Synnytysmietteitä

Hyvä tietää ettei kättärille enää saa tuoda kauratyynyjä. Neljä vuotta sitten niitä oikein suositeltiin. Ne on ehkä enemmän isää varten, kun hän voi osallistua toimitukseen käymällä lämmittämässä sitä tyynytä.
 
Edellisellä sivulla mietittiin katetrointia ja sen jälkeistä kirvelyä, mut on katetroitu kaks kertaa. Toisen kerran jälkeen kirveli, toisen kerran ei. Mut silloin kun kirveli, muistan että se aika kovakouraisesti riuhtaistiin pois eli olisiko sillä sitten vaikutusta asiaan kuinka hyvä päivä hoitajalla on.. :)
 
Tosin esikoisen odottajana nuo mun kokemukset ei ole olleet luonnollisestikaan synnytyksen jälkeisiä, silloin nyt on taatusti paikat hellänä muutenkin. :)
 
Tänään istuin mieheni kanssa kaks tuntia synnytysvalmennuksessa ja sen jälkeen toivoin etten olisi mennyt tai oikeastaan mitään uutta tietoa ei tullut ja kaikki asiat oli tuttuja, mutta se kaikki sai synnytyksen kuulostamaan todella vaikealta ja muutenkin alko ressata sitä enempi kun siellä kävi. Ennen ollu hyvillä mielin menossa synnyttämään mutta nyt se tuntuu jotenkin vaikealta ja osaanko tehdä kaikki oikein niin kun pitäisi. Olisin mielummin jättänyt tuon käymättä ja mennyt iloisin mielin synnyttämään.. Mukaani sain vain kipeän lonkan siitä istumisesta :/

Sent from my C6903 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä oon kyllä pitänyt synnytysvalmennuksia hyödyllisinä. Tosin kyllä muakin vähän alkoi jännittää, että muistaako siitä hengittelytekniikasta mitään sitten tositoimissa. Että missä kohtaa piti hengittää vain "puolisyvään" ja milloin oikein syvään ja miten sen ääntelyn voiman sais suunnattua alaspäin, että vauva liikkuis kohti tätä maailmaa...
 
Meillä ei edes kerrottu mitään hengittämisestä, meille vaan puhuttiin raskausajasta ja sitten synnytykseen liittyvistä supistuksista ja synnytyksen erivaiheita ja kivunlievitystä. Kaiken melkein olin jo itse lukenut ennestään. Olisin toivonut että olisi nähnyt paremmin mihin pitää tulla kun on hetki tulla synnyttämään ja miten pitää toimia sillon, niitä asioita ei oikein juuri puhuttu ollenkaan :( synnytys asennot sai minut hämmentymään, että kuinka monia eri tapoja niitä on ja kätilö sanoi että yleensä ensisynnyttäjän kanssa ne kaikki asennot käydään läpi ja katsotaan se paras..omasta mielestäni en puoliinkaan asentoihin haluais edes synnytyksessä mennä ja niissä asennoissa ponnistaa

Sent from my C6903 using Vau Foorumi mobile app
 
Meilläkin synnytysvalmennus oli vain vähän reilun tunnin power point -esitys synnytyksen vaiheista ja kivunlievityksistä, paljon sellaista minkä olin jo ennakkoon lukenut. Ei huono muttei erityisen hyväkään tietopaketti, ehkä siinä oli miehelle enemmän uutta tietoa. Ei ollut mitään hengitystekniikoita tai hierontaopastusta miehelle kuten odotin. :grin

Tässä taitaa kyllä olla eroja ihan samankin paikkakunnan sisällä koska kaveri kertoi oman synnytyksensä alusta ja sanoi että "sitten nousin ylös ja aloin tehdä niitä valmennuksessa neuvottuja juttuja". Jäin miettimään että mitä juttuja kuuluu tehdä. :eek: Meidän valmennuksessa ei tullut mitään tietoa siitä, miten kotosalla kipua voisi lievittää muutoin kuin suihkussa käymällä.
 
Yleensä perhevalmennukset on sellasia luentotyyppisiä. Jossain voi olla jotain keskusteluakin riippuen ryhmän koosta. Mitään hengitysharjoituksia ei oo ollu enää aikoihin eikä niistä kyllä hyötyä oliskaan. Rentoutumista voi jokainen harjoitella itsekseen omassa rauhassa.
 
