää pärjää kotona; liikkuminen, suihku, tukihenkilön hieronta, huutaminen, itkeminen, jumppapallon päällä hyppiminen,
lämpötyyny, TENS-laite jne. ei enää auta, on aika lähteä sairaalaan. Jos on epävarma koska pitää lähteä, on uudelleensynnyttäjä tai suvussa on syöksysynnytyksiä, on outo olo tms. silloin kannattaa lähteä käymään näytillä. Luottakaa omiin tuntemuksiinne ja vaistoonne! :)
?
