Synnytystä ennakoivia oireita

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mju82
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Emmä toivo,mut toi on nyt joulukuust asti hämänny mua ja turhauttaa,joka kerta lähtee kotiin :/ tietenki tiiän et parempi jos viihtyis pidempää,mut siihen ku ei ite voi vaikuttaa :/
 
Ehkä tuossa ei nyt oo keskosta kukaan toivonu vaan lähinnä sitä että kun Tiadalla ollu niin huono olo esim. viime yönä niin että ois joko Ronsu nyt kunnolla ja kasvais tai lopettais tuon kiusaamisen. Tai ainakin näin ite oon tarkoittanu.
 
Johonkin toiseen ketjuun jo tästä kirjoitinkin, että toivoisin vauvan kasvavan vatsassa "valmiiksi", eikä ole mikään kiire tulla vielä pitkään aikaan. Itsellä laskettu aika kolme päivää Tiadan jälkeen, ja tekisin kaikkeni, ettei vauva syntyisi vielä, jos siis merkkejä sellaisesta olisi. Siksi jättäisin siivoukset tekemättä, jos niiden epäilen aiheuttavan supistuksia ja oikeasti lepäisin, jos lääkäri on niin määrännyt. Tämä ei ole kilpailua kuka ensin synnyttää (enkä väitä, että kukaan niin ajattelisi), vaan puhutaan pienen ihmisen elämästä ja parhaista mahdollisista eväistä terveeseen elämään!
 
Ei se aina ole se kohtukaan vauvalle paras paikka varsinkaan jos istukan toiminta tai napanuoran toiminta on heikentynyt. Mä ajattelen sen vähän niin että viikoista viis jos vauvalla on paremmat mahdollisuudet kasvuun ulkopuolella kuin sisällä jos ei oma ole kasvanut seur ultrassa niin käynnistys on varmasti ajankohtainen viikolla 36.

Tuskin kukaan ehdoin tahdoin keskosta haluaa ja suurimmalla osalla viikkoja on jo niin reilusti ettei esim viikon 37 täysiaikaisuuteen ole pitkästi.

Tiadalla on tainnut olla pitkään huono olo ja valtava huoli jo pidemmän aikaa, ei se äidin stressaaminenkaan tilannetta vauvan kannalta paranna.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ja mulla käynnistetään reilua vkoa ennen laskettua aikaa koska vauva on niin iso. Onhan mulla siitä huono omatunto kun mun syömisten vikahan se on että vauva liian iso on. Mutta siis tässä mun tapauksessa parempi että vauva alkaa tulemaan etuajassa maailmaan.
 
Ja ihan oikeesti jos äiti ei voi kuin maata lattialla itkemässä kipuaan niin.. :(
 
Mashnu jos yhtään lohduttaa muinoin julkisuudessa ollut 875 grammaa paha Radi ja sen komplikaatio eklampsia oli henkilöllä joka urheili ja söi todella kurinalaisesti. Komplikaatioita voi tulla myös muille kuin ylipainoisille ja moni ylipainoinen voi kokea raskauden ilman komplikaatioita kaikkien syntymekanismeja kun ei tunneta, tunnetaan vain tiettyjä riskitekijöitä.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Tulee niin kovin erilaisia kirjotuksia, tai erilailla tulee tulkittua näitä, mutta kaikilla on vähän huoli omasta raskaudesta, synnytyksestä ja vauvasta. Lisäksi myös toistemme kun avoimesti ollaan voinneistamme kerrottu. Jokainen varmaan kuitenkin tarkoittaa ja toivoo Tiadalle kuin muillekin raskaana oleville hyvää vointia ja Ronsulle sekä muille pikkusille turvallista loppuraskautta ja synnytystä. Ja kivoja kätilöitä ja hyviä kipulääkkeitä ja nopeeta toipumista synnytyksestä ja ja ja... Listaa voi jatkaa, mutta pääasia on hyvä mieli. Toivotaan että kaikilla on hyvä mieli :)
 
Ja toisinkin päin vaikka olen ruokanatsi ja kyttään omaa lautasta että on varmasti hiilarit proteiinit ja rasvat balanssissa, paljon rasvaa mutta hyvälaatuista kasvirasvaa öljyistä margariineista ja avokadoists kun kala ei maistu ja herkuttelen kunhan perusruokavalio on kunnossa niin painoa on tullut "vain 12 kg" ja vauva on silti liian pieni.. En voi syödä enempää räjähtämättä tai olla liikkumattakaan :)

Mun ruokalautasen koko on ollut tähän saakka kaksinkertainen mieheen nähden ja se on sentään iso mies, nyt annoskoko pienenee kun vatsassa on enemmän vauvaa.

