Eipä siitä liikelaskentaa silloin tarttekaan, jos tuntee liikkeitä päivän mittaan. Oma vauvani on sellainen, että saattaa pitää siestaa pitkät ajat ja oma läskikerros + edessä oleva istukka vaimentaa liikkeitä. Siksi on pakko välillä pysähtyä tekemään tuo liikelaskenta. Niinä päivinä, kun on mellastusta enemmän, en ole huolissani enkä laske.[/QUOTE]
Komppaan täysin tuota Kaykayn yläpuolella näkyvää ^viestiä (jos mun eka lainaus täällä onnistui!) mulla ihan sama tilanne. Harvoin on kyllä onneksi ollut hiljaisia päiviä, mutta silloin kun tuntuu etten ole huomannut kuin pari liikettä, niin oon joutunut ensin koittaa herätellä vauvaa ja jos se ei auta, niin sitten tehdään liikelaskentaa. Sitä painotettiin mulle moneen kertaan kun jouduin ekan kerran käydä käyrillä synnärillä ja sain ohjeet asiasta mukaan kotiin.
Sekin on niin totta mitä monet olette kirjoitelleet siitä, että jokaisella on omat historiansa ja kokemuksensa asioista, jotka sitten vaikuttaa just kuinka esim kokee kivun tai turvattomuudentunteen. Mulla oli esim vuosi sitten keskeytynyt keskenmeno joka todettiin ekassa ultrassa kymppiviikolla ja se jätti muhun pelon että mitä jos nytkin menettäisin tämän pikkuisen. Lisäksi yksi kaverini on joutunut kokemaan kohtukuoleman ihan raskauden loppumetreillä
nuo tekee musta aika säikyn odottajan.
Musta on ihana kun täältä ryhmästä on aina saanut tukea ja empatiaa kun joku asia mietityttää, eiköhän jatketa taas samaan malliin kaikki ihanat äipät!?
:)
Muoks. Höh, enpä osannut tällä tabletilla tehdä oikein tuota lainausta! :banghead: Saanko Kaykay pitää sen siinä kuitenkin, vai poistanko?