Synnytysoireita

Mama Doodles: Mä olen onneksi saanut nukuttua. Viime yönäkin nukuin kahdeksan tuntia (tosin pätkissä, mutta kuitenkin). Kätilö oli oikeassa päästäessään minut kotiin, kuten pian päättyneet supistukset osoittivat, mutta jotenkin jäi vähän sellainen olo, että paimennetaan kohti ovea jotta OIKEAT synnyttäjät pääsevät sisälle. Ja vastaus kysymykseeni oli vähintään epäselvä.

Sinun vastauksesi sen sijaan oli paljon valaisevampi. Jälkikäteen ajateltuna 2-8 minuutin välein tulleet supistukset eivät olleet säännöllisiä, vaikka välillä niitä tuli tasan viiden minuutin välein. Meillä on sairaalaan matkaa 70 kilsaa, joten senkään takia ei huvittaisi tehdä turhia reissuja. Sekin pelottaa, että lähtee liian myöhään, vaikkei se kai ensimmäisen kohdalla oikein onnistu.

Olen tänään parkunut täällä kotona ja kironnut, etten vastaa kenellekään puhelimeen, kun tuntuu, että kaikki (vaikka eivät sitä ääneen sanokaan) kysyvät soittaessaan "joko?". Kun itsellä on sellainen olo, että tekee mieli huutaa kun mitään ei enää tapahdu, ei huvita esittää iloista ja pirteää odottajaa: "Mikäs kiire meillä on, kun laskettu aikakin on vasta huomena...". Mies sanoi, ettei ole pakko esittää, mutta mitä mä sitten sanon: "V*tuttaa niin ankarasti, että veri ei kierrä, eikä tämä teidän kyseleminen ainakaan mielialaa paranna."

Olen yllättynyt itsekin tästä omasta reaktiosta ja mies tuntuu välillä olevan aika hämillään. Yleensä olen peruspositiivinen tyyppi, joka ei turhista murehdi, mutta nyt turhauttaa todella paljon. Enkä edes osaa sanoa, mikä.
 
Ehkä se, että sulla on tunne ettei sua otettu tosissaan? Mä ainakin oisin kokenut tuollaisen kommentin vähättelyksi, semminkin kun joillain ne synnytyssupistukset on oikeesti ”vain” pahojen menkkakipujen tasoisia. Se on muuten outoa, ettei ainakaan meillä neuvolassa selitetty mitä tarkoittaa ”säännölliset supistukset”, tajusin sitten vasta kun olin sairaalassa esikoisesta että juu, näitähän voisi kellottaa melkein sekuntikellolla. Kaipa siitä olisi ollut enemmän synnytysvalmennuksessa, mutta käytiin siellä vain kerran kun mua alkoi se lässynlässy, tekopyhä ”pohditaan yhdessä miten elämä sitten muuttuu (vaikka ei kellään oikeasti voi olla hajuakaan mitä lapsen saaminen juuri heidän perheessään vielä tarkoittaa)” ryhmätöiden tekeminen ahdistaa...

Mä kävin muuten esikoisesta sairaalassa kolmesti, kerran ottivat sisälle ja päästivät seuraavana päivänä pois, kerran sain lääkkeet ja kotiin. Kolmas kerta toden sanoo..? Meiltä ei tosin ole 70km sairaalaan.
 
Täällä mun koko päivän harvakseltaan tulleet supparit yöllä tiheni niin että tuli kaks ja puoli tuntia tasan sen maagisen viiden minuutin välein. Just ku aattelin et ny lähdetään, kävin vielä suihkussa ja kaaduin kauratyynyn kanssa petiin ja sovittiin et seuraavan supparin jälkeen lähdetään. No sitä ei sit kuulunu... liki puoleen tuntiin. Ja sen jälkeiset harveni niin että sit tuli pari-kolme tuntia taas niitä 10-15 min väliein. Hel**tin kipeitä ne on, mut edellisen väli oliki taas sitte liki puol tuntii...
Tää on turhauttavaa.
 
Marihanna kuulostaa ihan samanlaiselta turhautumiselta kuin omani. Siihen ei auta mikään muu kuun lapsen syliin saaminen!
Voimia ihan mielettömästi ja I feel you:)
 
On kyllä kiva kuulla, ettei ole yksin näiden tuntemusten kanssa. Kevätkäärö: Sehän tässä just harmittaakin, kun odottaa niin kovasti eikä voi tehdä mitään. Toisaalta on olo, ettei halua aloittaa mitään, jos sen joutuu jättämään kesken.

