Synnytys

Perhehuoneet on harvassa ja haluttuja. Kun sinne sattuu pääsemään niin siellä sit kans ollaan eikä huidella juoksemassa asioilla/töissä ym.
Kyllä mekin toivottiin viimeks perhehuonetta eikä saatu ja sit mies joutu joka päivä ajamaan kotiin toiseen kaupunkiin ja sit taas hetkeks meidän luo ja takas. :confused:
 
  • Tykkään
Reaktiot: M&S
Kaippa säännöllä varmistetaan, ettei perhehuonetta vie sellaiset, joiden puoliso sitten huitelisikin ties missä töissä hoitamassa asioita ja kotona nukkumassa "kun oma tyyny on mukavampi". Kun idea tosiaan oman rauhan lisäksi myös, että puoliso esim. hakee ruoat, vaihtaa lakanat ja hoitaa vauvaa (itse en päässyt seisomaan kuin vasta tokana päivänä). Monen hengen huoneessa en kyllä yhtään odota sitä, että joka vauva huutaa vuoronperään koko yön...mutta haluan puolison olevan esikoisen kanssa, kun toi meidän 1v9kk on aika eroherkässä iässä ja temperamenttinen poika tulee varmasti olemaan tosi hankala muutenkin vauvan tultua kotiin.

Minkki tuossa samaa ehtikin kommentoida perhehuoneista. Ja ei ne meillä ainakaan puolison menemisiä kuitenkaan vahdannut. Sai muuten naispuolinen puoliso kipakkaa kommenttia puolisoiden jääkaapilla, että tämä on vain puolisoille (vai isille, mitä sanaa sitten käyttikään). Hiljeni kyllä kommentoija, kun puoliso totesi, että hänen vaimonsa on tuolla synnyttänyt. :)
 
Me oltiin kans perhehuoneessa esikon syntymän jälkeen, kun sitä meille tarjottiin. Aluksi oltiin ajateltu että mies menee kotiin, eikä oltu siis mitenkään varauduttu edes hammasharjalla. Mun vanhemmat kävi hakemassa puhtaita vaatteita ja muuta miehelle, kun niin painotettiin ettei saa sitten poistua :D Kai hän olis ne oikeesti itsekkin saanut hakea... Mun mielestä toi rajoitus on myös ihan ymmärrettävää, että saavat sitten ne perhehuoneen, jotka oikeasti sitä haluavat. Kyllä isistä oli paljon apua mulle, kun itse olin niin heikossa kunnossa synnytyksen jälkeen... En uskaltanut vauvaa edes nostaa!
 
Yleensä en käsitä tuollaisia rajoituksia, mut tämän ymmärrän oman kokemuksen takia. Toisen lapsen synnyttyä nimittäin mieheni toi mulle meidän 1.5v esikoisen sairaalaan ja painui duuniin. Siellä mä sit hoitelin samana aamuna syntyneen vauvan ja energiaa pursuavan taaperon. Ois ollut paikallaan et joku ulkopuolinen olis pysäyttäny työnarkomaanin.

Kerran neljästä sairaalassaoloajastani oon ollu kimppahuoneessa ja se oli syvältä. Haluan olla ihan yksin ja rauhassa pienen kanssa, en jaksa muita mammoja enkä kaipaa vieraita. Olisin aina päässy kotiin paljon nopsemmin, mutta oon tykänny saada olla täyshoidossa kun kotona on aina paljon puuhaa. Helsingin naistenklinikka oli ainoa paikka missä ei päässyt ulos ollenkaan ja se ahdisti. Tammisaaressa sai jättää vauvan hoitoon ja lähteä lenkille. Oli pakkanen ja lunta satoi hiljaksiin kun kävelin pitkin merenrantoja. Se virkisti, sai kuonat liikkeelle ja toi hyvän fiiliksen. Taisin piipahtaa jossain kaupassakin ostamassa pienelle söpöjä vaatteita.
 