Pointti lienee siinä että se mihin voi vaikuttaa kannattaa tehdä mutta silti luonnon ja lisääntymisen tiet taitavat olla tutkimattomia :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulla on nyt ollu tosi tosi kipeitä supistuksia ilman et ees teen mitään eli makaan sohvalla mut silti koskee aivan tajuttomasti.. On tää ihmiskeho vaan ihmeellinen :S
 
Hyvä happy että kokosit tuon keskustelun ja päätit sen. Kaikki kommentit putkeen luettuna alkoi jo tulla mieleen sellainen perus palsta jossa kaikki kuuluttaa omaa ajattelumalliaan. Kaikkihan hyvää tarkoitti ja lopputuleman hyvä, mutta vähän lukiessa alkoi jo jännittää kuinka tämä keskustelu päättyy...
 
En nyt halua suututtaa ketään, mutta väistämättä, kun näitä juttuja on täällä lukenut, on mieleen tullut se, että toiset kyllä taitavat olla vähän turhan hermoheikkoja näiden asioiden kanssa. Toki me kaikki koemme mm. kivun eri tavalla, eikä toinen voi varmasti tietää, miten joku toinen asian kokee. Onko joku supistus nyt "oikeasti" kova vai ei ja tarkoittaako se synnytyksen lähenemistä, vai onko kuitenkin vain kivuliaampi harkkari. Tai tuo vauvan liikkeiden laskeminen. Kyllä täälläkin on mahassa välillä hiljaista, mutten silti ole kertaakaan ruvennut mitään liikkeitä laskemaan saati minnekään soittelemaan. Peruspositiivisen luonteeni mukaisesti uskon asioiden kyllä sujuvan omalla painollaan ilman turhaa stressaamistakin. Ja aina ne liikkeet on sitten taas jossain välissä alkaneet. En kyllä siis ihmettele myöskään hoitohenkilökunnan reaktioita tai käskyä pysyä kotona. He on kuitenkin ammattilaisia ja osaavat varmasti arvioida asiat oikeassa suhteessa. Eihän siitäkään nyt mitään tulisi, jos sairaalat olisivat täynnä siellä ns. varmuuden vuoksi tutkittavana käyviä raskaana olevia.

Mutta siis painotan vielä, että tämä on nyt vain minun fiilikseni tästä asiasta ja palstan teksteistä. Älkää ottako hernettä nenään :)
 
Mörri-Möykky, mäkin olen ollut samalla asenteella liikkeellä et kunhan liikkeitä tuntuu päivittäin niin on ok. Mutta mulle on neuvolassa painotettu nyt liikelaskentaa ja sanottu suoraan että 9 liikettä tunnissa ei ole "melkeen 10" vaan se on liian vähän! :/ Ja sillon kuuluu soitta äpolille (siis kahden peräkkäisen liikelaskentatunnin jälkeen). Vielä ei ole ollut tarvetta soittaa mutta pari kertaa on mennyt toiselle tunnille ennen kuin vauva on herännyt. Eli kyllä ne ammattilaisetkin välillä aiheuttaa tätä hysteriaa vaikkei ehkä syytä olis... (Tai mistä mä tiedän miten vakavaa se voi olla ellei saa sitä kymmentä liikettä tunnissa päivittäin...)
 
Komppaan Jannaa tässä asiassa. Mulle on kans painotettu sekä neuvolassa että lääkärissä tota liikelaskentaa. Mullahan siis nousi verenpaineet entisestään ja lisäksi päällä radi. Kun kerroin, että sain 7 liikettä tunnissa ja olin siihen tyytyväinen, niin painotettiin, että ehdottomasti pitää saada se 10 tai muutoin soitto svo:lle. Mun mielestä liikelaskenta ei ole turhaa hysteriaa, jos hoitohenkilökunta siihen nimenomaisesti kehottaa.

Samaa mieltä olen siitä, että koko tätä keskustelupalstaa seuranneena (en nyt puhu vain helmikuisista), tuntuu, että osa meistä reagoi asioihin herkemmin ja lähtee kyselemään apua herkemmin. Ja tokihan meillä kaikilla on aivan erilainen kipukynnyskin. Itse kuulun siihen kastiin, joka lähtee lääkäriin suurinpiirtein siinä vaiheessa kun on pää kainalossa ja perussairauksieni vuoksi krooninen kipu on ollut jo vuosia läsnä elämässäni, niin senkään vuoksi en ihan vähistä kivuista hetkahda. Tosin riski siinä on se, etten tajua reagoida sellaisiin kipuihin, jotka eivät kuulu raskauteen.
 
