Synnytys

Mä en oikein ymmärrä mitä hyötyä synnytystapa-arviosta oikein on. Jokuhan synnyttää kevyesti 4.5 kiloisia vauvoja, kun jollakin se synnytys ei etene vaikka olisi pienikin vauva. Ei sitä synnytyksen kulkua kukaan voi kuitenkaan ennustaa. Arviokin on sen kyseisen tutkijan käsikopeloperusteinen arvio lantiosta. Jossain (muistaakseni Kuopion yliopistossa) tehtiin tutkimuskin, että synnytystapa-arvioista ei ole hyötyä synnytyksen kulkua ennustamaan, joten niitä kai on tarkoitus vähentää? Itsellä vaan on sellainen fiilis, että sama mitä se lääkäri sanoo, eipä siitä synnytyksestä kuitenkaan tiedä miten se menee...mikä onkin stressaavaa :/
 
  • Tykkään
Reaktiot: AHK
Niin, en siis epäile yhtään ettenkö olis osaavissa käsissä sitten kun synnytyksen aika on. En vaan tykkää tyksistä :D Ja meiltä on ihan inan verran liian pitkä matka esim. vaikka saloon synnyttämään :D

Toi kiukku siis aiheutui siitä että tuli semmonen olo et sinne synnärille lähdetään ekasta supistuksesta et mies ei pääse sen takia lähtemään mukaan. En ymmärrä miten ei muka onnistu tunnissa-parissa järjestämään asioita niin että pääsee lähtemään mun kanssani. Tiiän nimittäin et on semmonen työ että se onnistuu.

Mies koitti lepytellä mua eilen, toi ruusuja kaupasta. Ärsyttää, koska siitä ei ole mitään iloa. Tai siis, ei ole hyötyä siitä et koitti lepytellä. Sit koitti viel myöhemmin jutella aiheesta, mut olin edelleen niin kiukkunen että taisin todeta sille et eiks sul oo jotai vaalihommia mitä voisit tehä sen sijaan et istut siin vieres kyttäämässä kun neulon :D Oon kyl ehkä hirvein vaimo ikinä.

Nyt alan onneksi olemaan jo leppyneempi.. :p
 
Ihanaa, kun miehet ottaa mallia telkkarista ja ajattelee, että kukkapuskalla kaikki paha hoituu pois :p Mites jos vaikka hoitaisi sen mieltä pahoittavan asian kuntoon sen sijaan, että tuhlais rahojansa johonkin puskaan? :wink
 
Mulla otettiin synnytystapa-arviossa ultralla mitat, lisäksi käsikopelolla. Epäiltiin lantion ahtautta, joten kuvattiin röntgenillä lantio myös. Sitten arvioitiin, että vauva mahtuu syntymään alateitse ja olisikin syntynyt ellei olisi synnytys pysähtynyt ja jouduttiin kuitenkin sektioon. Lisäksi vauva oli loppupeleissä lievässä virhetarjonnassa ja sektiossa ilmeni muitakin komplikaatioita, jotka sitten tapahtumahetkellä olivat alatiesyntymän esteenä.

You never know mutta ei tuo tutkimus turhaakaan ole. Siinä voi kuitenkin löytyä sellaisia asioita, jotka vaikeuttaa tai estää alatiesynnytyksen.
 
En mä kans nää ihan turhana sitä synnytystapa-arviota. Kyllä mä uskon että siitä on hyötyä joissain määrin.

No tuo mies tuo mulle kyllä kukkia aika usein ja se on mun mielestä ihanaa :Heartred Hirveen huomaavainen ja ihana on pääasiassa, mutta sitten se aina päästelee semmosia sammakoita silloin tällöin ja onnistuu huolella pahoittamaan mun mieleni. Ja en mä nyt kovin herkästi mieltäni pahoita kuitenkaan.
 
Neuvolalääkäri arvioi mun lantiota joskus viikolla 36. Siinäkin tutkimuksessa selällään ollaan, joten totuuttahan se ei kerro. Minähän en selälläni synnytä :) Tiedän olevani kapealanteinen, mutta ei mun kapealanteisella äidilläkään ole mitään ongelmia ollut. Ja mun veli oli syntyessään 4200g. Kun synnytysasento on oikea, lantio avautuu vissiin 30 % lisää (jos muistan oikein). Että sanokoon matami mitä haluaa.. no varmaan sieltä lähetetään sitten sairaalaan arvioitavaksi, jos katsoo tarpeelliseksi. Ihan sama.
 
No, kuten sanottu, arviosta on hyötyä joissain määrin :D Mulla näkee kyl jo ulospäin et pitäis hyvin mahtua tulemaan vähän isompikin vauveli, mut eihän sitä koskaan tiedä.. Alatiesynnytys voi kaatua kesken kaiken johonkin ja noin vaikka olis millane seittemän leivän uuni :D
 
  • Tykkään
Reaktiot: LMK
Sama juttu oli mulla viime kerralla. Edellisellä asuinpaikalla oli ostopalveluna yksityiseltä ni ensin tekivät siellä synnytystapa-arvion ja kun totesivat et lapsi on perätilassa niin laittoivat lähetteen tyksiin jossa tekivät samat jutut uudestaan..
 