Ainakaan mitään pesänrakennusviettiä ei ole havaittavissa. Kämppä on kuin kaaos ja emäntä tuijottelee tylsämielisenä telkkaria. Äsken käytiin kävelemässä ja kohta lähdetään kauppaan ja kuntosalille. Jos saisi ajatukset pois tästä aiheesta.

Se eilinen elokuvareissu oli kyllä hyvä. Tosin elokuva ei ollut ihan niin hyvä, että olisi ihan koko aikaa ajatellut muuta kuin tätä juupas-eipäs-tulokasta, mutta joka tapauksessa tuntui hyvältä, että tehtiin jotain miehen kanssa yhdessä. Ja vielä jotain sellaista, johon ei ole mahdollisuutta niin usein sitten kun tämä syntyy.
 
Itellä oli kans toi hyvin pitkä (kuulemma äärimmäisen harvinainen) latenssivaihe (eli supistukset perkeleen kipeitä, ei säännöllisiä, eivätkä tehneet kohdunsuulle mitään). Mut itellä se kipu oli sellaista, että ei tullut mieleenkään lähteä kotiin. Mut kuulemma kivun kokemus on yksilöllistä. Ite halusin lähinnä kuolla, kun sattu niin helkkaristi. Meilläkin matkaa 50min verran synnärille. Ei olis tarvinnut kyl kiirettä pitää todellakaan, mut ei niitten kipujen kanssa kotona pärjännyt.
 
Minullakin kivut olivat melko kovat ja viimeinen tosi kipeä supistus tuli juuri ennen kuin viimeisin kätilö tuli sisään. Siksi olin niin pettynyt, kun hän ohjasi meidät ulos. Onneksi kipeitä supistuksia tuli tuon yhden jälkeen enää yksi. Ne lääkkeet, jotka sain varmasti auttoi kipuihin. Sen jälkeen ei ole ollut mitään, edes kivuttomia supistuksia ei ole tullut tänään.
 
marihannalle en osaa muuta kyllä sanoa ku tsemppiä ja kärsivällisyyttä :Heartred.varmasti tosi turhauttavaa ja asiaa haittaa vielä tuo ajomatka synnärille :/.

mun on pakko mainita ku on ollu eilen ja tänään jomotusta alaselässä.ihan niinku menkkojen aikaan,semmoista polttavaa jomotusta. En tiiä voiko olla synnytykseen liittyvä oire ja vaikka oiski niin Se tuskin on eessä vielä aikoihin. Mutta jotain kuitenki uutta tapahtunu niin iha jänskää:D
 
Mulla oli just tota "jomotusta" joka sit kiihty supistuksiksi ja nimenomaan alaselässä tuntu parhaiten. Alavatsalla tuntui sitten synnyttäessä enemmän, jos oli joku kivunliennytys eli siirto pois selästä.
 
Täällä supistelee. Samanlaisia supistuksia kuin silloin kun kiirehdin kassi kainalossa sairaalaan. Kuten ehkä arvaatte, en ole nyt niin innokkaasti lähdössä. Supparit tulevat ehkä noin 5-15 minuutin välein ja kesto on mitä tahansa 30 sekunnin ja 1 minuutin välillä. Ne tekevät niin kipeää, ettei voi nukkua, mutta ei niin kipeää että viitsisin lähteä sairaalaan 70 kilometrin päähän hakemaan kivunlievitystä. Niitä on nyt tullut puoli seitsemästä alkaen. Hyvää tässä on se, että ne vihlovat tuolla alakerrassakin. Jospa siellä siis tapahtuisi jotain...

Odottelen, että nämä hyväkkäät joko loppuisivat tai kiihtyisivät. Tai ehkä saisin sen ämpärillisen lapsivettä, jonka tilasin. :p Sitten ainakin tietäisin, että nyt on tosi kyseessä. Miesparka yrittää nukkua mun kanssa samassa huoneessa, mutta ei siitä tahdo tulla mitään. Tulin välillä tänne keittiöön purkamaan sydäntäni. Olette varmaan jo kurkkuanne myöden täynnä tätä turhautumista, mutta valitettavasti tällä hetkellä tämä on ainoa kanava, johon voin purkaa sydäntäni. Mies nimittäin kuuluu kuorsaavan tuolla. Hyvä niin, sillä JOS tänä yönä tarvitsee lähteä, hänen pitää olla virkeä auton ratissa.
 
Marihanna mä valvon kans supistusten kanssa. Mulla on tosi tullu vasta tunnin. Ei satu mutta henki salpautuu ja tulee huono olo kun supistaa. En usko että mulla tulee lähtö vielä, mutta toivon että sulla tulis kun supistukset on jatkunu jo niin pitkään!
 
