Synnytysmietteitä

Itu1, en tiedä yhtään, siksi mua kiinnostaisikin tietää, mitä siellä sanottiin. En siis yhtään ukso tällaisiin juttuihin, joten mielenkiinto heräsi sen takia :grin
 
Mä luulen että mun neuvolakriittisyyteen vaikuttaa kanssa välillä se että olen sosiaalialalla töissä ja ehkä syynään välillä vähän ammattivinkkelistäkin miten on asiakkaan kohtaaminen sujunut ja onko palvelu nyt vaikuttavaa jos ei potilas uskaltanutkaan sanoa mitä oli oikeasti mielessä. :grin Mutta ihan opettavaista olla välillä itse siinä asiakkaan penkissä ja vielä aika herkässä tilassa, oppii ainakin sen miten pienet työntekijän sanomat jutut tai kiireisen tuntuinen asenne voi estää luottamuksen syntymistä...
 
Mä sain päiväkotivuosien varrella kuulla etenkin kollegoilta muutaman kärkevän kommentin siitä, onko mulla oikeus mihinkään mielipiteisiin kun ei ole omia lapsia. On tosiaan mielenkiintoista nähdä asiat viimein myös tästä "ammattilaisten armoilla" olevan näkökulmasta.

Varmasti moni niistä kommenteista oli aiheellisiakin, mutta itse kuvittelisin että jatkossakin arvostan myös niitä aidosti ulkopuolisia mielipiteitä ainakin osana sitä oman näkemyksen rakentamista... Mutta vaihdoin tosiaan sitten muutaman vuoden jälkeen alaa kun totesin, että suun kiinni pitämiseen kuluu vähän liikaa energiaa.

(Edit: Näkemykset horoskooppien vaikutuksesta imettämiseen ajattelin kyllä tyrmätä ihan hyvällä omallatunnolla.)
 
Muokattu viimeksi:
Meillä täällä järjestetään yhteensä kolme perhevalmennuskertaa, joista yksi (se hoitamiseen ja vauva-aikaan keskittyvä) kesti nelisen tuntia. Tuosta ajasta käytti puoltoista tuntia paikallisen seurakunnan pappi kertoen parisuhteesta ja nimenannosta. Itse sain melkoisia näppylöitä tätä aika vanhoillista pappia kuunnellessani, koska hänen käsityksensä parisuhteesta ja sen hoitamisesta olivat jostain ihan toiselta planeetalta kuin omani, puhumattakaan esityksen erittäin yleistävästä ja vain ydinperheajatteluun kesittyvästä tyylistä. Nimenanto-osuus sisälsi yllättäen myös vain kristillisen näkemyksen (= kastaminen) ja pappi antoi mm mielipiteitään, mitkä nimet ovat hyviä. Olin kovin pettynyt tästä kaupungin järjestämästä valmennuksesta, että se oli näin seurakuntasidonnaista. Itse haluaisin neutraalia tietoutta erilaisista vaihtoehdoista.

Mutta meilläkin vauvaperheosuus oli hyvä kuten myös lyhyehkö liikennevalistusosuus.
 
Tuo perhevalmennuksen kytkös seurakuntaan on kyllä yllättävää, kun luulisi että kaupungin puoleltakin sitä varhaiskasvatuksen asiantuntemusta löytyisi ja vielä vähän arvovapaampana versiona. Mutta seurakunnilla tietysti on nykyään(kin) iso rooli avoimessa lapsiperhetyössä (en muista virallista termiä, mutta tarkoitan kerhoja jne.), ehkä tuo yhteistyö on sitten tarkoitettu madaltamaan kynnystä siirtyä vauvan kanssa sinne.
 
Varmaan siinä on juuri tuo kynnyksen madaltaminen ajatuksena, harmi vain jos vuoroon on osunut liian vanhakantainen pappi joka ei ole ihan ollut tehtävänsä tasalla. Seurakunnilla kuitenkin on paljon sellaistakin toimintaa jossa uskonto ei juuri näy ja osallistua voi melkein omasta vakaumuksesta riippumatta. Työn puolesta on tullut tehtyä paljon yhteistyötä esimerkiksi diakoniatyön kanssa ja arvostan kyllä kovasti heidän työotettaan, apua saa sieltä usein paljon helpommin kuin kunnan byrokratian kautta. Noh tämä menee jo ohi aiheen...
 