Tänään olisi suuntana pelkopoli. Toiveena oli synnytyksen käynnistys viikkoa ennen laskettua aikaa. Saa nähdä kuin siellä menee :/
 
Mulle sanottiin viime raskaudessa että "täällähän on tilaa vaikka kuinka" mutta kuitenkin 2 tuntia imukupin kanssa ponnistettuani lievästi avosuutarjontaista vauvaa, päädyttiin kiiresektioon. Eipä mahtunut. Tällä kertaa synnytystapa-arviota ei edes tehdä, ihan normaalisti lähden synnyttämään. Saa nähä miten käy tällä kertaa..
 
En oikein osaa sano mikä siinä eniten nyt ärsyttää kun en tod. näk. pääsekkään synnytystapa-arvioon. Jotenkin ehkä ensisynnyttäjänä ootti sitä kun siitä oli keretty puhua mut sit täällä muuttu käytännöt eikä sitä enää tehdä kaikille, pitää olla joku syy. Ja mulla ei ainakaan tällä hetkellä ole...eka sf-mitta oli yläkäyrällä ja sen jälkeen laski, vauva oli viimeks ainakin rt:ssä. Kait mä ulkosesti sit näytän sille ettei tarvii mitään lantiota tutkia? :grin ja vaikka tiiänki et kokoarvio voi mennä päin p*rsettä niin...ois se silti kiva tietää jotain. Tällä hetkellä nimittäin sellanen olo et ens kerran neuvolassa (36+0) sanotaan et koitappa joku päivä synnyttää :rolleyes: lääkäritutkimuksia mulla ei oo ollu yhtään (tai siis oli rv19 mut se teki ihan samat jutut ku perusneuvolassa). Mieskin ihmetteli et miks mä nyt stressaan tota, "kyllä se sieltä jotenki ulos tulee oli minkä kokonen tahansa" :wacky: ja tottahan se on ettei se koko sitä sano miten synnytys menee...kaveri synnytti 2,8kg vauvan päivää ennen la:ta, synnytys eteni jotenki niin nopeesti et paikat ei oikein kerenny mukaan ja vauva oli "virhetarjonnassa" (jotenki vähän vinossa?) niin ei meinannu tulla suosiolla ulos, eppari leikattiin ja tuli jotain repeymiä jne. Ja ite ku oon syntyny 4,3kilosena yliajalla niin kyl se vähän mielessä kummittelee :wacky:
 
Sairaalakassiin aion ottaa mukaan suklaata ja pillimehuja, vaikkei oo ikinä ollu nälkä ennen ku hommat ohi. mut pakko jotain työntää suuhun.

vettä yritän juua ja käydä usein pissalla, se rentouttaa paikkoja ja pitää voimia yllä.

mies saa hakee hampparit sitte ku nälkä iskee :)
 
ja nennaemilia, mulle ku tulis mies sanomaan ettei pääse heti mukaan ni purisin pään irti :D ne työt ei kyl mee oman lapsen syntymän edelle, ja en mäkään voi päättää mitään!
 
Joo, eilen kun mentiin turkuun päin muissa asioissa niin otin tämän vaietun aiheen taas esille. (Lykkäsin miehelle ensin rahkapullan suuhun ettei keskeytä mua) ja sanoin et siitä kun mä ilmotan sille et nyt supistelee tai vedet menee tai mitä hyvänsä niin hänel on hyvinkin tunti-pari aikaa saada hommat siihen malliin että pääsee sieltä lähtemään. Ja onneksi miehen pomo on nainen jolla on myös lapsi joten tietää et mikä on homman nimi :wink Ja muutenkin kyllä siellä on osattu jo varautua siihen että lähtö tulee tässä joidenkin viikkojen sisällä ja sillä mennään sitten. Mies tosiaan sitten selitti että sitä hän on tarkoittanut koko ajan että onhan hänellä siinä aikaa järkätä hommat siihen malliin, että päästään lähtemään, mutta hän ilmaisi sen vähän väärin. AI VÄHÄN VÄÄRIN :D En oo enää ihan niin kiukkunen ukolle kuin olin aikaisemmin.. Mut ärsyttää vieläkin et toinen ei osaa sanoa oikein (hormonit?)
 
Ainii, sit piti viel puhella että mulla on koulukaveri jolla on hirmuinen pelko synnytykseen ja hänelläkin se laskettu lähestyy yhtä hyvää vauhtia kuin itsellä (viikko eroa). Hän pelkää sitä synnytystä sekä kipua ihan hirveästi. Onko mitään vinkkejä miten voisin häntä tsempata? Loppuu omat ideat nimittäin kesken..

