Synnytys lähestyy! Fiilikset, merkit, oireet, ajatukset..:)
- Ketjun aloittaja Aubrey
- Aloituspäivämäärä
tsemppiä! Hyvin se menee:)
SuperTaateli
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinäkuunmammat 2015
Toukomammat 2017
Huhtikuiset 2023
Toukokuiset 2023
ooo tsempit sinne zeni !!! :) :) :)
Jelly Bean
Satasella mukana keskusteluissa
Zemii Zenii! 
Zenille voimia 
Carola meillä naisilla on joillain joskus raivostuttava tapa kehuskella synnytyksen kamaluudella. Oikeen retostella ja mässäillä. Mut oisko siinä kyseessä ihmiset joilla on tapana keskittyä negatiivisikn juttuihin?
Kätilön on pakko olla kutsumusammatti. Ei sitä muuten kukaan tekis kaikki kunnia heille.
Väitän ihan pokkana että yli 90% synnytyksistä menee hyvin.
Jos sua pelottaa niin sano se ääneen kun meet synnärille. Ne kätilöt haluaa auttaa ja tukea ja ne on siellä sua varten. Osaavat sit olla vielä kiltimpiä kun sanot et pelottaa
Carola meillä naisilla on joillain joskus raivostuttava tapa kehuskella synnytyksen kamaluudella. Oikeen retostella ja mässäillä. Mut oisko siinä kyseessä ihmiset joilla on tapana keskittyä negatiivisikn juttuihin?
Kätilön on pakko olla kutsumusammatti. Ei sitä muuten kukaan tekis
kaikki kunnia heille. Väitän ihan pokkana että yli 90% synnytyksistä menee hyvin.
Jos sua pelottaa niin sano se ääneen kun meet synnärille. Ne kätilöt haluaa auttaa ja tukea ja ne on siellä sua varten. Osaavat sit olla vielä kiltimpiä kun sanot et pelottaa
Toinen neuvolalääkäri oli tänään. Kohdunkaulaa oli 2,5 cm jäljellä, pehmennytkin jo ja kohdunsuu runsaan sentin verran auki. Vauvan pääkin tuntui lääkärin kädelle. Pari viikkoa sitten tilanne katsottiin päivystyksessä supistusten takia ja silloin oli vielä kohdunkaulaa puolisen senttiä enemmän ja paikat kiinteät. Jotakin on siis parissa viikossa tapahtunut, mutta ilmeisesti tästä ei voi vielä yhtään synnytyksen käynnistymisen ajankohtaa enteillä... Saisihan tuo vielä pari viikkoa kyydissä pysyäkin, huomenna 35+0 :) Harkkasupistukset ovat helpottaneet sen jälkeen, kun sain sairasloman loppuajaksi, mutta ne mitä päivän aikana tulee, ovat melkoisen napakoita. Eivät kivuliaita vieläkään, mutta kestävät pitkään ja pistävät kyllä puhisemaan.
Womb, näin ajattelin ite kans. Mut kamalaa tekstiä kuiten luettavaksi hormoonihöyryissä, kun ei yhtään tiedä mitä odottaa... Onhan se selvä, et kyllä joka ammattikuntaan sattuu niitäki, jotka ei ole aivan oikealla alalla. Tähän mennessä olen äitipolilla kuitenkin tavannut vaan ihania ja sydämellisiä kätilöitä.
Kätilöäkin saa vaihtaa synnytyksessä. Toki, eihän sitä koskaan tiedä millainen seuraavakaan on, tai vaihto tapahdu sormia napsauttamalla, mutta vaihtaa saa. Ja kyllä voi kätilöille puhuakin, jos ei kohtelu tunnu hyvältä. Synnyttäjällä on ihan täydet lain takaamat oikeudet potilaana.