Itu, ei tehty epparia. Mun käsityksen mukaan se pitäisi yleensä imukuppisynnytyksessä tehdä juurikin siksi että se riski pahoihin repeämiin on suurempi. Mun kohdalla ei ilmeisesti ehditty tekemään sitä. Mun kohdalla ei tosiaan ollu mitään lohtua siitä että luonnollinen repeämä paranee nopeammin kun eppari, varmasti se on niin pienempien repeämien kohdalla mutta tuskin pätee enää siellä 3-4 asteen kohdalla. Mä olin ainakin tajuttoman kipeä. Tiedostan kyllä senkin että mä kuulun pieneen porukkaan jolla käy noin huono tuuri, yleensä pahemmat repeämät on monen tekijän summa.

Meidän kaupungissa on parisuhdeiltaa ollut vetämässä seurakunnan väkeä eikä se ole liittynyt millään tavalla uskontoon. Tilaisuudessa on puhuttu jotain kasteesta mutta siinä vaiheessa on voinut poistua paikalta jos ei kuulu kirkkoon tai muuten halua kuunnella. Seurakunnalla on yleensä aika hyviä kaikki parisuhdekurssit ym. Omaa kokemusta ei oo mutta sen mitä oon työn kautta kuullut.
 
Mä lueskelen täällä kateellisena teidän perhe- ja synnytysvalmennuksista. Hyviä tai keskinkertaisia, niin olisi kiva, jos meillekin olisi ollut enemmän tietoa tarjolla. Meillä oli toukokuussa kolme perhevalmennusta (kaksi tuntia kerrallaan), joita neuvolan tädit pitivät. Niistä ei saanut hirveästi mitään irti, koska ne olivat niin aikaisessa vaiheessa. Silloin ei vielä oikein ollut mitään kysymyksiäkään. Sitten nyt elokuussa oli kaksituntinen synnytyslaitoksella, jossa esiteltiin tiloja ja kerrottiin vähän kivunlievityksestä kotona ja sairaalassa. Imetyksestä ja hoidosta meillä ei ole ollut mitään eikä parisuhteesta tai nimenannosta tms. myöskään.
 
Aamu ei voi muuta sanoa kuin että rohkea olet ja hienoa ettei tuo kokemus ole estänyt uutta raskautta, mä luulen että monella käy niinkin ettei uskalla uudelleen yrittää ollenkaan noin rajun kokemuksen ja hitaan toipumisen jälkeen.
 
Autumn daydream, täälläkin syyskuisten vanhempien valmennukset olivat virallisesti toukokuussa, mutta neuvolassa sanottiin että voi mennä syksynkin ryhmiin jos niissä on tilaa. Tämänpäiväisessä oli varmaan kolmasosa ensi kuun synnyttäjiä.

Muuten oli semmoinen valmennus, että olin lähteä kesken -- vetäjä oli viiden lapsen äiti, taas viimeisillään raskaana ja kuulemma imettänyt viimeiset kymmenen vuotta. Voisi tietysti tuolla taustalla tulla hyvinkin vakuuttavaa tietoa, mutta nyt tarjolla tuntui olevan kunnon imetyspropagandaa siitä huolimatta, että esittelykierroksen perusteella siellä oli pelkästään vanhempia, jotka todella haluavat imetyksen onnistuvan ja ymmärtävät sen merkityksen. Imetys kuulemma pelastaa sekä lapsen että äidin terveyden, piste, ja kuulemma max. parilla prosentilla äideistä täysimetys ei yksinkertaisesti onnistu?! Mulla on tosi epäonnisesti valikoitunut tuttavapiiri sitten, tai joukossa vain poikkeuksellisen iso prosentti saamattomia tunareita kun eivät saa imetystä toimimaan, vaikka luonto ei tee virheitä... :mad:

