Synnytysmietteitä

40+0.

Johan tässä olisi valmis toimintaan, mutta käynnistys ei nyt oikein nappaisi. Tänään on järkkäilty paikkoja kuntoon ja vähän käveltykin (eilen tuli sitä lajia enemmänkin), illalla kokeillaan sitten vielä sitä saunaa. Aamulla jättäydytäänkin sitten lääketieteen käsiin ja toivotaan, että käynnistetty synnytys muistuttaa enemmän kaveripiirin parasta kokemusta (15 h) eikä sitä pahinta, jossa rampataan monta päivää sairaalan ja kodin väliä ja ihmetellään, tapahtuuko mitään vai mennäänkö sektioon heti vai huomenna :sad001

Tärkeintä tietysti on, että viikon sisällä on mitä luultavimmin vauva ulkomaailmassa, kotona kaikki valmiina ja ympärillä monta ihanaa myötäeläjää.
 
Kotona taas. Käynnistystä siirrettiin tiistaiaamuun, kun tyypillä ei ole mitään hätää siellä missä on, ei supistele, kohdunsuu on kiinni ja -kaulaa pari senttiä jäljellä. Pari tuntia ehdin elää sairaalaelämää; päivätolkulla sitä ennen kuin mitään olisi tapahtunut olisi taatusti vienyt mehut...
 
Sehän saattaa vielä Syyskuisella itsestäänkin käynnistyä, kun on tiistaihin aikaa :)
Mulla on nyt toissapäiväisestä alkaen tuntunut enemmän supistuksia ja maha on pinkeänä lähes koko ajan.
Ehkä se tästä kohta käynnistyy! :)
 
Toivotaan AstaE, että ehditään kumpikin saada vauvamme vielä syyskuun puolella maailmaan :) Mun laskettu aika vaihteli kyllä alussa 25.9. ja 4.10. välillä ja itselläkin on ollut olo, että kuun vaihde on paremmin kohdallaan kuin eilinen, eli eipä tämä hidastelu nyt mikään ihme ole.

Aamulla kyllä suorastaan huvitti ajatus, että olisin tänään tai huomenna synnyttämässä, kun juoksin ihan reippaasti bussipysäkille, koska olin myöhästyä, eikä edes alkanut ihmeemmin supistella...
 
Aletaan olee aika vähän meitä ei synnyttäneitä jäljellä? Vai?
40+3 tänään, ja ei kyl vauvantulosta tietoakaan. Ihan pikkuista supistusta välillä. Oon ihan koittanut kävellä reippaasti joka paikkaan ja frisbeegolffaamas ollaa oltu pari kertaa viikossa. Mut ei mitään! Ei oo mitään hätääkään, olkoot sisällä jos siltä tuntuu vielä. :) Vauvan likkeet on vaa alkanut oikesti sattumaan välillä, ja silloin kun tulee niitä supstuksia niin tulee ihan paha olo hetkellisesti.
Edelleen havahdun päivittäin siihen että ohhhooohh meille tulee vauva!! Oon vaan niin kamalan ihmeissäni tästä koko hommasta. Kohta olen synnyttämässä, tavalla tai toisella. Että mitäh? :grin
 
Joo ei meitä taida enää montaa olla, joiden vauva vielä köllöttelee kohdussa... Tavallaan haluan, että vauva syntyisi heti, mutta kyllä se silti jännittää ja pelottaa. Etenkin jos tarvii käynnistää (mikä tehdään maanantaina ellei sitä ennen synny), niin jännittää miten se menee, kun on sellainen käsitys että on hitaampaa ja kipeämpää tiedossa. Ja kun eilinen "kalvojen irrottelu" tuntui niin kipeältä ja epämukavalta, niin mitä se synnytys sitten on??
 
Tänään taas olin vyöhyketerapiassa. Kivasti laittaa kohdun supistelee aina hetkeksi, no josko sitten se synnytys olis helpompi ku oikeita "napukoita" on käyty vyöhyketerapias painelees. Muuten ei mitään tietoa mistään synnyttämisestä oo.. Ku ees jotain tapahtuis mutta ei niin ei... kai tää menee lokakuun puolelle että heilahtaa, huoh :D Äitipoli aika on varattuna 2.10. Että näin täällä..
 
Varmasti on kovia kipuja, mutta koitan miettiä sitä että on täs nyt näin kauan odottanut ja kai sitä vaan nyt saa kestää nämä tulevat kivut. Minä muistan tosi hyvin kivut edellisen syksyn lääkkeellisestä tyhjennyksestä, supistusvaihe kesti 19h... joten en pelkää kipuja nyt. Silloin palkintokin oli aika lohduton. En oikein muutenkaan nyt osaa pelätä kun ei tiedä mitä on odotettavissa. Haluan vain että vauva tulee terveenä ulos :)
 
Sama täällä: pääasia että vauva tulisi terveenä ulos, tulee se sitten milloin ja miten vain, vaikka mieluiten tietysti mahdollisimman nopeasti ja vähäisin kivuin. Nyt tuntuu kyllä, että kotiinpaluu oli parempi ratkaisu kuin käynnisteltäväksi jääminen. Eri asia, jos vauvalla (tai itsellä) olisi joku hätä tai luonnostaan olisi tapahtunut edes jotain edistystä, mutta kun ei.