Oon just äidin ja siskojen kanssa keskustellut paljon noista heidän synnytyksistään ja mua eniten just ns. pelottaa että jos mun itsehillintä synnytyksessä pettää ja sanonkin jotain törkeetä niille kätilöille. Itsekin kun työskentelen hoito-alalla niin ymmärrän kyllä, että kun ihminen on suurissa kivuissa, niin luonnollisesti ihminen ei toimi ns. normaalisti. Toisista tulee hiljaisia ja toiset huutaa ärräpäitä. :D
Pelkään pahoin, että mun temperamentillä musta tulee tollanen karjuja.. Mutta äiti sekä sisarukset sanoi, että ovat ne kätilöt varmasti monennäköistä kuulleet ja nähneet ja uskovat että kyllä he ymmärtävät että jokainen synnyttäjä kuten synnytyskin on erilainen.
Tiiän kyllä ittestä senkin, että vaikka tällänen "karpaasi" (kova pää ja luonne) oonkin niin jos oon törkeesti heille sanonut niin parkuen mä meen jälkikäteen pyytään anteeksi. :) Mutta en mä meinaa stressiä ottaa tosta synnytyskäyttäytymisestä, kuten en siitä muutenkaan. Se menee omalla painollaan ja uskon, että hyvin sujuu kun on meidän suvussa näyttänyt muutenkin sujuvan. Nopeita on ollut kaikkien synnytykset, joten kaipa tännekin tulee joku ns. syöksysynnytys, ainakin eilisessä kokoultrassa lääkäri sanoi, että on pieni jo selkeästi lähtökuopissa ja mulla kuulemma oikein synnyttäjän lantio.. :D
Pelkään pahoin, että mun temperamentillä musta tulee tollanen karjuja.. Mutta äiti sekä sisarukset sanoi, että ovat ne kätilöt varmasti monennäköistä kuulleet ja nähneet ja uskovat että kyllä he ymmärtävät että jokainen synnyttäjä kuten synnytyskin on erilainen.
Tiiän kyllä ittestä senkin, että vaikka tällänen "karpaasi" (kova pää ja luonne) oonkin niin jos oon törkeesti heille sanonut niin parkuen mä meen jälkikäteen pyytään anteeksi. :) Mutta en mä meinaa stressiä ottaa tosta synnytyskäyttäytymisestä, kuten en siitä muutenkaan. Se menee omalla painollaan ja uskon, että hyvin sujuu kun on meidän suvussa näyttänyt muutenkin sujuvan. Nopeita on ollut kaikkien synnytykset, joten kaipa tännekin tulee joku ns. syöksysynnytys, ainakin eilisessä kokoultrassa lääkäri sanoi, että on pieni jo selkeästi lähtökuopissa ja mulla kuulemma oikein synnyttäjän lantio.. :D
Aiarana
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Eiköhän kätilöt ole kuulleet yhtä ja toista synnytyssaleissa ja ovat tottuneita äitien karjumiseen (: Kokemattomat tai muuten herkät saattavat reagoida, muuten kuulemma ohittavat äitien kiroilut aika hyvin. Tuskissaan sitä saattaa päästää suustaan sammakoita, sen tulevat varmasti etenkin isät tukihenkilöinä kokemaan... Heille tiuskimiselle voi olla matalampi kynnys. Etukäteen kannattaa varoittaa miestä, että hermot eivät välttämättä kestä kivuissa. Minä jo sanoin miehelle, että sitten ei saa tehdä yhtään mitään sellaista, mistä tietää minun ärsyyntyvän ja jos jotain tiuskaisen, niin ei pidä siitä vetää hernettä nenään (:
Pörtsä79, kyllä on halkeamispisteessä ja tukala olo muillakin. Perätilavauva potkii alapäätä niin, että luulen sen haluavan halkaista häpyluun sisältä päin kahtia! Alapää ja reidet on puutuneet kun vauva painaa isoja hermoja.
Mulla on häpyluun seutu turvonnut moninkertaiseksi, se on ihan pehmeä ja ihan kuin valtavasti nestettä ois ihon alla ja häpyluu on entistä kipeämpi. En maininnut miehelle asiasta, mutta eilen hän kysyi jotta mikä mun häpykumpua vaivaa eli se näkyy selkeästi ja kauaskin :D Onko muilla tällaista, mitä kummaa tuo turvotus on?
Pörtsä79, kyllä on halkeamispisteessä ja tukala olo muillakin. Perätilavauva potkii alapäätä niin, että luulen sen haluavan halkaista häpyluun sisältä päin kahtia! Alapää ja reidet on puutuneet kun vauva painaa isoja hermoja.
