Synnytys lähestyy! Fiilikset, merkit, oireet, ajatukset..:)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aubrey
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onneksi minua ei synnytyksessä jännitä eikä pelota kipu, vaan mahdolliset damaget alapäähän. Se jännittää, että repeänkö, mistä ja miten pahasti. Itse synnytyskipuja en vielä osaa jännittää, kun en tiedä, mitä on tulossa. Rauhallisin mielin odottelen synnytyksen käynnistymistä, nyt 39 + 2 :) Mieli voi toki vaihtua kun ensimmäiset kivuliaat supistukset tulevat ja rauhallisuus kadota.

Toinen mikä jännittää on kontrollin menetys, kun ei ensikertalaisena tiedä mitä ja miten tehdä, vaikka kuinka yrittää valmistautua lukemalla. Esim. missä vaiheessa on hyvä lähteä synnärille, ettei lähde liian aikaisin ja käännyttävät vain kotio, tai sitten ettei tule lähdettyä liian myöhään (onneksi synnäri on 10 minuutin ajomatkan päässä myös pahimmalla ruuhka-ajalla), miten siellä synnärillä asiat etenee, minne siellä mennään ja minkälaista on kun ei täällä ollut tutustumiskäyntiä jne. Kaikki siihen synnytyspäivään liittyvä epävarmuus on ikävällä tavalla jännittävää, sillä kaikki on koko ajan uutta ja vielä kipujen kera koettuna.
 
Varsinkin se ensimmäinen synnytys jännittää tai pelottaa kun ei yhtään tiedä mitä on edessä. No mutta rehellisesti sanottuna niin jännittää tämä toinenkin. Esikoisen synnytyksen kesto säännöllisten supistusten alkamisesta 36 tuntia mutta mun kaveri joka synnytti esikoisen synnytti syöksysynnytyksellä reilussa tunnissa kotiin että ei sitä ikinä tiedä miten menee. Tällä kertaa mua rauhoittaa ajatus että itselleen sopivalla kivunlievityksellä pärjää ihan hyvin, en meinaa yrittää leikkiä urheaa ja sinnitellä vaan pyytää epiduraalin heti kun siltä tuntuu koska lääkäriäkin voi joutua odottamaan. Repesin edellisellä kertaa episiotomiasta huolimatta mutta niitä en kyllä edes tuntenut siinä ponnistusvaiheen keskellä. Ikävämpää oli se tikkaus ja paranemisvaihe. Eli kun supistusten kanssa saan itseni pärjäämään niin pärjään varmasti ja niin pärjää kaikki muutkin :)
 
Minä en tätä ensimmäistä synnytystä osaa oikein kamalasti jännittää. Tiedän että tulee olemaan kipeätä ja voi kestää pitkäänkin tai sitten ei. Voi revetä paikat tai sitten ei. Voi olla että väliliha leikataan, tai sitten ei. Tai voi olla että menee sektiolla, tai sitten ei. Jokatapauksessa on olo, että kunhan se tapahtuu tossa sairaalassa (joka on meilläkin 10min päässä), niin ollaan hyvissä käsissä. Turha stressata asioita joille ei itse voi mitään tai joita ei ehkä edes tapahdu. Voihan olla että kaikki meneekin hyvin ja kivunlievitykset toimii. (vähänkö sitten harmittaisi että on stressannut kuukausia etukäteen asioita joita ei edes tapahtunut;)
Kysehän on asiasta johon tämä kroppa on tavallaan tehty ja suunniteltu, ei sairauskohtauksesta.
 
Hyvin sanottu Jebsu. Minä ehkä ekaa synnytystä ajattelin liikaa etukäteen mutta tätä en juurikaan muuten kuin edellisen kokemuksen kautta että mitä haluan tehdä samalla tavalla ja mitä en. Mutta kuten sanottu kun ei ikinä tiedä miten kaikki menee niin pitäs vaan mennä avoimin mielin.
 
