Synnytystä ennakoivia oireita

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mju82
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kurjaa jos kivut on helvetilliset ja apua ei saa. Mutta jos yhtään lohduttaa niin YLEENSÄ ne ekat 4cm on ne tuskasimmat tai ainakin menee pisimpään. Sitte yleensä homma nopeentuu. Ja tosiaan kalvojakaan ei pääse puhkasemaan ennen ku on sen 3-4cm auki.
Täällä myös oltu ulkosuu auki sormelle jo 11,5vko ja kaulaakin jälellä 1,5cm tai onhan se varmaan nyt viime viikkoina edennyt.
Saisitko tiada seuraa? Ei ois niin yksinäistä?
 
En saannu en.. Pelottaa vaan et onko vauvalla kaikki kunnossa ku eilen yöllä törmättiin ukon kans sängys silleen et tärähti ja heti aamusta tuli sitä verist ja limast vuotoo,et onko vauva ollenkaan kunnossa.. Äsken sil näytti ainaki hikka olevan,jos se kertoo ees siitä et onko sil kaikki kunnossa..
 
Musta kuulostaa tosi oudolta, että jos soitat ja pyydät päästä verisen vuodon takia näytille tai että tarvisit jotain kivunlievitystä, kun et pysty muutamaa metriä kävelemään, että apua ei saa?! :S mulle on aina kättäriltä ja naikkarilta sanottu, että tervetuloa käymään, jos on yhtään arveleva mieli.
 
Ne on aika sitkeitä nuo vavet ja hyvin suojassa mutta jos vuoto lisääntyy vauvan liikkeet vähenee niin soittoa vaan polille mä tärisyttelen vavea vähän joka päivä mukulakivillä fillaroidessa ja aina se sängystä nousu keskellä yötä ole sekään pehmoisin mahdollinen isosta jumps äänestä päätellen.
Antaisiko kirja ja leffa vähän muuta ajateltavaa ?


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ne ei näköjään halua ottaa mua sisälle..luojan kiitos omistan koti doblerin ja sillä saannu sydän äänet kuuluviin,mut silti..edellee kauhee menkka jomotus alaselässä..
 
Pakko kyllä todeta, että siinä vaiheessa kun esikoisen synnytys oli oikeasti käynnistynyt ja supistukset alkaneet, niin ei kyllä olisi mieleenikään tullut ruveta siitä missään somessa kirjoittelemaan. Oli meinaan kivut kuitenkin sitä luokkaa, että isännän piti soittaa kättärillekin, kun en itse kyennyt. Eli epäilen, ettei tuo Tiadan vauva nyt kuitenkaan taida olla ihan heti tulossa, oireista huolimatta.
 
Joo Tiada mä kärsin esikoisesta helvetilliset kivut kaksi vuorokautta jotka valvoin putkeen..supisteli ihan säännöllisesti ja kovaa koko ajan, mut ei ne saanut mitään aikaiseksi ku oma kroppa meni niin lukkoo..sit ottivat sen jälkeen sisään, kun sanoivat ettei oo mitää järkee enää tässä, koitti kipupiikit, aquarakkulat jne mitä mieleen tuli eikä millään saanut kipuu pois..ihmetteli vain kätilö siinä vaiheessa et tunnenko edes kipua..mul sit auttoi vasta epiduraali minkä laittoivat hieman ajoissa, kun muuten en olisi enää fyysisesti synnytystä jaksanut..huono puoli oli vaan se et vaikutuski lakkas sit itse sytnnytyksessä :D Eipä tää lohduta, mut kipeetä se voi tehdä pitkänkin aikaa..mut luulisi sielt ainakin kunnon kipupiikin saavan..
No oon vähä eri mieltä, kyl mä pystyin ihan hyvin oleen somessa ku synnytys oli käynnissä..vähä riippuu kipukynnyks4estä..
 
Ehkä sekin on vaan luonnon tapa opettaa kärsivällisyyttä. Lasten kans sitä tarvitaan paljon eikä sekään aina riitä. Varaudu Tiada, että tuo vielä kestää. Koita löytää keinoja hallita sitä kipua, synnytyksessä ne on vielä kovempia. Tee joka päivälle vaikka suunnitelma, että mitä teet. Joku päivä ilahdut positiivisesti kun huomaat, että hommat jääkin kesken kun lapisveet hulahtaa nilkkoihin. Ja muista pitää mieliala positiivisena→ronsu siellä mahassa voi paremmin silloin!
 
Jeap, juurikin noin ku Happy sanoi.

Nää viimiset viikot odotuksessa on muutenki niitä pisimpii ja raskaimpii. Parhaiten aika menee ku koittaa vaan rentoutuu, tehdä viel rauhas juttui mist nauttii ja nähdä kaverei ni saa hetkeks ajatukset pois synnytyksen odottelusta.

Noi synnytykseen valmistavat kivutkin on totta vie tukalia ja vetää mehui pois, mut ne kuuluu asiaan. Sit ku se synnytys käynnistyy ni sen kyllä todellakin huomaa, kun tosi tulee kyseeseen.