Mä pääsen synnytysvalmennukseen vasta viikon päästä, kun 36 vkoa tulee täyteen, mutta ainakin keväällä sen käynyt kaveri kehui täkäläistä valmennusta hyväksi ainakin ensisynnyttäjälle. Joku kyllä varoitti, että eri vetäjienkin välillä on isoja eroja.

Pistää kyllä miettimään, että mitähän jos menen sinne ihan turhaan, kun kääntöyritys on heti parin päivän päästä tuosta. Onhan tämä ehkä asioiden edelle menemistä, mutta mietin kyllä jo että valitsenko suosiolla sektion, jos tyyppi ei käänny oikein päin hyvällä eikä pahalla. Ei kai sekään ihan järjettömän kamala vaihtoehto voi olla, jos teistäkin osa on valinnut sektion ihan vapaaehtoisesti?
 
Perätilasynnytys on niin oma lukunsa... mä en tiedä olisko musta siihen, veikkaan että vaatisin sektiota kynsin hampain.

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla on jäänyt mieleen sieltä synnytysvalmennuksesta että perätilasynnytys olisi tooosi harvinainen juttu mutta onkohan kuitenkaan noin kun täälläkin useammalla se mahdollisuus leijuu ilmassa.. vai onko se vaan nykyään yleensä lähes aina niin hyvissä ajoin tiedossa että päädytään sektioon...?
 
Ei ole osunut silmään, miten iso osa perätilaraskauksista päätyy alatiesynnytykseen, mutta mitä nyt olen lueskellut, paljon kutakuinkin lääketieteellisissä teksteissä (mitä niitä nyt netistä löytää...) nostetaan esiin keisarileikkauksen riskejä. Ja kuullut olen, että alatiesynnytykseen on myös painostettu vaikkei vauva olisi edes kovin pieni... Eli en tiedä, onko ihan läpihuutojuttu vain valita se sektio, jos tuo kertoo jotain lääkärien asenteista. Pitää jutella sektion kokeneiden kanssa toipumisesta sun muusta ennen päätöstä. Jos siis semmoisen joudun tekemään :confused:

Mulla oli onni onnettomuudessa, että sattui radin takia olemaan tuo ultra tässä vaiheessa, kun en tiedä, olisivatko neuvolassa enää huomanneet koko perätilaa, kun viimeksi oltiin niin tyytyväisiä siihen että tyyppi oli ollut aiemman perätilan jälkeen useamman viikon oikein päin ja syke löytyi myös ennen ultraa samasta paikasta kuin noina raivotarjontaviikkoina... Ehkä olisivat, mutta ultrasta sen nyt ainakin tietää, ja kääntämistä ehditään vielä yrittää.
 
täällä on noi perhevalmennukset neljässä osassa ja siinä viimesessä on aiheena joku "miten hengitän synnytyksessä" :D noi on kaikki jostain kumman syystä nyt vasta syyskuussa nii eihän sitä tiedä ehdinkö ees enää niihin :D siihen ainakin haluisin mikä on just tää synnytysvalmennus, mut en tiedä jos se onkin sit ihan turha ku teidän muitten juttuja täällä lueskelee.
 
Toivotaan syyskuinen ettet tuoda valintaa joudu edes tekemään!

Mua on vähän huvittanut meidän synnytysvalmennuksesta kun se kätilö niin lohduttavasti kertoi että sellaisia "pieniä kissan raapaisuja voi tulla" jotka sitten nätisti tikataan kuntoon. Tosielämän tarinat on olleet vähän karumpia...

En mä silti ihan turhana tuota valmennusta pitänyt, ja olishan siellä itsekin voinut olla aktiivisempi ja kysellä. Mä kävin siellä niin aikaisin ettei jotenkin osannutkaan kysyä mitään. Imetysvalmennus oli mulle hyödyllisempi! Yksi syy noihin menemiseen oli se että toivoin että siellä olisi tutustunut muihin odottajiin mutta meidän porukkaan iski joku suomalainen joukkotuppisuisuus eikä kukaan puhunut tai kysellyt mitään. Tai ehkä kaikki oli vaan niin helletuskissaan ja odotti pääsyä pehmeämmille penkeille nopeasti.
 
