Nyt kun ollaan jo kotona ni kerkii tänne kirjoittelee. Ma 6.10 alko vihdoinki tapahtuu! Kolmen aikaan alkoi selkäsärky.olin siivonnu aamupäivän, joten päättelin sen johtuvan siitä. Käytiin mein porukoilla ja n. 18.30 kydyin mein äitiltä, et miltä ne supistukset oikein tuntuu. Samantien alko supistelee. Kipu oli nousu johteista,ekat ei koskenu viel paljoa. Ja ne oli säännöllisiä heti. 10 min välein. Sanoin miehelle,et nyt ois syytä lähteä kotiin. Matkalla kipu alkoi olemaan jo aikanoista ja supistulsia tuli 3-5min välein.
Kotona meinasin soittaa sairaalaan mutta kun en pystynyt enää oikein puhumaan nii mies totes,että nyt lähetää. Autosta soitin kuitenkin. Sanoivat että ole kotona vielä niin kauan ku pystyt olemaan kipujen kanssa.
Kierrettiin autol pikku lenkki ja totesin, et nyt mennää,en kestä!
Sairaalassa oltii klo 20 ja silloin auki 3cm.kävin vessassa ja tulin takas ni sydän äänet hävis! Siinä jo meinattii lähtee leikkaussaliin. Onneksi ne sit palautu sieltä... klo 23 oli 9cm auki ja siihen se tyssäsi pariksi tunniksi. Seuraavaksi sykkeet nousi liian korkeaksi. Todettiin, että hapetus kärsii ja tuli kiire saada vauva ulos. Minulta hävisi kunnon supistukset ja oli vaikeaa ponnistaa. Ympärillä oli lääkäreitä ja kätilöitä. Otettiin imukupilla ja yksi paino mahaa ja ite yritin ponnistella. Lääkäri sanoi jo, että jos se ei nyt tule, niin leikkaus saliin lähdetään. Onneksi sitten lähti etenemään ja saatiin parilla supistuksel ulos. Vauva ei itkenyt ja vietiin juoksu jalkaa virvoitteluun. Olin jo ihan varma, että se ei selvinnyt. Näin nimittäin sellaista unta raskaus aikana.
Onneksi tuli tieto, että vauva on ok. Tuli käymään meidän luona salissa ja sitten hänet vietiin tarkkailuun. Oli siellä vuorokauden.
Kun päästiin kotia ja oli lääkärin tarkastus, niin huomattiin vasemman käden solisluu murtunut. Myös lonkassa oli jotain joka tarttee vielä käydä näyttää kirurgille.
Onneksi hän on urhea pikku tyttö ja jaksaa reippaasti. Käsi toimii normaalisti ja ei kipuile. :)
Ollaan jo kotona ja kaikki sujuu hyvin