Hymykuoppa: samassa veneessä ollaan. On muuten jännää, miten eri tavalla supistukset tuntuvat eri ihmisistä. Minulla ne tuntuvat oikealla puolella alavatsaa ja säteilevät sekä nivusiin että tuonne syvemmälle alakertaan. Supistukset eivät ole muuttuneet kivuliaimmaksi, mutta eivät helpottaneetkaan. Huomenna tai siis itse asiassa tänään on laskettu päivä. Jos poika on tullut enemmän isäänsä, hän saattaa hyvinkin olla tulossa. Jos taas hän on enemmän kuin äitinsä, voi mennä vielä parikin viikkoa.
 
Supistusten välit pitenee eli pääsen kohta varmaan jo nukkumaan. Vauva vaan poraa kovasti päätä tonne mun haaroihin supistusten välillä ja se tuntuu melkeen yhtä inhottavalta kun ite supistukset. Ei tässä kuitenkaan vielä synnytetä.

Tsemppiä sinne Marihanna, toivottavasti lähtö tulee pian!
 
Mulla vaan lapsi porautuu syvemmälle, mutta nyt ei ole ollut edes harjoitussupistuksista tietoakaan. Olen vain paksun mahani kanssa enkä saa kenkiä jalkaan. Olenkin aika varma, että vauva syntyy vasta toukokuun puolella. Kunhan syntyy äitienpäivään mennessä!!! Mä niin tahdon olla äitienpäivänä äiti :rolleyes:
 
Mä valvoin yksinäni kun et tullu katsoneeksi, että täällä olis ollu valvomisseuraa... Saittekste muut lopulta unta?

Perjantai-aamusta asti siis supistellu välillä 5-60 min. Eilen illalla n klo 00-02 supisteli n. 20min välein.
Siitä asti sitten tähän hetkeen (eli aivan liian monta tuntia) supistellu tosi tarkkaan 10 min välein. Eipä siis oo juuri nukuttu noissa väleissä.
Riittääkö toi että on säännöllisiä 10 min välein et ne tekeeki jotain? Vai pitäääks olla säännöllisiä sen 5 min välein et jotain tapahtuu? Pelottaa vaan et on edelleen tota latenssivaihetta et kärsin vaan eikä mitään tapahu...

On nää supistukset muuttunu vähän erilaisiks, enemmän kouraisee tuolta alaselästä ja eilen alamahalla auttanu kauratyyny on nyt ihan turha. Kestot on pidentyny hieman alkuyöstä (n35sek ->50sek)... Mikään asento ei oo hyvä.

Kaks vaihtoehtoista toivetta olis: 1. supistelis nyt ees hetken 5 min välein ni paukkaisin käymään synnärillä katsastamassa tilanteen. tulis mielenrauhaa siihetä että tapahtuuko edes mitään, vaikka sitten laittaisivatki takas kotio (asun onneks lähellä) tai 2. tulis vedet ni ne vois nopeuttaa ittestään tätä hommaa tai ainaki ne synnärillä jossain kohtaa sen tekisivät

Mä niin oon teillä hengessä mukana Marihanna ja muut!
 
itselläni ei ole edelleenkään mitään synnytykseen viittaavia oireita. kertaakaan ei ole kipeästi supistellut, eikä mistään kolota tms. sormelle kuitenkin olin torstaina auki ja päätin, että kun nyt tiistaina synnärille menen taas käynnistysARVIOON, niin käsken heidän käynnistää! alan pelätä, että vauva on kuitenkin jo yli 4kg ja ettei se mahdu tulemaan "helpolla" ulos...
ja anoppikin sai hommattua tiistain vapaaksi ja keskiviikkona hällä oli muutenkin vapaapäivä, niin saadaan pojat sinne hoitoon. jos sattuu että tiistaina jo vauva syntyy, niin torstaina varmaan sitten pääsenkin jo kotiin. että siinä mielessäkin saisivat silloin käynnistää...
 
En oo kauheesti tääl kirjotellu, mut seurannu kyllä... nyt oli pakko tulla kertomaan että aamulla seittemältä täällä tuli se ämpärillinen lapsivettä :D nyt vaan odotellaan kunnon supistuksia, muutama tullu jo mut ei säännöllisesti...
 
Tinttis mä sain nukuttua 03-05 ja sit 9-11 eli eipä ollu mukava yö mulla. Supistukset kuitenkin helpotti jo tolloin ennen kolmea...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top