Olihan se niin että voi käydä uimassa niin kauan kun kalvot on ehjät? tässähän ei muuten ehdi polskia koko kesänä muuten:shifty:
 
En ole vielä synnytyskertomusta tästä lauantaisesta ensikokemuksestani kirjoittanut, mutta sen verran "esimakua", että se oli hieno kokemus. Poika tuli maailmaan reilussa kolmessa tunnissa sen jälkeen, kun saatiin homma oksitosiinilla käyntiin. Kivunlievitykset toimivat ihan hyvin, vaikka nopean etenemisen vuoksi niiden vaikutus ei ollut aina ehkä ihan tehokaimmillaan. Kanyylin takia en päässyt avautumisvaiheessa suihkuun tai juurikaan liikkumaan, mitä olisin toivonut, mutta pärjäsin silti. Joo, tietenkin se sattui enemmän kuin mikään ikinä ja ponnistaessa pelotti, mitä kaikkea alakerrasta menee rikki (tuloksena olikin vain pari pikkunirhaumaa), mutta kliseisesti sanottuna palkinto on maailman paras. Toki pidetään mielessä, että minä synnytin pienikokoisen vauvan ja vältyin isommilta ongelmilta, enkä missään nimessä vähättele sitä että toisille kokemus on jotain ihan muuta. Sen kuitenkin haluaisin vain sanoa, että aina on myös se mahdollisuus, että homma sujuukin mukavasti ja helposti. Itse lähdin synnyttämään ilman ennakko-odotuksia tai tarkkoja suunnitelmia, ja se oli itselleni paras tapa. Tilanteen mukaan edettiin.
 
Toinen yö kun keskellä yötä reilun tunnin supistelut. Tänä yönä tosin olin vissiinkin niin unentokkurassa etten ees kamalasti huomioinut muutakuin että taitaa taas supistaa. Esikoisesta näitä yöllisiä ei ollut ennen varsinaista synnytystä. Jotenkin tuntuisi, että taitaa tulla nopea toimitus sitten kun vauhtiin pääsee....
 
Turha toivo täällä... Pää heiluu
Vielä niin että tuskinpa tällä
Viikolla mitään tapahtuu.. Huoh :( olisi ollut mukava jo synnyttää. Supistukset vaan kivuttomia ja loppuvat aika ajoin
 
Koko viime yön (2-6) supisteli niin, ettei nukkumisesta tullut mitään, oikeassa jalassa oli nilkassa "kasvukipuja" samaan aikaan.. Aamun jälkeen ei taas supistuksista (harkkarit pois lukien) tietoakaan.. Tulee kyllä melkoiset 3viikon tuskafestarit vielä :hungover: Silmäpussit ja turvotuskin alkaa muistuttaa festareiden jälkeistä liskoelämää..
Niin että hyvää odotusta vaan.. :mad:
 
Kirsielinan kanssa samoilla fiiliksillä.
Pelko laantunut ja päätin koittaa alatiesynnytystä ja nyt taas oon ihan varma et sektio olis nyt oikee ratksisu. Huoh.
 
Mulla myös viime yönä ekaa kertaa supistellu ihan urakalla!! Vauva oli koko päivän ja erityisesti illan ihan älyttömän aktiivinen, ihan kummallista muljuntaa piti, jaloilla oikeen työnti kylkiluista vauhtia ja survo päätä ja yläkroppaa alemmas. Mieskin sanoi, ettei oo ikinä tuntenu vauvan näin liikkuvan. Alkoi kuuden maissa ja sänkyyn mentiin 9 kieppeillä, yhen maissa sit loppu ni tuli uni :)
 
Hei vaan kaikille! :greet025Innolla seuraillut tätä ketjua jo pidemmän aikaa ja jännäillyt kun muita jo kovin supistelee ym. Itse tällä hetkellä 36+1 eikä MITÄÄN viitteitä tulevasta synnytyksestä (paitsi hyperaktiivinen poika joka toisinaan yrittää tulla jo vatsanahasta läpi). :sad001
Esikoista siis odotan ja jonkin asteista synnytyspelkoa poden. Johtuen ehkä siitä että meillä päin ei tehdä minkään näköistä synnytystapa-arviota, ja poitsu kasvanut sf-mitoillaan yläkäyrillä ja mahakin valtava. Pelkään että joudun pungertamaan 5-kiloisen möhkäleen ulos...:dead: Viime aikoina alkanut enemmän ja vähemmän miettimään itse synnytystä ja lähinnä missä asennossa sitä ponnistelisi..Onko teillä jo ns. "valmiina" asentosuunnitelmat? Itse en selkäkipujen vuoksi voi kuvitellakaan selinmakuulla/puoli-istuvassa asennossa synnyttämistä mutta konttaus tai kyykkykin vaikuttaa jotenkin hankalalta...? Mielelläni kuulisin muiden ajatuksia ja jo kokeneempien vinkkejä asian tiimoilta. :)
 