Ei se oo helppoa tehdä päätöstä alatiesynnytyksen ja sektion välillä. Toi perätilakin on hankala juttu. Jos on siro vauva ja kaikki menee kohdilleen niin perätilasynnytys voi sujua loistavasti alakautta. Ite oon tätä asiaa joutunut miettimään todella paljon ja siitä ekasta synnytyksestä lähtien koska mulla tuli ne pahat repeämät enkä oo toipunut ihan kuntoon siitä. Mulla on kokemusta vain siitä huonosti menneestä alatiesynnytyksestä jossa periaatteessa oli kaikki ihan kohdallaan, vauva keskikokoinen ja normaalissa tarjonnassa, synnytys eteni hyvin koko ajan. Oliko se syy repeämiseen pelkkä imukuppi vai mikä. Kukaan ei vaan voi luvata etteikö se voisi toistua uudessa synnytyksessä. Lääkäri puheli äitipolilla että voisin alateitsekin synnyttää mutta en vaan uskalla. Toisaalta pelottaa sektiokin ja miten siitä toipuukaan. Todella vaikeeta on, pakko vaan toivoa että tein oikean päätöksen.
 
Aamu pakko kysyä tehtiinkö sulle siis eppari vai oliko muuten vaan jostain tuntemattomasta syystä repeämä niin paha? :sad001 Eipä sitä todella voi etukäteen tietää kuinka käy! Mua on vain tolla epparilla peloteltu, että siitä toipuminen on hitaampaa kuin luonnollisista repeämisistä. Joita synnytysvalmennuksessa tosiaan kutsuttiin pieniksi kissan raapaisuiksi... sä et varmaan allekirjoittaisi tätä kuvausta..
 
Perätila ja alatiesynnytys on kyllä pelottava yhdistelmä :confused: Tai en siis tiedä oikeasti, mun kuvitelmissa ainakin, itse ehkä päätyisin sektioon. Toivotaan, syyskuinen, että kääntyy itse tai sitten kääntäminen onnistuu!

Noissa synnytysvalmennuksissa on kyllä eroa. Itse tykkäsin enemmän hoito- ja imetysosiosta (meillä siis oli jaettu kahteen käyntiin koko valmennus), mies taas tykkäsi enemmän synnytysosiosta. Yksi kaveri sai vauvan Jyväskylässä viime vuonna ja heillä olisi ollut luento imetyksestä ja "horoskooppimerkin vaikutuksesta imetyksen onnistumiseen". Jos joku on sieltä päin ja käytte tällaisen luennon niin kertokaa mullekin, mitä siellä sanottiin! :)
 
Mitä ihmettä, vaikuttaisko imetykseen siis äidin vai vauvan horoskooppi vai molemmat? :grin

Synnytysvalmennuksessa hyvä puoli vielä oli se että sai vähän paikallista tietoa omasta synnäristä, tyyliin mitä sinne kannattaa pakata mukaan, mistä saa parkkilapun ja miten isät voi lämmitellä eväitään. Noi nyt on sellaisia juttuja joita ei netistä pelkästään voi lukea.
 
Ei hyvää päivää! Olen tänään menossa juurikin Jyväskylässä perhevalmennuksen imetysosioon, jota neuvolassa suositeltiin lämpimästi, mutta jos siellä jostain horoskooppimerkeistä puhutaan, lyhyeksi saattaa jäädä se neuvonta :eek:

Viime viikollakin oli "Elämää vauvaperheessä" -valmennuksen alussa pari kärkevää kommenttia kielen päällä seurakunnan lastenohjaajalle, mutta onneksi parani loppua kohti, kun elävä vauvaperhe pääsi ääneen, ja oli hyvinkin rohkaiseva ja hyödyllinen. On siis itsellä tutkinto varhaiskasvatuksesta ja týökokemusta pk-seudun lähiöistä, ja opiskeluajoilta jäi joku yliherkkyys kaikkea kovin tyypillistä lastentarhanopettajasöpöilyä kohtaan. Tiedossa on kyllä että pakko sekin on tässä oppia hyväksymään. Ehkä tässä vielä itsellekin jostain tipahtaa ne ruusunpunaiset lasit vaikkei tilanne ehkä siihen kovin suotuisa olekaan...
 
Takaisin
Top