Mulla on häpyluun seutu turvonnut moninkertaiseksi, se on ihan pehmeä ja ihan kuin valtavasti nestettä ois ihon alla ja häpyluu on entistä kipeämpi. En maininnut miehelle asiasta, mutta eilen hän kysyi jotta mikä mun häpykumpua vaivaa eli se näkyy selkeästi ja kauaskin :D Onko muilla tällaista, mitä kummaa tuo turvotus on?
Minttulainen
Jostain jotain jo tietävä
Mää oon miehelle sanonu, että kaikki negatiiviset asiat, mitä sanon, saat unohtaa samantien :) mutta uskon, että jokainen henkilö synnytyksessä ymmärtää, ettei siinä hetkessä tuu ehkä mietittyä kahta kertaa mitä suustaan päästään :)
Mää oon kyllä niin valmis jo jakaantumaan!! Eilen oli jo kivuliaampia supistuksis n. puolen tunnin ajan. Johtuen siitä varmaan, että touhusin koko päivän jotain pientä enkä levähtänyt oikeestaan ollenkaan. Mulla on koko haara-alue niin kipiä liitoskivuista yms yms ettei nukkumisesta meinaa tulla mitään..
ja nyt koitan kerätä voimia, että jos tulee lähtö niin ois voimia! Maanantaina synnytystapa-arvio niin jos tää nyt sinne asti menis..
Mää oon kyllä niin valmis jo jakaantumaan!! Eilen oli jo kivuliaampia supistuksis n. puolen tunnin ajan. Johtuen siitä varmaan, että touhusin koko päivän jotain pientä enkä levähtänyt oikeestaan ollenkaan. Mulla on koko haara-alue niin kipiä liitoskivuista yms yms ettei nukkumisesta meinaa tulla mitään..
ja nyt koitan kerätä voimia, että jos tulee lähtö niin ois voimia! Maanantaina synnytystapa-arvio niin jos tää nyt sinne asti menis..Mä olen nyt tullut siihen tulokseen että mulla supistaa selässä. Samankaltaisia tuntemuksia tullut useampaan kertaan samalle alueelle ja hetken kuluttua hävinnyt, en nyt yhtään keksi mitä muutakaan voisi olla. Jos ei tuo kaveri sitten onnistu osumaan hetkellisesti johonkin hermoon aina välillä, joka nuo polttelut saa aikaiseksi...
Selkä ollut niin hajalla pitkään, ettei ees muista, voiko olla kivutonta. Toisaalta enää niin vähän jäljellä ja parempi vauvan olla pitkään sisällä. Maanantaina tulee jo 37 täyteen, et sit ei enää niin tarvi varoakaan syntymää. Muistaakseni viimeks olo oli ihan "ok" lopussa, mut pää hajos siihen, kun la oli ja meni. Oon aika malttamaton....
Musta tossa vauvan jutussa ei ollut mitään kovin järkyttäviä. Tai vaikutti siltä, että osa aika vaativia ihmisiä ja osa sellasia, kun minä et ei osaa tarpeeks vaatia ja siks sivuutetaan helposti. Mun äiti jo pienenä valitti, että aina paranen lääkärissä, vaik oisin kuinka kipee kotona. Jotenkin vähän pelkään niitä ja oon niin kohtelias, etten kehtaa valittaa.
Se on yks, mikä jännittää synnytyksessä, et pelkään, etten saa mielipidettäni sanottua, jos tulee joku sellanen tilanne, että tarvis. Varsinkin jos henkilökemiat ei toimi, ni en saa sit sanaa suustani, vaikka toinen tekis jotain, mitä ei halua.
Se on yks, mikä jännittää synnytyksessä, et pelkään, etten saa mielipidettäni sanottua, jos tulee joku sellanen tilanne, että tarvis. Varsinkin jos henkilökemiat ei toimi, ni en saa sit sanaa suustani, vaikka toinen tekis jotain, mitä ei halua.
Synnytystoivelista voisi ehkä auttaa niitä, jotka pelkäävä etteivät saa ääntään kuuluviin? :)