Ei kai noihin vain pitäisi mennä, mutta kun sitä tietoa tosiaan kaipaisi. Mutta tuo oli max. yhtä objektiivista kuin se, mitä olen kavereilta jo saanut :sad001 Ei voi kuin toivoa, että lauantain synnytysvalmennus on informatiivisempi. Pitääkin kysyä noista parkkilapuista, jos päädyn vielä itse ajamaan sairaalaan :grin
 
En yhtään ihmettele että ihmiset stressaantuu ja potee syyllisyyttä jos ei imetys tahdo onnistua, kun monessa suunnassa informaatio tulee juuri tuolla asenteella! Luulisi että siitä onnistumisen paineesta juuri voi tulla kierre ettei homma ainakaan lähde toimimaan.. Olen itse yrittänyt mahdollisimman vähän ajatella imetystä etukäteen, vaikka monessa asiassa olenkin huolellinen valmistautuja ja tiedon etsijä. Haluan välttää stressiä parhaani mukaan.

Mulle ei oikein ole valjennut miksi korviketta lisäravintona jotkut pitää huonona juttuna, onko se sitten vaan sen takia että vauva saattaa pullon takia alkaa hylkiä tissiä tai jotain? Äidinmaidon hyvät puolet varmaan on ihan kiistattomat mutta miksei siihen lisukkeena voisi käyttää korviketta tarvittaessa..? Ihan siis tiedon puutteesta ihmettelen tätä, onko siinä korvikkeessa joku juttu jota en tiedä.
 
En myöskään tiedä korvikeasiasta, mutta itselle olisi ainakin vaikeampi paikka se imetykseen liittyvän vuorovaikutuksen menettäminen, jos imetyksessä on ongelmia ja tulee turhautumisia sen suhteen. Ihan varmasti riittävän hyvää, vaikkei nyt ehkä täydellisyydessään äidinmaidon veroista, ravintoa vauvalle on kyllä saatavissa, mutta sitä alun symbioosia on varmaan paljon vaikeampi tavoittaa jos imetys on hankalaa.

Mulla on ollut Itu1 hyvin samanlainen suhtautuminen imetykseen -- mitä vähemmän sitä miettii ja stressaa, sitä luonnollisemmin sen kuvittelisi sujuvan -- ja vähän siksikin tuonne eksyminen pelkästään neuvolantädin mieliksi tuntui virheeltä. Yritän pyyhkiä sen täydellisen imettäjän puheet muistista jos suinkin voin...
 
Yritä deletoida rouva täydellinen ja jutella vaikka jonkun vähän kannustavamman ihmisen kanssa. :) Mulle imetysvalmennus kyllä oli hyödyllinen koska sitten kuuli milloin niitä vaikeimpia hetkiä voi tulla,niin ei ehkä niin helpolla luovuta niissä.Mutta sitten alkoi jo iskeä olo osaanko ja muistanko kaikkea ja että pitäis suunnilleen muistiinpanoja tehdä ja olla ohjekirja imetystyynyn vieressä eli alkoi mennä stressin puolelle.Onneksi imetykseen taitaa aika hyvin saada apuja ihan kotiin asti jos tarve vaatii!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kyllä korvikemaidot on hyviä ja laadukkaita tai ainakin se käsitys mulla on. Joskus ravitsemustieteen kurssilla käytiin niitä läpi, koostumusta jne, ja se jäi mieleen, että merkkien välillä oli eroja esim. rasvahappojen suhteissa. Silloin kauhistelin, että miten ikinä voi tietää, mitä vauvalle kannattaa hankkia; nyt ostin muutaman purkin varoiksi kotiin ilman sen suurempaa miettimistä. Imetys on aina parempi vaihtoehto kuin korvike, sillä vauva saa äidinmaidosta vasta-aineita, jotka ehkäisee sairastumista vauvaiällä. Mutta kaikilla imetys ei onnistu ja terveitä lapsia niistäkin on tullut, vaikka korvikkeella ovatkin kasvaneet.