Cassandra sanoi:
Hei vaan kaikille! :greet025Innolla seuraillut tätä ketjua jo pidemmän aikaa ja jännäillyt kun muita jo kovin supistelee ym. Itse tällä hetkellä 36+1 eikä MITÄÄN viitteitä tulevasta synnytyksestä (paitsi hyperaktiivinen poika joka toisinaan yrittää tulla jo vatsanahasta läpi). :sad001
Esikoista siis odotan ja jonkin asteista synnytyspelkoa poden. Johtuen ehkä siitä että meillä päin ei tehdä minkään näköistä synnytystapa-arviota, ja poitsu kasvanut sf-mitoillaan yläkäyrillä ja mahakin valtava. Pelkään että joudun pungertamaan 5-kiloisen möhkäleen ulos...:dead: Viime aikoina alkanut enemmän ja vähemmän miettimään itse synnytystä ja lähinnä missä asennossa sitä ponnistelisi..Onko teillä jo ns. "valmiina" asentosuunnitelmat? Itse en selkäkipujen vuoksi voi kuvitellakaan selinmakuulla/puoli-istuvassa asennossa synnyttämistä mutta konttaus tai kyykkykin vaikuttaa jotenkin hankalalta...? Mielelläni kuulisin muiden ajatuksia ja jo kokeneempien vinkkejä asian tiimoilta. :)
Click to expand...


Iso sf-mitta ei onneksi automaattisesti tarkoita isoa vauvaa. :) Juuri katselin eilen neuvolassa th:n kanssa esikoisen sf-mittaa käyrällä ja olihan se aika hurja! Ihan reilusi yli yläkäyrän. Esikoinen kuitenkin syntyessään painoi 3466g.

Sinulla on täysi oikeus päästä äitiyspoliklinilalle keskustelemaan peloistasi ja saada vauvan kokoarvio (muista kuitenkin, että kyseessä on tosiaan arvio). Pyydä lähete neuvolasta!

Synnyttää voi monissa asennoissa! Kerro rohkeasti synnytystä hoitavalle kätilöllesi, ettet halua synnyttää selinmakuulla tai puoli--istuvassa (suosittelen itse tekemään vaikka synnytystoivelistan ja kirjaamaan toiveen siihen!) osaava kätilö osaa siloin kyllä auttaa sinua löytämään sinulle ja vauvalle sopivan asennon! :)
 
Siitä ettei ole mitään viitteitä, ei kannata huolestua, tiedän monta kenellä synnytyspäivänä tulee vasta esim. ekat supparit. Itsekään en ole kovin huolissaan, eilen oli eka päivä jolloin niitä suppareita oli ja viikot 37+5. Sehän on vaan hyvä, jos ei ole turhia päivää haittaavia oireita :)
Mitä synnytykseen tulee nii siitä en osaa sanoa kun itsekin esikoista odotan. Omalla kohdalla tiedän että en voi olla asennoissa joissa täytyy olla polvillaan, kun polvet ei reuman takia kestä mitään painoa.. Tai sit pitäs olla polvisuojat :D
 
Mä huomasin eilen, että olis tehny mieli niiden supistusten aikana mennä kyykkyasentoon, eli lieneeköhän se mulle sitten tuleva synnytysasento. Olis kyllä kiva saada arviota vauvan koosta, mutta jos ne ei kerta oikeen pidä paikkaansa ni turha se kai sitten on.

Olis kyllä kiva jo nähdä ihan livenä minkä näköinen ja kokoinen neiti on :angelic:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top