Me oltiin esikoisesta perhehuoneessa, mutta ei siellä mitään tuollaisia poistumiskieltoja ollut, tai ainakaan ei kukaan sellaisista kertonut. Eipä miehellä kyllä olis tullu mieleenkään mihinkään töihin lähteä. Kävi kyllä pari kertaa kaupungilla yms.
 
No mä en tiennyt että joidenkin miehet käy töissä. Oma on ainakin jäämässä heti samointein isyyslomalle. Mietittiin vaan että kukas kissaa katsoo jos me molemmat ollaan sairaalassa, mutta hyvä jos pari tuntia saa pois olla niin sitten onnistuisi se kissanhoitokin omin avuin. Ahdistaa kyllä että joutuis oleen jossain naistenosastolla..mä en myöskään ole mitään rupattelija tyyppiä. Vastaan kyllä jos kysytään mutta en osaa keskustella.
 
Nuo mojovat menkkapolttelut selässä palauttaa mieleen esikoisen synnytyksen. Kertokaapa te useamman synnyttäneet, ovatko poltot tyyliltään aina samanlaisia eri synnytyksissä?

Mulle synnytyksessä oli järkyintä se, että kipu oli niin jatkuvaa. Olin suunnitellut tiettyjä asentoja, mutta supistukset seurasi toisiaan ilman mitään taukoja enkä kertakaikkiaan osannut "rentoutua" saati etsiä asentoja. Seisaaltaan oli paras mutta senkin kielsi aina kätilö.

Tosin alun pari tuntia meni niin että sain pikku tauon joka välissä, mutta sen ajan lilluin ammeessa. Kipu sielläkin niin kova että aika tuntui vartilta mutta kätilön mukaan oli kulunut kaksi tuntia... Nyt aattelin tuon ajan hyödyntää etsimällä asentoja.. jos siis tollasen ajan saan. Siis onko supistelutiheys samanlaista samalla synnyttäjällä eri synnytyksissä? Äh, ymmärsittekö?
 
Kia, mulle tuli myös niin sanotusti yllätyksenä, ettei supistuksilla ollut mitään välejä. Olo oli yhtä isoa supistusta koko ajan. Ainoastaan epiduraali helpotti. Kuitenkin moni tuttuni on kertonut synnytyksistään sen, että suppareilla saattoi olla 1-3min välejä koko ajan. Välillä jopa pidempiä. Itse sain ilman epiduraalia hengähtää n. 20 sekuntia jos sitäkään.

Mulla oli tosin joku älytön selkäkipu synnytyksessä mukana. Vauva painoi jotain hermoa niin pahasti, että varsinkin aluksi jäytävä kokoaikainen selkäsärky oli supistuksia pahempi kipu. Se helpotti heti kun ponnistusvaihe alkoi.
 
Mulla on molemmissa alatiesynnytyksessä tullut aina kaks supistusta ihan peräkkäin ja sitten ollut 1-2 minuutin tauko.
 
Me ei myöskään toivota perhehuonetta vaan on paljon parempi että mies on esikoisen kanssa illat kotona. Isyysloman mies aloittaa yhteisestä sopimuksesta silloin kun päästään synnäriltä kotiin, isovanhemmat hoitaa esikoista päivisin synnytyksestä siihen asti. Turha niitä isyyslomapäiviä musta olis "tuhlata" siihen että mä oon sairaalassa vauvan kanssa ja mies kotona. Kun ei siellä osastolla viitsi jatkuvasti vieraitakaan pitää, se häiritsee yhteishuoneessa tosi paljon muita. Mäkään en kyllä sinänsä odota yhteishuonetta innolla, haluan olla omissa oloissani enkä pälistä tuntemattomien kanssa. Ja vauvathan siellä sitten itkee... Mutta on siitä viimeksikin selvitty.
 
