Niinhän näistä on kirjoitettu
No jos on alkaakseen, niin onneksi kaikki on valmiina ja anoppikin on tullut reissusta takaisin. Siellä ollaan kuulemma 24h puhelimen päässä. Esikoinen menee sinne mummolle hoitoon ja mun miehen isäpuoli lähtee heittämään sit meitä sairaalaan.
Kyllästyin tarkkailemaan oloani ja menin poimimaan takapihalle vadelmia. Koirakin seuraa mua kuin hai laivaa. Ei meinaa päästää silmistään pois, ressukka
. (Saksan)paimenkoiraa kun siinä puolet on.
Esikoisen synnytyksen aikaan, kun kärvistelin vielä kotona, se oli koko ajan tunkemassa nuolemaan mun kasvoja. Ja mies kertoi, että sairaalassa ollessani koira oli ollut ne pari päivää ihan levoton kotona, kiertänyt vaan katsomassa ikkunoista ja vinkunut.