Ensimmäistä odottaessa olin rvk 37 asti 2 cm auki ja podin menkkajomotuksia + muita kiputiloi tuon koko loppuodotuksen.. Ja esikoinen syntyi 41 + 6. Käytännössä en ajatellut muuta kuin synnytystä sen 5vk ja olin hermot kireel, niin täynnä koko odotusta. Sitä vain odotti, et joko nyt, joko nyt. Minulla olisi ollut käynnistys rvk 42 + 0 ja lakkasin juurikin pari päivää ennen käynnistystä odottamasta synnytyksen alkamista ja rentouduin -> vauva lähti omatoimisesti tulemaan.

Nyt toista odottaessa sitä on osannu ottaa rennommin kolotuksien ja valmistavien suppareiden suhteen reagoimisessa niin, että ajatuksissa on muutakin kuin kropassa vähitellen tapahtuvat muutostilat.

Vaikka se toki jännää on odottaa ja spekuloida kaikkia valmistavia oireita yms, ni oman mielenrauhan tähden vinkiksi sanon, että rentoutukaa naiset! Pyytäkää ihmisiä kahvil, hemmotelkaa itseenne, askarrelkaa vaikka ristiäiskorttei ja kattokaa kasa päin hömppäleffoi joita kukaan muu ei suostu koskaan seuraks kattomaan, ni tää piinaavan hidas loppuodotus saa vähän positiivisemman sävyn ja pysyy se mieli parempana. :)

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä nyt vaan kaikille! :) Pian koittaa aika jolloin ette pääse edes vessaan rauhas. :D
 
Mä oon kova suunnittelemaan kaikkia projekteja, mutta niiden toteuttaminen ottaa oman aikansa, kun laiskuus ja mukavuudenhalu aina iskee. Mutta toisaalta, nää päivät menee vielä ihan mukavasti näin laiskotellessakin ja ompahan sitten jotain tekemistä olemassa, jos tylsyys myöhemmin iskee.

Niin ja kiitos Janscu mahtavista sanoista!
 
Mulla sujuu kanssa päivät ihan mukavasti köllötellessä. Iltaisin on välillä vähän apeeta, mutta se johtuu osin siitä että on vähän ikävä sitä isimiestä joka töissä puurtaa. Nukkumaan mennessä rupee kelailemaan sitä synnytystä. On vaan sovittu että käynnistetään mutta ei mulle kukaan oo kertonu mitä se käytännössä tarkoittaa. Eli ei se ole itsestäänselvyys että tässä nyt ensikertalaisena tietäis mitä kuuluu tehdä missäkin tilanteessa ja herkällä ihmisellä menee se paniikkinappula nopeasti pohjaan.
 
Eiks käynnistys meinaa sitä, että lyödään oksitosiinitippa kiinni ja ootellaan, että alkaa supistella? Ja että se saattaa kestää kauankin, niinku päivän tai yli. Mut onneks sulla on se päivä tiedossa, niin saat elukoille vahdin. Mut kannattaa vahtia varottaa, että voi mennä yli 2 päivää, ennen kun oot kotona. Vaikka ei kai sitä kukaan osaa varmalleen sanoa, kuinka kauan laitoksella menee.
 
Mulle, Mashnu kyllä selitettiin varsin tarkasti, miten käynnistys mun kohdalla etenee. Muistaakseni meillä molemmilla on käynnistys ensi viikolla? Sanoivat että maanantaina laitetaan kohdunkaulaa/suuta pehmittävää ja avaavaa geeliä, jos paikat ei ole vielä auki. Mikäli paikat on sen verran auki, että voidaan puhkaista kalvot, niin sitten käynnistysaika tiistai-aamulle. Olen satavarma että jään maanantaina sairaalaan, koska mulla ei supistuksista huolimatta oo ikinä tapahtunut mitään ennen viikkoa 41. Normisti ne päästäis kotiin geeli pimpissä odottelemaan, mutta insuliini-hoidon takia joudun jäämään sairaalaan, siis jos joudun.
 
Aijaa, osallistuinpa taas vaikken tiiä mistään mitään :) MinniV tietää varmasti paremmin kuin mä!
 
Käynnistys tapoja on erillaisia. On ballonkia, tota geeliä, sitten oli jotain murusia mitä saa ja oksitooni tippaa. Ja tietenkin et jos paikat on riittävästi auki nii sit se kalvojen puhkasu. Olikohan viellä jotain? Et se kai riippuu tilanteesta ja lääkäristä paljonkin et mikä menetelmä on käytössä sitten.
 
Nii justiin niin.. Ei mulle sanottu muuta ku se että ota sairaalakassi mukaan 26.1. niin käynnistetään. Itekseni oon saanu netin avulla opiskella siitä kypsytyksestä ja oksitoniineista ja ja ja... Että kyyyyyyyyyllä tässä vähän mietityttää että mitä mun vartalolle tehdäänkään. Sillä just meinaan että jos ei kukaan kerro noista asioista ja kaikki on ihan uutta ja outoa niin kyllähän se varmasti pelottaa ja kaikilla on oma tapansa sitä jännitystä purkaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top