Ei kai niitten muitten kanssa mitään jutella tarvii! :D Ainakin mitä olen käynyt katsomassa muita, niin hyvät sermit siellä on välissä, ei kai sieltä kukaan kovin usein ala mitään jutteleen.. Mä ainoastaan pelkään, ettei saa levättyy, jos on monta äitiä samassa huoneessa vieraiden ym. vauvaitkujen kera. Tokalla kerralla varmaan pääsis päivän aiemmin pois (esikoisesta kolmantena päivänä), joten jos kunto sallii, niin se olis varmaan hyvä.
 
Mä en ainakaan ottanut mitään stressiä huonekavereiden kanssa juttelusta. Mä tulin sairaalaan synnyttään enkä hankkimaan uusia tuttavuuksia. Eikä muutkaan mammat tuntuneet välittävän muusta kuin vauvoistaan. Nyt pyydän jos sais nurkkapaikan, kun hoitopisteen vieressä pänni, kun muut kävi vauvojaan hoitamassa ja räväytti loisteputkivalon päälle keskellä yötä. Meillä ilmeisesti vois päästä pois uudelleensynnyttäjänä, kun vauva 1vrk:n (jos siis sattuu sopivasti lääkärinkierrolle se ikä ylittymään) ja homma muuten vaikuttas olevan hallussa. Esikoisesta sanovat, että vauvan tulis olla 2vrk ennenku tarjoovat edes lastenlääkärin tarkastukseen.
 
Mä toivon, ettei tällä kertaa ole niin täyttä, että joutuvat laittaan synnyttäneitä ja käynnistyksessä olevia samoihin huoneisiin. Onneks tuolla meidän synnärillä ei oo kahen hengen huoneita isompia. Viimeksi ekat vuorokaudet meni ihan ok, vaikka oma ja huonekaverin vauva heräilikin vuorotellen itkemään, mutta viimeisenä yönä ei tarvinut nukkua, kun sain huonekaveriksi käynnistyksessä olevan joka sitten kivuissaan vaelsi ympäri huonetta koko yön.
 
Mua ei kyllä haittais yhtään jutella muiden äitien kanssa. En oo edes ajatellut, ettei toiset haluis olla sosiaalisia ollenkaan. Nyt alko melkeen ahdistaa kun luin teidän kommentteja :D

Me ei tällä kertaa haluta perhehuonetta kun mies hoitaa esikoista kotona. Mut aika surkeeta siellä sairaalassa olis jos huonekaverina olis joku joka kokee mun läsnäolon jotenkin inhottavana :D Vauvojen itkuille toki ei voi mitään ja varmasti rasittavaa väsyneenä kuunnella muidenkin vauvojen itkuja.

Täällä huoneet on niin pieniä että mun mielestä yhdessä huoneessa on maksimissaan kaksi äitiä ja vauvaa.
 
Ei huonekaverin kanssa oo toki pakko jutella, mutta mulle ainakin viimeksi sattui sellanen suulas tapaus joka vaan huoletta jutteli ja kyseli kaikenlaista vaikka vedin sermit ja verhot väliin... En kuitenkaan sit kehdannu sanoa että kiitos mutta en halua jutella, se olisi tuntunut jotenkin niin epäkohteliaalta. Mutta hiukan otti hermoon kun tää äiti otti asiakseen esim. Kommentoida mutä olin just puhunut miehen kanssa puhelimessa! Toki sen kuulee mitä huonekaveri kännykkäänsä puhuu mutta voisi olla sen verran hienotunteinen että teeskentelisi ettei kuullut. Vastailin sit vaan niin lyhyesti ja tylsästi kuin kehtasin ja toivoin et lopettais jo...