Mää olen miettinyt äidinmaidon koostumusta tai oikeastaan sitä, mikä siihen vaikuttaa. Valmennuksessa kysyin ruoka-aine rajoitteita imetyksen aikana, täti sanoi vain, että muutamia on, mutta ei ruennut niitä erittelemään. Sen sijaan sanoi, että alkoholia voi juoda?! Siis, eihän mikään totaalikieltäytyjä tarvitse olla, mutta oli omasta mielestä huono paikka mainita tuolla, kun ei tiedä ihmisten taustoja. Ja jos sanotaan, että alkoholi ei vaikuta niin tulee sellainen olo, että aivan sama mitä syö. Mutta kyllähän oikeasti se, mitä syö vaikuttaa äidinmaidon koostumukseen. Niinhän? Varmaan äidinmaidon "peruskoostumus" on sama, käytetään raskauden aikaisia rasvavarastoja hyväksi jne, mutta kyllähän osa tulee siitä, mitä äiti on syönyt. Pitää varmaan haastatella neuvolan tätiä tästä(kin) asiasta.
 
ainakin tuolla muissa ketjuissa olen lukenut, miten ihmiset ovat jättäneet vaikka mitä syömättä siksi, että vauva on saanut vatsavaivoja (ruisleipä jne) ja tuttava kertoi vauvan suunympäryksen menneen punaiseksi hänen imetettyään tulisen ruoan syönnin jälkeen. kuulostaa aika kummalta, että valmennuksessa noin vain sanotaan alkoholin olevan ok...
 
meillä muuten valmennuksessa kerrottiin, että sairaalan äideillä oli huomattavasti vähentyneet imetysvaikeudet, kun pastan ja leipien sijaan oli alettu tarjoilla riisiä joka aterialla. japanilaisten mielestä tietysti riisi on paras vaihtoehto kaikkeen :D mutta kuulemma eri ruoilla on erilaiset taipumukset esim. aiheuttaa tukoksia rintoihin :)
 
Mua jännittää ihan tolkuttomasti se, että meillä on synnytyssairaalaan matkaa 60km. Osaako sitä lähteä ajoissa sun muuta... ja sekin, ettei huvittaisi mitään yhteensä 120 km huviajeluita tehdä montaa kertaa, että osais sitten tosiaan lähteä kun on tosi kyseessä.
 
Tekah, mulle on ainakin pari ystävää sanonut, että kun vauvalla on ollut taipumusta koliikkiin, heille on suositeltu maidonjuonnin lopettamista imetysajaksi. Etenkin lakto-ovo-vegetaristiystävä ihmetteli, ettei ihmeemmin muistutettu ravintolisistä, vaikka ohjeistettiin jättämään 50% kahdesta eläinproteiinilähteestä ja tärkein kalsiumin lähde... Käytti tietysti maalaisjärkeään sitten :) Ja vauvalla epäiltyjen allergioiden takia on pitänyt kuulemma jättää pois kenen mitäkin.

Jännää kyllä että näistäkään ei sen imetyshehkutuksen keskellä puhuta mitään; en tarkoita että pelotella pitäisi, mutta mun mielestä ainakin semmoinen info on uskottavampaa, jossa edes jotenkin valmistetaan siihen ettei kaikki ole yhtä pinkkiä imetysunelmaa.

Looora: jos äidin matka sairaalaan on pitkä, tuskin sieltä lähetetään yhtä helposti takaisin kotiin odottelemaan kuin jos asuu lähellä sairaalaa.
 
Mää oon kansaa kuullut, että äidin kahvinjuonti voi aiheuttaa vauvalle vatsavaivoja. Samoin allergisia oireita voi tulla esim. kananmunista, viljoista tai jopa rypsiöljystä. Ehkä näihin ravitsemuksellisiin asioihin ei haluttu mennä syvällisemmin valmennuksessa, mutta olisivat mun mielestä voineet painottaa äidin terveellistä ja monipuolista ruokavaliota. Allergioiden suhteen oon kyllä tyytyväinen, kun otettiin lapsivakuutus; saan kiikuttaa vauvan lääkärille vaikka joka vatsanväänteiden takia. Meillä siis suvussa mm. maitoallergiaa ja keliakiaa, joiden periytyvyys on kuitenkin aika todennäköistä.
 
Oon täysin samaa mieltä Tekah tuosta vakuutusasiasta! Ei tarvii sitten miettiä kun voi tarpeen vaatiessa viedä suoraan lastenlääkärille ja saa asiantuntevaa hoitoa.
 
Takaisin
Top