Oon lisäks miettinyt ihan vakavasti että haluaisinko jonkun toisen tukihenkilön synnytykseen mukaan miehen lisäksi.. Ja en ole päässyt tässä pähkimisisessä mihinkään suuntaan. Olisi toisaalta hienoa jos paikalla olisi joku kokenut synnyttäjä tukemassa, kun miehestä en tiiä kuin paljon hänestä oikeastaan tueksi on.. Nää on nyt näitä kun oon vihdoinkin alkanut oikeasti pohtimaan koko synnytystä. Koska vaikka mulla lapsi ennestään onkin, niin ei mulla ole kokemusta alatiesynnytyksestä ollenkaan.. Ei minkäänlaista käryä käytännössä kun esikoisen kohdalla tehtiin niin pian päätös sektiosta.. OOn ihan ulalla..
 
Itseänikin vaivaa jonkinasteinen synnystyspelko ja kävinkin viime viikolla synnytyspelko-keskustelussa. Kannattaa neuvoa että pyytää lähetteen SYPE-klinikalle. Itse pelkään repeämistä ja sitä että vauvalle tai minulle käy jotain. Käyn ensi viikolla äitipolilla lääkärintarkastuksessa, saan kokoarvion ja vauvan tarjonta selviää. Toiveena minulla on käynnistys viikkoa ennen LA-aikaa, näin pystytään varmistamaan että vauva ei olisi liian iso. Ja saan tietysti olla käynnistyksen ajan synnärillä ja tiedän että olen hyvässä hoidossa.
 
nennemilia, toi tukihenkilöhomma on hankala..se riippuu niin siitä, mitä ite tarttee kun sattuu. mä esimerkiks tartten vaan hiljaisuutta ja rauhaa, ja sitä et mies painaa nappia tai tuo lämpötyynyn heti ku haluan. en niinku halua mitään rauhottelua tai silittelyä tai kannustusta, vaan että mun akuutit toiveet täytetään ja joku hoitaa asioita mun puolesta jos en ite pysty. jälkikäteen sitten on hyvä kun voi käydä sen läpi jonkun kanssa, joka on ollu paikalla, me kirjotetaan aina sellanen kuvaus tapahtumista, mikä jää muistoks. et ite en haluis useempaa ihmistä, kun siellä pyörii kuitenkin sitä lääkäriä ja kätilöö.

synnytyspelko ja kipu..no epiduraali ainakin poistaa supistuskivut, et sen jälkeen mulla on ollu ihan ok fiilis aina synnytyksessä. ja imukuppikin oli vaan ihan hyvä juttu, sillä se vauva sitten tuli ekalla kerralla ulos, ja helpotus oli suuri. pelottavalta tuntuvat asiat ei aina ookaan sit pelottavia itelle. loppujen lopuks se paha synnytyskipu on aika lyhyt aika elämästä, ja siihen harvoin kuolee vaikka sattuukin. se menee varmasti ohi, ja aina on leikkaus jos ei muuten onnistu. sairaalassa on turvallista. onhan se pelottavaa ku ei voi ite määrätä mitään, musta se pelon tunne on ihan normaalia, ja se kannattaa hyväksyä ihan avoimesti ja kirjottaa vaik ylös liiotellen kaikki pahimmat pelonaiheet. kyllä mäkin pelkään synnytystä, vaikka en yhtä paljon kun ekalla kerralla. ite aattelen et jos pelkojen antaa ohjata elämää niin jää moni hyvä asia saamatta..et eka pelätään ihan täysillä ja sit vaan niitä pelkoja päin ihan täysillä!
 
Nennaemilia: Tuli mieleen tuosta tukihenkilöstä ja kun mainitsit kokeneen synnyttäjän... jos mietit esimerkiksi doulaa? Niin doulana voi olla myös henkilö joka ei ole koskaan itse synnyttänyt ja ei tiedä tuon taivaallista siitä mitä koet ja tunnet. Toki voi olla kokenut mukana olija, mutta ei välttämättä ole kokenut koskaan synnytystä itse.
 
Jep, sitä mä oonkin miettinyt et tukihenkilöhomma on hankala. En osaa ees sanoa millainen synnyttäjä olen, koska esikoisesta meni kaikki niin kuin ei oltu ajateltu. Vedet meni 31.12 klo.20 illalla ja lapsi oli maailmassa 01.34 ja syntyi sektiolla.. En ehtinyt ollenkaan touhuun mukaan. Tää nyt on tämmöstä pähkimistä :D Yleensä meen vaan sillee go with the flow meiningillä jokaiseen tilanteeseen.

Joo, tiedän doula vaihtoehdosta, lähinnä mietin et mulla on kaksi ystävää (jotka muuten on molemmat doulia :O) mutta siis et haluisinko toisen heistä mukaan, mutta sitten taas et ovatko kuitenkin liian läheisiä jnejne.. Vaikeita nämä asiat ovat.

Ja tähän koulukaveriini palatakseni hänellä on siis mahdollista ettei ehkä saa epiduraalia ja totesi minulle, että jossei voi saada epiduraalia tai spinaalia niin aikoo vaatia sektiota, koska hän pelkää sitä kipua niin paljon. Sanoinkin hänelle et juttele neuvolassa peloista ja kyllä ne sieltä laittaa eteenpäin pelkopolille.
 
Takaisin
Top