Olen tässä pohdiskellut ja tullut siihen tulokseen, ettei tämä lapsi synny yöllä. Se arvostaa yöuniaan niin paljon, ettei lähde niin isoon rasitukseen keskellä yötä. Eikös sitä sanota, että äiti tuntee lapsensa, no tältä minusta nyt tuntuu.
Tämä johtaa valitettavasti seuraavanlaisiin jatkopohdintoihin. Mies käy töissä 55 kilometrin päässä kotoa. Häntä ei huvittaisi hälyttää tänne kuulostelemaan hiipuvia supistuksia tai ihmettelemään siteeseen jäänyttä vähän notkeampaa valkovuotoa. Olen miettinyt, että pitäisikö minun mennä taksilla sairaalaan ja pyytää miestä tapaamaan minut siellä (kuinka monta turhaa taksimatkaa Kela mahtaa korvata?) vai pyytää häntä ajelemaan ensin tänne hakemaan minut ja sitten viemään minut samaa tietä pitkin sairaalaan, jonne on 70 kilometriä matkaa.
Nyt olisi siis mukavaa, jos saisi sellaisen lampun, joka syttyisi ja palaisi punaista valoa, kun synnytys olisi käynnistynyt, jotta tietäisi koska soittaa miehelle, että nyt se on menoa. Ikävä kyllä sellaista ei taida löytyä.
Tällaisia pohdintoja, kun laskettuun aikaan on kuusi päivää aikaa.