Tuo kivun asteen tunteminen on tosiaan mielenkiintoista. Sitä ei voi kukaan muu tietää miten kivulias esim supistus on kun kaikki kokee ne eri tavalla ja eri kohdassa kroppaa.
Mä tiedän ite että mulla on korkea kipukynnys. Opiskeluaikana tehtiin kerran parafiinihoito käsiin (siinä dipataan käsiä vuorotellen 40-asteiseen sulaan parafiiniin muistaakseni 5kertaa/käsi) ja muu luokka oli tehnyt sen edellisenä päivänä ja ainoastaan minä ja yks toinen tehtiin sit seuraavana. Olihan se kuumaa mut ei mikään paha mun mielestä mutta kaveri huusi joka kerta kun dippas käden. Muu luokka nauro hänelle kun kaikki muut olivat tehneet sen ongelmitta edellisenä päivänä. Loppuvaiheessa opettaja kuitenkin huomas että lämpötila oli vahingossa säädetty 60-asteiseksi eikä 40! Siinä kohtaa koko luokka tuijottikin mua miten mä olin kyennyt siihen värähtämättä. Tämä nyt oli yks esimerkki missä oon huomannut etten tunne ehkä kipua yhtä herkästi kuin moni muu.
Mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa että kummassakin synnytyksessä olen kuitenkin halunnut epiduraalin! :D
 
Mä en harrasta liikelaskentaa ollenkaan. Kyllä se vauva siellä sen verran joka päivä mesoaa että tiedän kaiken olevan hyvin. Hullukshan mä tulisin jos mä kaiket päivät vaan istuisin kuulostelemassa jokatuntisia liikkeitä. Eikä mulle ole neuvola tai äitipoli edes puhunu mistään liikelaskennoista, ne kysyy vaan aina että onko vauva liikkunu hyvin ja mä vastaan että liikkuu se. Yleensä mä olen kauhea stressaaja mutta tää raskaus on saanut paljon seesteisemmäks. Mä uskon että kaikki menee omalla painollaan niinku on tarkoitettu ja ekaa kertaa olen raskaana. Hitto, mun suurin huoli synnytykseen lähdöstä on se että meidän eläimille on siks aikaa hoitaja :grin
 
Mä yritän muistaa että me ollaan kaikki erilaisia: luonteeltamme, kropaltamme, raskauksiltamme, kokemuksiltamme. Mullakin on ympärillä yhtä monenlaista äitiä kun on lastakin ja olis helppo omien kokemusten mukaan tulkita toisten tekemisiä oikeiksi tai vääriksi vain omasta vinkkelistä katsomalla. Ja ollakseni rehellinen, niin olen tainnut tehdäkin :( joku mielestäni ylireagoi, joku ei puutu tarpeeksi. "Minä ainakin sitä ja tätä..."
Se mistä täällä foorumissa olen pitänyt, on ollut se asenne, että omia kokemuksia, huolia ja murheita saa ja voi jakaa ja muut voivat kertoa miten itse ovat tilanteessa toimineet. Asianomainen voi sitten itse pohtia mikä hänelle toimii.
Ja se mitä toivoisin ammattilaisilta, olisi juurikin sen psyykkisen puolen huomioon ottamisen. Kuinka paljon helpommalla he pääsisivät kun vähättelyn ja vain fyysisten oireiden huomioinnin lisäksi pitäisivät huolta myös tulevan äidin henkisestä hyvinvoinnista ja turvallisuuden tunteesta! (Tästähän on ollut puhetta myös tavallisten lääkärien kohdalla). Ihminen on kuitenkin psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Täällä me ollaan ehkä siinä sosiaalisen reunalla. Tehdään se järkevästi, jooko? Puolin ja toisin.
 
Mun on kerran pitäny laskee liikkeitä, muuten täälläkin liikutaan hyvin joka päivä ja jos ei liikuta on se saatu aina liikkumaan jollain konstilla :) mulla on kyl tosi matala kipu kynnys ni välillä tulee mietittyä et pitäiskö soittaa johonki mut vielä ei oo tarvinnu :)
 
Muokattu viimeksi:
Kaykay, samaa mäkin vähän pelkään kun on korkea kipukynnys ettei sit tajua lähteä synnärille ajoissa! Mullakin on perussairaus johon välillä (onneks todella harvoin) liitty kovakin kipu. Olen maannut sikiöasennossa vessan lattialla puolitajuttomana mutta kun tiedän ettei siihen auta muu kuin odottaa että suoli tyhjenee niin en ole soittanut ambulanssia vaikka muista syistä johtuvaan yhtä kovaan kipuun olisin soittanut jo ajat sitten.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top