Nyt on kiva olla kotona, tehdä vielä viikonlopun verran tavallisia rentoja asioita, tavata ystäviä, nauttia syysmyrskystä ja mittailla siinä sivussa verenpainetta (joka oli aamulla 134/91) silloin tällöin sen sijaan että makailisi neljän hengen täydessä huoneessa sairaalasängyssä ja jännittäisi koko ajan, tapahtuuko jotain vai eikö, mikä taatusti pitäisi paineet korkealla... tietämättä yhtään, kauanko siellä joutuu olemaan.
 
Täällä on myös yksi ehjänä yhdessä osassa eikä ole kans mitään oireita, että lähtö olis piakkoin. Tosin ei oo kahdesta edellsestäkään ollut, että molemmat alkanu yllätyksenä yöllä supistuksilla eikä ole jäänyt epäselväks onko synnytys alkanut vai ei. Tänään on 40+1 ja olen itr arvellut, että vaiva syntyis eilisen, tänään tai huomisen aikana. Jos ei nyt yöllä tapahdu mitään niin sit alkaa mulla meneen jo vähän hermo.;)
 
Mulla ainakin käynnistyksessä harmitti alkuosiossa se että joutui olemaan osastolla,kotona olisi ehkä voinut vähän saada unta,käydä suihkussa rauhassa jne.Vaikka toisaalta oli turvallinen olo kun synnytyssali oli lähellä ja mulla homma eteni loppujen lopuksi nopeasti koska oli kypsyttelyä ennestään tapahtunut.
 
Ymmärrän Itu tosi hyvin tuon fiiliksen: voimien kerääminen koitosta varten onnistuu ainakin multa paljon paremmin kotona, ja kun synnärille ei ole kuin pari kilometriä, on ihan turvallinen olo. Sitä paitsi nyt tuolla alhaalla tuntuu olevan koko ajan jotain meneillään, eli ehkä jo pelkkä (koko raskausajan toinen) sisätutkimuskin vähän edisti asioita.
 
Täällä tänään laskettu aika!
Eipä taida vauva tänään kuitenkaan tulla :D
Pientä nipistelyä ja supistelua tuntunut, mutta siihen ne sitten aina jääkin.. Alkaa jo tosissaan jännittämään! :)
Jotenkin hullua toivoa sitä synnytystä tapahtuvaksi jo, kun sitä kipua ja kaikkea kuitenkin pelkää/jännittää. Ja nyt oon alkanut miettimään myös sitä, että apua! Pian se vauva täällä meidän kanssa on! Iskee nähtävästi viime hetken paniikki :D
 
Lisäksi tämä mun kurkkukipu vaan pahenee joka päivä :( onneks ei ole mitään muuta flunssan oireita..
 
Meillä on nyt sitten huomenna aamulla aika käynnistykseen. Jännittää aika paljon, kun en oo niin hirveesti kuullut käynnistyksestä positiivista... Vielä ois yks yö aikaa alkaa synnytyksen itekseen, mutta jotenkin en jaksa uskoa siihen. Supistelut on aina lopahtaneet eikä oo olleetkaan kovin kovia vielä ollenkaan.
 
Syysmorsian onko jo ollut puhetta miten käynnistystä ensisijaisesti yritetään?Voi olla että oot kertonutkin mutta en muista..Onnea matkaan!! :)
 
Huomenna v40,pientä nipistely ja supistelu ollut koko viikko.....viimeiset viikot käynyt synnytysarvioinilla polilla,3viikko sitten 3,5kg...katsottiin uudelleen 2viikon päästä 3,7kg,aika osastolle mahd käynnistystä varten olin tällä viikolla,silloin taas ultralaite antoi 3,5 kg....ei niin hätää ja kaikki hyvin ja "käynnistynyt" joten odotetaan vielä jos käynnistyis kunnolla itsestään...niin ja joka kerta uusi lääkäriarviointi.
...tässä sitä nyt sitten odotellaan vielä,supistelee silloin tällöin,mutta ei lähtö vielä,vaikka ajomatka on sitten max 45 min...joten pitäis lähteä vähän ennen kuin h hetki..mutta ens kerralla kuin lähden osastolle en lähde kotiin ilman vauva sylissä! Oli se sitten syyskuussa (kaiks päivää jäljellä...)tai lokakuussa.:) :Heartred
Onnittelut jo kaikille muille uusille vauvoille!
 
40+5 ja ei vieläkään mitään merkkejä mistään. Kierrettiin miehen kanssa kaksi kertaa frisbeegolfkentän tänään, ja eilen kans, ja on yritetty nyt vaa tehä kaikkee et aika ei kävis pitkäks.. Tosi ristiriitaiset fiilikset meneillään. Toisaalta ihan kiva saada vaa olla viel ja nauttii ihanasta syksyn tulosta ja toisaalta haluaisin jo päästä synnyttämään. Eli näköjään katsellaan nyt vaan rauhallisin mielin että mitäs tapahtuu ja milloinkin :rolleyes::p
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top