Marihanna: Sitten kun supistuksiltasi et ole saanut nukuttua, täytyy mennä sairaalaan hakemaan kivunlievitystä jotta jaksaa sitten ponnistaa kun on tosi kyseessä. Sulle sanottiin sairaalassa kyllä aika hassusti. Itsellä on ollut nyt kolmatta vuorokautta supistuksia, joista 24h ne olivat sellaisia että oli aina pakko hiukan voikertaa ja jopa huutaa kun sellainen tuli päälle. Samanlaisia ne oli esikoisesta kunnes sain epiduraalin. Nyt ne ovat taas vähän laimenneet, sain jopa nukuttua viime yönä. Hain kyllä eilen aamuyöstä lääkettä sairaalasta (tai siis tarkistivat tilanteen, 29h suppareiden jälkeen kohdunkaula täysin kiinni ja kanavaa jäljellä, sain kipulääkkeet siellä ja seuraavan annoksen mukaan kotiin, niiden avulla nukuin). Olen katsonut joskus niitä synnytyssairaalaohjelmia, joissa synnyttävä äiti kävelee selkä suorassa synnytyssaliin, supistuksen tullessa hiukan irvistää ja on sen jälkeen kuin missään ei sattuisi. Ei ihan onnistuisi multa, mä raahauduin (esikoisesta) sairaalaan kaksinkerroin, purin hammasta ja vaikersin kun supisti (siinä maassa polvillani), oman huoneen kun sain niin huusin. Mielestäni tuo on niin yksilöllistä että ei voi sanoa mikä sitten on oikea synnytyssupistus. Se, että niitä tulee oikeasti säännöllisesti (eli esim. tasan 5min välein, ei 3-8min välein) on jo varmahko merkki, mutta kyllähän nekin voi joskus vielä laantua.
Mutta mikään sairaalareissu ei ole hukkareissu, jos et pysty kivuiltasi olemaan. Mä yritän aina asennoitua niin, että kätilöt ja lääkärit ovat palveluammatissa, jos mä tarvitsen mielestäni apua niin heidän tulee yrittää auttaa. Ei aina ihan niin käy, mutta itselle ei tule sellainen olo että vaivaa jotakuta ”turhaan”. Ja tosiaan, jos et ole saanut nukuttua, käy pyytämässä jotain apua tilanteeseen ettet ole valvonut kahta vuorokautta ennen ponnistusvaihetta. Se synnytys kun voi siellä sairaalassakin kestää vuorokauden ennen ponnistusvaihetta, jos olet valvonut kotona toisen mokoman niin voi tulla sellainen olo että mä muuten en sitten ponnistakaan...