Ja joo, vitsi muuten se loistevalon päälle laitto yöllä! Mulla oli nimittäin vuode just hoitopöydän vieressä ja kyllä harmitti. Pakkohan se valo on laittaa että näkee lasta hoitaa mutta on se kurjaa sille joka joutuu makaamaan ihan vieressä. Olinkin jo unohtanut tommoisenkin asian :confused:
 
Triina, niin se vaan on että monet on tosi erakkoja :grin kuten minä. Mutta saahan sitä pari sanaa vaihtaa, pidät vaan tuntosarvet esillä ja jos toinen vastailee lyhyesti eikä sitten oma-aloitteisesti rupea enää puhumaan niin voipi haluta vain olla rauhassa. Se kun on vaan niin että ekstrovertti saa energiaa vieraiden kanssa juttelusta mutta introvertti menettää sitä... Itselleni on ainakin ihan tuskainen ponnistus jutella jotain joutavaa ihmisen kanssa jota en enää koskaan tapaa, kun pitäis vielä vauvaa hoitaa ja yrittää saada vähän lepoakin ja toipua synnytyksestä.
 
Meillä ainakin aikasemmin oli sairaalassa vain muutoma yhden hengen huone ja muutoma kahden hengen huone? Loput neljän hengen huoneita. Pari ekaa yötä meillä oli seuralaisina kaks äitiä ja vauvaa ja vika yö saatiin olla ihan vain vauvan kanssa kahden. Luksusta oli, vaikkakin hiukan huonoja muistoja yöstä jäi kun maito nousi rintoihin ja en ymmärtänyt aluksi että poika itki sitten vatsavaivoja... No, tulipahan sekin koettua ja toivottavasti siitä jotain myös opittua.

Alustavasti ollaan anopin kans sovittu et tulee h-hetkellä pojua katsomaan ja isäntä puhunut että jää heti vauvan synnyttyä isän vapaille. Katsotaan sitten ajastaan miten se sit käytännössä on. Riippuu varmaan vähän myös sen hetkisestä miehen työtilanteesta et jääkö isyyslomalle heti, vai vasta sitten kun ollaan kotiuduttu.
 
Niin, ja toisesta huonekaverista huomas heti et se ei kyllä ollu mitenkään puhe tuulella, mut tää toinen oli sit huomattavasti puheliaampi. Koitin kunnioittaa molempia.
Meillä sairaalassa oli myös sellanen vauvala, missä suositeltiin tekemään etenkin yö aikaan vauvojen hoito jutskat et huonetoverit ois saanu paremmin levättyä, että ku oisin älynny sen jo ekana yönä! Ja sit viimesenä yönä kun kaikki ei menny ihan putkeen ni sovittiin yöhoitajan kanssa et poju meni sit loppu yöks vauvalaan hoitoon et mä sain nukuttua. Oli helpotus!
 
Joo en mä oo todellakaan mikään pälättäjä, mutta kyllä mulle olisi todella ahdistavaa jos ei minkäänlaista kommunikaatiota olisi. Niin me vain olemme erilaisia ihmisiä :D

Noh, esikoisen syntymän jälkeen oli synnytysosaston ruokailutilassa ja oleskelutilassa ainakin ihanan avoin ja rento tunnelma. Kaikki ihastelivat toistensa vauvoja ja keskustelua oli. Ehkä siitä onkin jäänyt mulle se fiilis, että totta kai sitä vähän jutellaankin :)
 
Onko kellään tietoa että pääseekö Taysissa vauvaa katsomaan muita vieraita kun isovanhemmat? Nettisivuilla lukee vaan että isovanhempien vierailuaika on 18-19. Rajaako se oikeesti sedät ja tädit pois vai tulkitsenko liian kirjaimellisesti? Ei se nyt mikään maailmanloppu oo jos muita ei päästetä mut oon vaan miettinyt kun lähisukulaiset on niin innokkaasti ilmoittaneet jo olevansa lähtökuopissa että pääsevät sitten katsomaan vauvaa mahdollisimman tuoreeltaan... oon kyllä toppuutellut ettei välttämättä onnistu. Itsekään en ehkä jaksa ihan ketä tahansa kohdata pariin päivään.

Potilashotellista haaveilen, onkohan se mahdoton haave ensisynnyttäjälle jos oletetaan että synnytys sujuis ongelmitta? Näitä pääsen kyllä kyselemään sitten tutustumiskäynnillä ja synnytysvalmennuksessa ja neuvolassakin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top